Another day, just breathe

Sitä on jotenkin vaikea käsittää, että ne minuutit, jotka viime yönä valvoin särkyjen armoilla, ovat ihan samoja minuutteja kuin ne, jotka eilen illalla höpöteltiin perheen kanssa Trattoria Romanassa nauttien hyvästä ruoasta ja viinistä. Vaikka toiset minuuteista tuntuvatkin hitailta kuin tunnit ja toiset menevät nopeasti kuin, no, minuutit, ne kaikki ovat oikeasti ihan saman pituisia.

Lohdullista.

Mun ihana fysioterapeutti kehui eilen, että olen sitkeä sissi. Voi kuulkaa, olisin kyllä luovuttanut jo kuukausia sitten, jos se olisi vaihtoehto! Mutta kun kerran näiden kipujen kanssa pitää nyt elää, niin hitto, eletään sitten. Niiden ehdoilla, mutta ei niin, että ne olisivat koko elämä. Lääkäri ei suostu leikkaamaan selkää, koska pärjään näin hyvin.

Totta, niin pärjään. Niin kauan kuin jaksan uskoa siihen, että tämä ei kestä ikuisesti.

Farewell to the city and the love of my life, at least we left before we had to go

Nnnyyh! Mun parhaat tanssikaverit on kaikki New Yorkissa! Yksi ehti viettää siellä syksyn ja tulla jo takaisinkin, toinen on ollut siellä treenaamassa nyt pari kuukautta ja kolme muuta lähti eilen matkaan muutamaksi viikoksi. Sinänsä turha tässä surkutella ja huokailla, koska päätös jäädä Turkuun oli ihan omani; joulu on mulle niin tärkeä, että en halua viettää sitä erossa hepusta ja perheestä. Ja onhan se fakta, että olisin näine saamarin selkävaivoineni vain hidastanut tyttöjen menoa. Kaikin puolin siis paras näin - mutta saa kai sitä silti kaivata mukaan! :)

Nyki on ehdottomasti yksi niistä paikoista, joihin täytyy vielä joskus palata. Käytiin siellä hepun kanssa pari vuotta sitten, eikä ehditty viikossa edes Brooklynissä piipahtaa... Upea, ihana, jännittävä, ystävällinen, kaunis, hullu, valtava kaupunki.

Nauliudun aina tuijottelemaan aivan lumoutuneena Nykin maisemia valokuvista ja telkkariruudusta. Tässäpä siis hiukan maistiaisia tammikuulta 2010, jos vaikka jotakuta teistäkin sattuu tuo kaupunki sykähdyttämään. Voih. :)

Olet kaunein, mitä tiedän, olet kaunein, mitä on

Tänään olen täynnä iloa ja valoa, lämpöä ja rakkautta.

Eilisillan joulukonsertit olivat menestys sekä taiteellisesti että tunteellisesti. Tänään on kuulunut yleisöstä useampiakin kommentteja, että itkeminen alkoi heti Alta trinitan ensimmäisistä tahdeista - ja olihan se vain hienoa taas itsellekin kävellä laulavan kulkueen häntäpäässä kirkon keskikäytävää kohti kynttilänvaloa. Kirjoitin viime yönä karonkasta kotiuduttuani skumppapäissäni Facebookiin kiitoksen, josta allekirjoitan joka sanan vielä näin seuraavanakin päivänä huurujen haihduttua:

Huikea tunne, kun ei meinannut liikutukseltaan saada laulettua, kun ympärillä oli lavan täydeltä yhteistä hyvää energiaa. Joulun ihme saavutti sydämen!


Viikonlopun treenileirin ja eilisen konserttirutistuksen synnyttämää yhteishenkeä on mahdotonta pukea sanoiksi. Vanhimmat mukana olleet laulajat ja soittajat aloittivat Puolalanmäessä musiikkiluokilla vuonna 1981 - siis samana syksynä, kun itse synnyin! - ja nuorimmat parikymmentä vuotta myöhemmin. Mukana oli niin ammattimuusikoita kuin meitä kouluaikojen jälkeen nuottikansiot vuosiksi vintille kiikuttaneitakin. Silti kaikilla oli sama into, sama päämäärä, sama liikutus, samat muistot lukiovuosien hienoista musiikkihetkistä. Oli hauskaa tutustua uusiin (tai siis, vanhoihin) naamoihin ja toisaalta katsella kuoron riveissä kavereita, joiden lauluäänet tunnistaisi unissaankin, tietäen, että jokahinen nautti ihan yhtä paljon siitä, että saadaan taas tehdä yhdessä musiikkia. Meinasi Mikaelinkirkon katto lähteä lentoon, kun parisataapäinen porukka tööttäsi menemään Franckin Psalmia! Meillä on aina osattu noi fortissimot... :D

Viimeistään karonkassa kävi selväksi, että tämä ei todellakaan jää tähän! Syksyllä perustetun alumniyhdistyksen puuhaväellä oli jo jos jonkinlaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle, ja koko kuvion pääjehu eli entinen musiikinopettajamme väläytti, että haluaisi lämmittää esityskuntoon tällä senioriporukalla pari isoa teosta. En nyt mainitse mitään nimiä mutta miten ois Pergolesin Stabat Mater ja Mozartin Requiem, hei aletaanko heti treenaa!

Puolalanmäki-jengin ja laulamisen lisäksi rakastan tänään myös ja erityisesti uutta yksisarvisteesaaviani, kaneli-inkivääri-kardemumma-neilikka-pippuri-teetä ja appelsiinipipareita. :)

Rukous

Näinä vuosina, kun en ole laulanut kuorossa, olen aina joulun aikaan kaivannut suunnattomasti päästä laulamaan yhtä tiettyä joululaulua. Niinpä en oikein osaa kertoakaan, miten ihanaa on, kun saan taas huomenna kajauttaa Rukouksen (Leino / Kuula) kakkosalttostemman upeasti soivan suuren Camis-kuoron riveissä.

Puolalanmäen musiikkiluokkien seniorien Joulun ihme -konsertit Mikaelinkirkossa tiistaina 13.12. kello 17 ja 20, lippuja saa vielä ovelta, tervetuloa! Nenäliinat ja itkuämpärit mukaan! :)

(Jos nyt jotakuta kiinnostaa harrastaa Duussi-bongausta eilisestä treenivideosta, olen kuoron oikeassa etunurkassa tuo jonka päähän kapu huitoo ensimmäiset iskut.)

Oi joutuos kirkkahin jouluyö, oi syntyös sydämihin

oi syntyös syömmehen jokaiseen, joka tutkivi mistä, mihin

rauha syntyös rintahani kuin syntyi seimehen lapsi

oi rauhani nuori ja naurusuu, sinä kukkani kultahapsi

Ja kilvan kulkisi kumartamaan sua turhan tietoni aatteet

kuka kullan tois, mikä mirhamit

mikä päärlyt ja purppuravaatteet

Mun henkeni tietäjät harmaapäät

ne erämaita etsien kulkee

mut taivas on tumma ja tähdetön

ja yö minut ympäri sulkee

Minä lapsena vanhaksi vanhenin

en nuor ole koskaan ollut

toki kerran ma keväästä haaveilin

mutta haavehet nuo oli hullut

Olen väsynyt lauluni valheeseen

oi, Herra, tee minut lapseksi jälleen

minä tahdon soittoni särkyneen viedä suurelle virittäjälleen

Asdfghjkl

Joskus tulee mieleen, millaisiinkohan mittasuhteisiin kaikki se teini-iän fanitusmeininki olisi ponkaissut kultaisella 90-luvulla, jos silloin olisi jo ollut netit ja YouTubet ja mahdollisuus reaaliaikaiseen kommunikointiin muiden fanien kanssa ympäri maailmaa.

Touhu olisi todennäköisesti näyttänyt vähän samanlaiselta kuin äsken X Factor UK -finaalin live streamin kyljessä kulkevassa chattiruudussa, kun viime vuoden kisassa pronssille laulanut One Direction tuli lavalle. (Koska nykyäänhän se ei ikinä näytä tältä...)

Nuorissa on tulevaisuus omg lol!

Tänään on kyllä harvinaisen hyvä olo omasta aikuisuudesta, oli nimittäin niin upea ensimmäinen treenipäivä tiistain joulukonsertteja varten! Kolme kuoroa ja orkesteri, siis lähes 200 entistä Puolalanmäen yläasteen ja lukion eri ikäistä kasvattia, kokoontui yhteen tekemään sitä kauneinta mitä ihmiset voivat keskenään tehdä: musiikkia. Jonnekin ne itsellänikin välissä olleet 11 vuotta yhtäkkiä katosivat, kun ympärillä oli lauma tuttuja kasvoja ja säveliä. Kahdeksan tunnin treenipäivä meni kuin siivillä, ja huomenna jatketaan. Seniorit rokkaa!

...ja kaipaa unta, joten taitaa jäädä Xtra Factor meikäläiseltä katsomatta nyt suorana. Hyvää yötä. :D

Hipster alert

Ostaisitko käännöksen tämän näköiseltä naiselta?

Pyörähdettiin eilen isin kanssa sushiravintolan alakerran prillikaupassa, ja tottahan sitä piti sovitella niitä kaikkein isoimpia hyllystä löytyneitä pokia. Törkeät vai törkeän siistit, en osaa ihan päättää... Vasuman nettisivuilta paljastuvan brändimaailman perusteella ehkä törkeän siistit? :)

Jokin noissa vaan ihmeellisellä tavalla vetää puoleensa! Tosin ei ainakaan hinta - jos nuo maksaisivat 279 euron sijaan vaikka 27,90, olisin jo tehnyt kaupat. Jokainen peiliin katsominen olisi muistutus siitä, että itseään ei kannata ottaa liian vakavasti.

Niin ja siis, mullahan on molemmissa silmissä hiukan miinusta, eli rilleihin tulisi ihan oikeat vahvuudet. Oliskin hipsterifeikkilaseiksi vähän hintavat...

Jason sen sijaan on tyytynyt naamalle kätevästi jälkikäsiteltäviin klaseihin. Tumblr-blogeja pitävät Thatterit on huippuja näiden juttujensa kans.

Jos jälkimmäisen ruutunelikon jutut ei aukea, muhkeaan partaan tänä syksynä piiloutunut Jason seurustelee (ainakin juorulehtien mukaan) tätä nykyä näyttelijä Catherine Taten kanssa. Pariskunnasta ei kuitenkaan ole toistaiseksi tihkunut julkisuuteen romanttista kuva-aineistoa - toisin kuin Jasonista ja Howardista Progress Live -dvd:llä! Donagen (pakollinen kimppaversio sukunimistä Donald + Orange) parittaminen on fanien keskuudessa ihan oma lukunsa, joten arvata saattaa, että jengi sekosi täysin tästä. Kiihkeä hetki ilman minkäänlaista hipster-ironiaa!

Perfect 10

Muistatteko tämän biisin?

Beautiful South alkoi soida päässä tänään, kun herttainen Yasuko kiikutti eteen yuki-annoksen. Täyskymppi taivaallisia sushiherkkuja!

Isillä oli kaulassa Japanista ostamansa huivi, ja yhdessä opeteltiin toivottamaan japaniksi hyvää uutta vuotta (kun joulut kuulemma sanotaan vaan englanniksi). Turha luulla, että enää muistaisin miten se meni... Täytynee siis käydä pian uudestaan virkistämässä muistia. ;)