Photo a day 22: Nice!

Photo a day 5: Found

Helsingissä monta on ihmeellistä asiaa

...ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa!

Viikonlopun pääkaupunkireissulla hämmästelin kummastelin ensiksikin sitä, miten voi olla että Helsingissä tuulee aina niin kaamean kylmästi. Okei, nyt oli vielä Einokin puhaltamassa lisää potkua pilville, mutta jo junasta ulos astuessa vastaan kävi sellainen viima, että meinasin lentää kumoon. Turkukin on meren rannalla, mutta ei tääl tommotti tuule! Hyrr!

Hämmästelin kummastelin toiseksikin sitä, miten voi olla että kaikki ne teinit jaksoivat jonottaa varmaan tuntitolkulla sinne Starbucksiin. Jono ulottui kevyesti Akateemisen lehtiosastolle asti, eikä seassa tosiaan (no tietenkään) näkynyt yhtään kahvinhimoista tolkun aikuista muuta kuin kamerat kädessä kuvaamassa niitä teinejä. Eiköhän se Starbucks pysy siinä paikallaan jonkin aikaa, että sinne ehtii ihminen myöhemminkin ja vähemmillä jonoilla.

Hämmästelin kummastelin kolmanneksi sitä, miten voi olla että Namun vippi oli lauantaiyönä täynnä ihan oikeita ihmisiä, jotka kaikki näyttivät siltä etteivät olisi oikeita ihmisiä. Itsekin hippaamaan lähtiessäni tykkään toki sutia hiukan ripsaria ja laittaa päälle ehkä näin pikkujouluaikaan jopa jotain kimaltavaa, mutta oma arka pynttäytymiseni on kotoisin aivan toiselta planeetalta kuin Namun misujen touhu. Herranjumala sitä hiuslakka- ja piikkikorko- ja BB-tähtösosumien määrää, jota naistenvessassa sai väistellä! Toivon totisesti, että pelkkä pinta ei oikeasti täytä niin monen nuoren ihmisen elämää kuin miltä siellä vaikutti. Tunnekuohussani raportoin heti paikan päältä Facebookiin, että haluan perustaa yökerhon, jossa soi pelkkä Bruce Springsteen ja jossa poke kysyy ovella jokaiselta sisäänpyrkijältä, minkä kirjan tämä on lukenut viimeksi.

Kahteen viimeiseen hämmästykseen kummastukseen en edelleenkään osaa suhtautua juuri paremmin, mutta Helsingin tuulta uskallan vastedes uhmata: ostin Selectediltä uuden pipon!

Mallin nimi on Finlandia, istuvuus on napakka ja koostumus on 30-prosenttisesti villainen. Väri on kuvauksen mukaan unikonpunainen, mutta ainakin omissa silmissäni punainen vivahtaa sen verran oranssiin, että täydeltä tonttuefektiltä vältytään. Kun muuten käytän talvisin(kin) niin paljon mustaa, pipo on kelpo väripilkku synkkiin asukokonaisuuksiin. Ehkä viitsin nyt pipon kaveriksi laittaa vähän useammin huulipunaakin talvenkalpeaa ilmettä piristämään. :)

He kääntävät tyynynsä ympäri saadakseen esiin sen viileän puolen

Joulu tuli tänä vuonna harvinaisen aikaisin! Nimittäin toissaviikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetyssä Design Marketissa. :)

Lähdin disainmarkkinoille Monsterin seuraksi ihan vaan kattelemaan; päätös olla ostamatta mitään on helppo, kun ylimääräistä rahaa ei ole. Niin tympeä en sentään osannut olla, ettenkö kuitenkin olisi langennut aidosti ihastelemaan kaikkea sitä markkinatarjontaa - haaveileva katseeni juuttui esimerkiksi tismalleen samoihin purnukkaan ja tarjottimeen, jotka Pupulandian Jenni osti itselleen.

Kaunisteen kirjavaan Muilla mailla -kuosiin oli kuitenkin kiinnitetty selvästi järein magneetti, koska tempauduin välittömästi sen bongattuani pöydän ääreen hipelöitsemään ihania kangastuotteita.

Ja sitten Monsteri kysyi, haluaisinko tyynynpäällisen joululahjaksi. Ja sitten minä totta kai halusin. Nyt se muistuttaa työhuoneen futonin koristeena ystävästä, joka muuttaa ihan pian muille maille. :)

Every time I close my eyes I can feel the world in love

Perjantai! Työpäivä, siivouspäivä, flunssanparantelupäivä, mietiskelypäivä.

Semmosta mä tässä esimerkiksi mietin, että mitä tekisin, kun mua on jäänyt vaivaamaan yhden ihmisen käytös, mutta tästä itse tilanteesta on jo sen verran aikaa, että tuntuisi hassulta ottaa asia nyt yhtäkkiä esiin. Että ehkä se riittää, että mainitsen asiasta jos vastaava tilanne tulee eteen joskus tulevaisuudessa - ja siihen asti huolehdin siitä, etten itse käyttäydy samalla tavalla.

Ja sit mietin semmosta, että voi kunpa tämä musiikkikappale olisi ihan hiukan parempi! Tykkään Matt Cardlesta ja Melanie C:stä erikseen ja nyt myös yhdessä, mutta tuore duetointi lipsahtaa jostain syystä turhan lähelle yhdentekevää radiorallia. (Tai mahtaako tää Suomen radioissa soidakaan, Matt ei taida olla täällä kovin tunnettu, toisin kuin tietysti Sporty Spice.) Biisi kyllä jää tehokkaasti päähän soimaan, ehkä sitten tuotannon puolelle kaipaisin vähän lisää rosoa ja potkua?

Ja sit mietin semmosta, että on ollut oikeasti ihan älyttömän helppoa pysyä elokuun ajan pois vaatekaupoista, kun ei yksinkertaisesti ole ollut varaa edes ajatella mitään shoppailuun viittaavaakaan. Syksy tulee ja putiikit varmasti pullistelevat kauden trendijuttuja - no pullistelkoot, mulla on kivoja neuleita ja villasukkia, enhän mä edes tartte mitään! Vaikka tietty olis kiva semmonen välikausiparka, ja sit jos tekonahkaisten lyhytvartisten prätkäbuutsihalpisten tilalle saisi kunnon nahkaiset samanmoiset... Mutta emmä tartte.

Ja sit mietin semmosta, että täytän viikon päästä 32 vuotta ja jotenkin musta tuntuu että se on ihmiselle ihan hyvä ikä. :)

[kuvat Pinterestin Wise Words -boardistani via Inspirational Collages]

Friday flow

Jee! Huomenna Helsinkiin! Hyvästi Flow-neitsyys!

Tämän hetken kuumottelevin kysymys kuuluu tietysti: mitä mä paan päälle? :D Kovin paljon hipsteriä meitsissä ei ole - pukumies-hepullakin on kahdet New Balancet, mulla ei yksiäkään. Mitä olen menneinä vuosina kuvista hämmästellyt Flow'n pukeutumisetikettiä, liikkeellä on sen verran tyylikästä (jopa erikoisen tyylikästä) sakkia, että mitä tahansa vaatekaapistani päälle laitankin, pelkään näyttäväni paikalle epähuomiossa eksyneeltä tylsyysviraston virkailijalta.

Ei sillä, ettäkö vaatteet olisi mulle yleensä mitenkään järjestelmällisen puntaroinnin arvoinen osa festarielämystä, mutta Flow'n suhteen on kieltämättä käynyt mielessä, että miten siellä tämmönen turkulaistavis edes pärjää. :D

No, ainakin asusteet on valmiiks valittu. Kepeän hilpeä kesäreppu...

...ja maailman paras accessoire, Chanelilta.

What a beautiful mess this is, it's like picking up trash in dresses

Tilasin hetki sitten Bestsellerin verkkokaupasta Vero Modan Very-malliston Samora-mekon, aikeenani näyttää edes etäisesti tyylikkäältä häämatkalla Italiassa hyvinpukeutuvan aviomieheni rinnalla. Mekko pääsi onnistuneelle koeulkoilulle jo eilen ystävien häissä: oli mukava päällä ja loihti olosta itselleni epätavallisen naisellisen - mut hei niin hyvän, että moiseen naisellisuuteen voisi vallan tottua! :)

Kun testasin juhla-asua etukäteen kotona ja esittelin uutta kauniin vihreää (sekin itselleni epätavallinen värivalinta, nyt ollaan muutosten äärellä!) mekkoani hepullekin ehkä hiukan keimaillen, sohvalta kuului välitön tuomio: tantta.

Loukkaannuin vain hieman. :D

Kas tässä juhlatantta keskittyneenä kameran kimpussa.

Mekon juju piileksii selkäpuolella: avoin leikkaus paljastaa ihoa tyylikkäästi ja tasapainottaa umpinaista, valuvana laskeutuvaa rintamusta. Tykkään! Mutta Venetsian kaduilla aion kipitellä vähän hillitymmillä koroilla kuin eilen (auts).

Tässä kuvassa tantta ostaa hääbaarista geeteetä. Geetee on tanttojen juoma. :)

Sekameteli

Kun viime syksynä muutettiin tänne uuteen kotiin, päätin, että liian kauan käytössä olleista Marimekon karmeiksi menneistä unikko-uunikintaista ja patalapuista luovutaan ja vähän äkkiä. Kas, yhtäkkiä on maaliskuu, ja käytössä ovat edelleen samat vanhat siniset unikot.

Ja sitten, kas, yhtäkkiä Wikken yläkerran astia- ja sisustusosastolla silmiin osuu huikean ihana, keväisen lempeä väriyhdistelmä. Aino-Maija Metsolan piirtämä Kompotti on kuin sekametelisoppa kaiken maailman hedelmistä, ja löytyy seasta yksi sipulikin. Hiih!

Kyl näillä kelpaa puuhata kevätkeittiössä, sekametelisoppaa ja muuta.

Whose eyes will you look in when love is in your heart

Meillä on hepun kanssa hiukkapikkuisen erilainen ajatus siitä, missä vaiheessa uuteen kotiin saa alkaa ostaa sisustuskampetta. Hepun mielestä vasta sitten, kun remontti on valmis ja ollaan saatu huonekalut (joita niitäkin täytyy hankkia joitakin uusia) sisään; minusta heti, kun vastaan tulee jotain sellaista ihanaa, joka osuu päivittäin muuttuvien sisustusvisioiden jokaiseen versioon.

Niin kuin esimerkiksi postimiehen tänään tuoma Lisa Jones Studion hurrrmaava Lovebirds-taulu. Siis tää sopii uudessa kodissa mihin vaan! Makuuhuoneeseen nyt tietenkin parhaiten, mutta ehkä sittenkin otan tän ihan itseni ihailtavaksi työhuonetta somistuttamaan.

Samasta paketista löytyi myös muutama ihana kortti, ja vähällä oli ettei myös hulvaton majavamuki olisi löytänyt tietään Turkuun. Mutta kun sellaiselle ei ole nyt tarvetta. Toisin kuin tälle taululle on, tietysti on, aivan ehdottomasti on. :)

This town's the oldest friend of mine

Tein lauantaina virheen. Suloisen virheen, jonka tiesin jo etukäteen virheeksi, mutta jota en olisi halunnut jättää tekemättä. Lähdin täysin tietoisena tulevasta ja silti syyntakeettomuuttani itselleni vakuutellen seikkailemaan Punavuoren kaduille, Fredan huonekalu- ja sisustuskauppoihin, joihin olisin saanut tuhlattua omaisuuteni viidessä minuutissa jos sellaista olisi ollut toisin kuin järkeä päässä. Casuarina, Peroba, Caelo, Zarro, Pino... ja sitten vielä ne pikkuisemmat, joiden nimeä en muista. Varokaa siis näitä nimiä - tai astukaa sisään jos uskallatte ottaa riskin, että jo ennestään ideoita pursuava päänne räjähtää kaikista silmienne eteen aukeavista tyynyilläkuorrutettuvalkeasohva-, ronskipuinenruokapöytä- ja tilpehööritaivaista. Uuuuuh.

Kaikesta edellämainitusta aavistuksen seonneena totesin, että nyt ei auta kuin suhtautua elämään hetki punavuorelaisittain ironisella hipster-asenteella. (Punavuoressa tosiaan näkyi hipstereitä. Paljon.) Niinpä astelin raitapaidassani, farkkushortseissani ja toispuolisessa kampauksessani sisään Viiskulman Brooklyn Caféseen, tilasin mustikkasmoothien to go ja talsin Pursimiehenkadulle jo kiinni menneen Houmin (siinä yksi nimi lisää välttelylistallenne) aurinkoisille rappusille ryystämään smuutia ja leikkimään Instagramilla.

Ironiantavoittelun voisi kyllä ajatella menneen siltä osin pieleen, että Brooklyn Café oli hurmaava pikku kuppila, smoothie aivan järjettömän hyvää, lämmin aurinko aidosti ihanan tuntuinen iholla ja Instagram nyt kuuluu vakiokalustoon joka päivä muutenkin.

Ei tainnut tulla musta hipsteriä, mutta olihan hyvä lauantai-iltapäivähetki Helsingissä.

Ai niin. Ja sitten ajauduin vielä Mokoon. Auts.

And I think I know what you think that I know, and I come at the same time that I go

Kun univelka alkaa vaikuttaa hahmotuskykyyn, kun liian pitkään paikallaan istuminen vetää selän karkeaan jumiin, kun mieli alkaa painua lysyyn samaa tahtia kropan kanssa, kun peilistä katsoo nainen jonka iho on yhtä harmaa kuin päällä oleva nukkainen puuvillapolyesterpaita, kun suuhun sujahtaa enemmän nopeita hiilihydraatteja kuin hymynkareita, kun silmät vilistävät ruudulla ja pää jarruttaa ajatukseen että kandeisko vähän kattoa sitä kalenteria ennenku lupautuu uusiin töihin,

on tartuttava reseptiin Näin teet itsestäsi ihmisen jälleen (kahden päivän kuuri, nautitaan Helsingissä kissavahtiuden ohessa).

Ja kas, hymy irtoaa jälleen helpommin! (Ja jaksaa taas tehdä töitä yli puolenyön. Krooh.)

When you came in the air went out

Hyvät ystävät,

päässäni surraa.

Hääideoita! Sisustusideoita! Tanssi-ideoita! Katse poimii ympäristöstä (ehkä myös varta vasten ostetuista alan lehdistä ja lempparikoreografien YouTube-videoista) vinkkejä ja mieli kehittelee visioita sellaista tahtia, etten meinaa perässä pysyä. Ideat sinkoilevat sinne tänne, kaikki ihanuudet ja värit ja liikkeet ja suunnat kasautuvat päässä päällekkäin vinksin vonksin - ei toivoakaan, että vielä syntyisi mitään oikeita päätöksiä, kunhan sukeltelen uppeluksissa ajatussuossa. Kohta on koossa kolme minuuttia vimmaista askellusta ja huidontaa, uuden kodin työhuoneessa sekametelisoppa liilaa ja turkoosia ja mintunvihreää ja vanhaa harmahtavaa puuta ja paisleytä ja lintuja ja perhosia ja kukkia ja kikottimia, ja kaiken kruununa jokin uskomaton hörsellysräjähdys johon sonnustaudun hääpäiväni aamuna ja heppu ei ole ihan varma kannattiko sittenkään kosia.

Puuh. Saako hengittää välillä?

Parin viikon takaiselta isä-tytär-Tukholman-reissulta löytyi kaiken tämän ideointihoseltamisen keskelle eräs tervetulleen yksinkertainen ajatus tulevaa hääpukua varten. Södermalmin Bruno Götgatsbacken -gallerian Aplace-putiikki pullisteli täynnä herkkuja, mutta sovituskoppiin päädyin vain yhden vaatteen kanssa. Nhu Duongin veistoksellinen Celadine-mekko hohti rekissä kirkkaan valkoisena ja näytti jo henkarissa jotenkin siltä, että tästä vois saada jotain häihin...

...ja kun vedin mekon päälleni, ihastuin ikihyviksi. Samoin isi. Ja ohi kulkenut myyjä. (Tosin ne nyt ihastelee kaikkia vaatteita kaikkien päällä, mutta tällä kertaa ihastelu oli epäilemättä ihan aitoa.)

Jos olisin oikein moterni morsian, olisin ostanut mekon samantien mukaani. Mutta kun tiesin, että heppu toivoo mulle jotain hiukan perinteisempää - ja itsekin olen ajatellut sellaista klassisempaa pitkää mekkoa - tyydyin vain poseeraamaan kännykkäkameralle aika pitkässä kuvakavalkadissa, jonka isi räpsi mahdollista tulevaa ompelijalla soveltamista varten. Alaosa siis saisi olla (tämän hetken ajatuksella...) pitkä, suht kapoinen ja kauniisti laskeutuva, mutta yläosaan voisi hyvinkin kähveltää jotain tuon tapaista. Jostain kohtaa kun olisi kiva vilauttaa vähän ihoakin, ja avoimella selällä kikkailu on noin arkipukeutumisessakin mun juttu enemmän kuin etuvarustuksen paljastelu.

Alkutekijöissään vielä tämäkin suunnittelu, mutta ensimmäinen selkeä idea on vihdoin olemassa! Samalla esittelyssä pukeutumisvinkki selkävammaiselle morsiamelle: korosta sitä osaa vartalostasi, joka on kaikkein eniten kipeä.

:D

Pariisin kevät(takki)

Pariisin vuorotellen aurinkoisessa, vuorotellen sateisen koleassa huhtikuussa varsin toimiva takkivalinta oli klassinen beige trenssi. Saavuin kaupunkiin harmaassa pussiparkassani, mutta trenssin ostin paikan päältä heti ekana päivänä - jostain blogista olin lukenut vinkin, että Uniqlosta löytyy edullisia perusmalleja. Sovitin ensin mustaa, mutta heppu kannusti kokeilemaan myös vaaleaa versiota. Ja yhtäkkiä se turvallinen musta näyttikin ihan ankealta ja tylsältä.

Kun maanantailounaan jälkeen erottiin La Coupolen edessä Luxemburgissa asuvan ystäväni kanssa, hän totesi, että me hepun kanssa sovitaan kyllä hyvin paikalliseen tyylikkääseen katukuvaan. Jos niin, niin koska beige trenssi.

Kun mummi näki takin ylläni puolitoista viikkoa sitten, hän tokaisi enempiä miettimättä: ihan kamala, kakinvärinen, miten sulla tommonen, noitahan oli silloin viiskytluvulla, voi kamala sentään.



Seuraavana sunnuntaina, sillä aikaa kun oltiin leffassa, mummi oli yrittänyt soittaa kaksi kertaa. Soitin takaisin. Ei mulla muuta, mutta jäi vaan niin paha mieli kun sanoin niin ikävästi siitä sun takista. Voi mummi. Ei takki pahoittanut mieltään, enkä minä.

Koska tiedän, että se on klassikko.

Pikkumusta pariisilaisittain

Ooooh, huokaisi turkulaistyttö teepaidassaan, pillifarkuissaan ja maihareissaan, kun huomasi Charles de Gaullen lentokentän kempparin hyllyllä kovin kauniin tuoksupullon.

Ooooh, huokaisi turkulaistyttö, kun pariisilaisen lentokentän kempparissa otti kauniin pullon käteensä, avasi korkin ja suihkautti tuoksua testilapulle.

Ooooh, huokaisee turkulaistyttö joka kerta, kun kotona kaukana Pariisista ottaa kauniin pullon käteensä, avaa korkin ja suihkauttaa tuoksua kaulalleen.

Guerlain julkaisi La petite robe noiren alun perin ilmeisesti jo vuonna 2009, mutta tänä vuonna tuoksusta on tarjolla uusi versio. Kirsikkaisen makea muttei silti liian äitelä, tyttömäinen mutta istuu vielä kolmekymppisellekin, itsevarma mutta ei hyökkäävä. Ja kas, turkulaistytön teepaidassaan, pillifarkuissaan ja maihareissaan ympäröi yhdellä suihkauksella vastustamaton chic parisienne.

Tai voi tietysti olla että taianomainen muutos tapahtuu vaan mun päässä, mutta sehän riittää. :)

Lällislää huppupää

Paras ase taivaalta tuhnuttavaa takatalvilunta vastaan: uuden kevättakin osto. Pariisin-ostoslistalla keikkuu Uniqlon musta perustrenssi, mutta sen lisäksi olin nähnyt itseni ottamassa kevätauringon vastaan sellaisessa perusvihreäisessä parkatakissa, tiedättehän, sellaisessa joka on takaa vähän pidempi ja joita tulee kaupungilla vastaan joka toisella.

Kävikin niin, että otan kevätauringon vastaan vähän erilaisessa parkaversiossa tummanharmahtavan hupun sisältä huhuillen. Huhuu!

Elvinen Vera-takki hyppäsi vastaan Elementissä suhteellisen sopuisaan hintaan. Arvontaa suoritin vain sen suhteen, olisiko sopivampi koko M vai L; päädyin lopulta ällään, koska takki saa olla malliltaan rento ja ennen plus kympin kelejä alle on hyvä mahduttaa myös jotain neuletta.

No eihän tosta kuvasta nyt mitään selvää saa, mutta usko kun sanon että Vera on tosi kiva tyyppi. :)

Pullon henki

Ongelma: Heppu ei tykkää kynttilöistä. Minä tykkään.

Fakta: Heppu tykkää viinistä. Minäkin tykkään.

Ratkaisun yritys: Ostan pullon muotoisen kynttilänjalan.

Paino edellisessä sanalla yritys. Heppu ei siltikään tykkää. Kun eilen huomasi ostokseni ikkunalaudalla, näytti tämmöistä naamaa: :(

Voi kun musta toi on niin hurjan hieno! Kun bongasin kuvan pullojaloista Veeran blogissa, mikään maailman mahti ei olisi voinut estää mua painelemasta saman tien nettikauppaan. Huraa hollantilainen design! Peter van de Waterin Perleille suunnittelemista pulloista (niitä on kolmea eri mallia) valitsin tuon klassisimman viinipulloversion - ja olisin itse asiassa ostanut noita saman tien kaksi, mutta kaupassa oli siinä kohtaa jäljellä enää yksi ainokainen. No ei se mitään: siinähän se hauskuus piilee, kun tuon taideteoksen ryhmittelee parin oikean viinipullon seuraan!

Jos ja kun joskus muutetaan tästä kaksiosta isompaan kotiin, mun työhuoneesta taitaa tulla myös kynttilähuone. :)

Viisikko tavarataivaassa

It's meme time! Furiahz haastoi haaveilemaan:

Kerro ilman materiasyyllisyyttä, mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa.

Hmm.

Onpas vaikeeta. Päähän tulee heti semmoinen ongelma, että alkaa ajatella että tässä pitäis ajatella vain jotain ökykalleuksia. Toisaalta kalenterin takasivuille kirjoittamani realistisempi "nää olis jonain päivänä kiva saada" -listakaan ei enää pullistele rivejä samaan tapaan kuin vielä muutaman vuoden takaisessa kalenterissa - mikä saattaa tosin johtua siitäkin, että eletään vasta tammikuun loppua... mutta kuitenkin.

No, kokeillaan nyt jotain. :)

Niin mustia kuin mun takit vaatteet kaikki yleensä onkin, klassinen beige trenssi olisi enemmän kuin tervetullut täydentämään garderoobia. Ja ehta Burberryhän sen tietenkin pitäisi olla. Voi että: keväinen aamupäivä, kuivat jalkakäytävät joilta hiekoitussora on jo lähtenyt, silmiä kipristävä auringonpaiste ja se riemu kun tarkenee talven jälkeen taas trenssissä... Gimme gimme!

Acnen lyhytvartiset Pistolit on kaupunkikenkien kuningattaret. Niin ikään klassikkomatskuu, ja siksi en vain osaa ostaa jostain Dinskosta halpoja kopioita (enkä edes Nilsonilta vähän kalliimpia).

Tää nyt ei aivan osu tehtävänannon tavara-kategoriaan, mutta menköön: ostaisin meille uuden kodin. Ollaan nyt 2,5 vuotta asuttu 55 neliön kaksiossa viiskytluvun kerrostalossa. Koti on ihana ja viihdytään täällä mahdottoman hyvin, mutta silti molempia hiukan kuumottelisi isompi asunto: itseäni siksi, että saisin taas työhuoneen sen sijaan että nökötän läppäreineni makkarin nurkassa (mikä pilaa myös levolle pyhitetyn huoneen feng shuin!) ja heppua siksi, että sen räätälöidyt puvut ja nahkakengät ei enää mahdu nykyisiin vaatekaappeihin. :D Siispä hankintaan joku Mestarinkadun suloisista puutaloista tai jugend-lukaali Puolalanpuiston tai Vartiovuorenmäen vanhoista kerrostaloista.

Uudessa kodissa olisi tietysti niin paljon tilaa, että sinne mahtuisi Eero Aarnion pallotuoli. Heppu voisi poltella tuolissa piippua, itse käpertyisin palloon haaveilemaan Take Thatista.

Talvipyöräilystä olen luopunut jo muutama vuosi sitten (ku ei vanha enää uskalla), mutta muina vuodenaikoina kuljen joka paikkaan pyörällä. Sininen Tunturi Tangoni on palvellut uskollisesti jo niin monta vuotta, että se tuskin kamalasti pahastuisi jos pääsisi kohtapuoliin eläkkeelle. Uusi fillari olisi ihana - haaveissa musta Kronan!

No löytyihän sitä ostettavaa kuitenkin. ;) Oon jälleen kerran kapinallinen enkä haasta nimeltä ketään, mutta jos haluat, nappaa meemi blogiisi ja vinkkaa kommenttiboksissa, että niin teit!

[kuvat: 1, 2, 3, 4, 5]