30. lokakuuta 2012

Hip & hop until you drop

Kappas! Viikon blogitauko. Pahoittelut, mutta näin saattaa käydä, kun ensin matkustaa pariksi päiväksi Helsinkiin ja kotiin palattuaan sairastuu vatsatautiin. En ole vieläkään ihan terävimmilläni, mutta henki pihisee jo sen verran, että jaksan naputella jonkinlaisia sanoiksi tunnistettavia kirjainyhdistelmiä tietokoneen ruudulle.

Voi olla, että liikkeellä on ärhäköitä syyspöpöjä, mutta mä kyllä sairastuin ainakin osittain myös siitä, että Katrin putosi torstaina Dancesta. :( Byhyyyh! Itku pääsi Peacockin katsomossa, kun tulos selvisi. Katrinin ja Jeffreyn hoppi oli tykkien tykki - vielä tykimpi kuin edellisen viikon veto Konstan kanssa - mutta niinpä vain kävi parin tie pudotukseen ja tanssimaan henkensä edestä.

Flash toistinta ei löytynyt.
Flash toistinta ei löytynyt.

Kun viisi tanssijaparia seisoi lavalla odottamassa yleisöäänestyksen tuloksia, sanoin vieressä istuvalle Monsterille, että pelkään eniten Hazan ja Katrinin joutuvan kaksintanssitaisteluun. Ja niinhän siinä sitten kävi. Jotenkin arvasin, että tuomarit valitsevat jatkoon teknisesti taitavamman, monipuolisemman, ammattimaisemman ja kokeneemman Katrinin sijaan nuoremman ja ehkä tv-ohjelman mittapuulla yllätyspotentiaalisemman Hazan, jolle varmaan kehittyy syksyn mittaan jännittävämpi kasvutarina. Tuomari Merja Satulehdon kommentti jälkipuintivideolla korosti sitä, että tässä tehdään televisioviihdettä: yksi syy ratkaisuun oli se, että kisassa vielä mukana olevien Riian, Kiiran ja Nooran tanssitausta on samantapainen kuin Katrinilla (jazz, nykäri, show), kun taas Haza on kisan ainoa street-tyttö.

Vääryys, sen minä vain sanon! Mutta jos tässä kerran näin piti käydä, ihanaa sentään että Katrin pääsi viimeiseksi tanssimaan "veljensä" Jeffreyn kanssa. :) Olis vaan ollut niin hienoa, jos Katrin olis päässyt vielä näyttämään osaamistaan vaikka jossain lyrical-duossa; nyt yleisön käsitys tuosta kaikkein omimmasta alueesta jäi vain ryhmäkoreografioiden ja pudotussoolojen varaan. Vaikka nehän neiti tietysti handlasi aivan ammattilaisen otteella.

Hyvä Katrin rakas sä oot paras. Toivottavasti pieni punapää nähdään lavalla taas pian - Dance poikii ihan taatusti mielettömiä työtilaisuuksia!

Niin ja ketäkö meitsi kannustaa tästä eteenpäin? Hmm... kyllä mun ääni taitaa mennä Hazalle. Sen verran mitä olen Hazan kanssa jutellut, tyttöhän on aivan ihana ja - mikä on Dancen kannalta tietysti paljon tärkeämpää kuin luonne - tietää ja myöntää rehellisesti omat vahvuutensa ja heikkoutensa tanssijana. Sitä paitsi: niin kauan kuin Haza on kisassa mukana, mulla säilyy edes teoreettinen mahdollisuus saada katsoa Dancea torstai-iltaisin kotisohvalla vaikka Katrin nyt tippuikin, koska hepunkin mielestä Haza on (suora lainaus) nättikaunis. ;)

23. lokakuuta 2012

Keep calm and go to Berlin

No niin. Taas tuli nähtyä, että hermostuminen ja ahdistuminen ei kannata.

Hermostuin iltapäivällä viiden minuutin sisällä kahdesta asiasta. Ensin hermostuin siitä, kun tajusin, että Berliinin-reissun suunniteltua ajankohtaa täytyy siirtää, koska en ollut muistanut kääntää kalenterista auki sitä joulukuun alun sivua, jolla olen menossa Helsinkiin katsomaan Musea. Hetken päästä hermostuin siitä, kun luulin että olen sotkenut hepun iPadin nettiselaimen kirjanmerkit.

Sitten menin keittiöön ja sohaisin hermostuskiihdyksissäni mozzarellapussin veitsellä auki niin että terä sujahti muovien läpi sormeen asti. Auts. Ja vielä rakkaussormi. :(


Vaan kuinkas sitten kävikään: iPadin kirjanmerkit palasivat yhtäkkiä paikoilleen, ja saatiin Berliinin-lennot ja hotelli pitkäksi tammikuiseksi viikonlopuksi paljon kaavailtua edullisemmin. Huraa! Kannattiks hei hermostua!


Palaan asiaan reissuvinkkien kyselemisen merkeissä varmasti lähempänä ajankohtaa, mutta jos nyt heti tulee mieleen joku ihan ässä brunssikahvila tai putiikki, kommenttiboksi odottaa hihkaisuasi! :)

22. lokakuuta 2012

Maanantaimuistutus



[Play More, Work Less: Anthony Peters / East End Prints, ostettu Urban Outfittersiltä, oikea sijainti työhuoneen kirjahyllyssä mutta valaistusteknisistä syistä kuvattu lattialla]

Iloista alkanutta työviikkoa! ;)

21. lokakuuta 2012

Pu-pu-pu-pu-pu

Moi pupuuuuu!

Sydämellinen puputervehdys kaikuili kesällä 2003 ahkeraan Pariisin Disneylandin kulisseissa, kun päätettiin suomalaisten kamujen kanssa opettaa paikallisille työkavereillemme vähän suomea. (Ranskaksi kirjoitusasu taipui tietysti muotoon moy poupou.) Moipupu jäi elämään tuon kesän jälkeenkin, ja nyt saan hokea sitä kotonakin vaikka useamman kerran päivässä!

Nimittäin mun puputyynylle.


Maailman kaunein ja ihanin puputyyny, jonka toivoin ja sain syyskuussa synttärilahjaksi. Taika- ja Korento-astiasarjojenkin kuvittamisesta tunnetun Klaus Haapaniemen suunnittelema tyyny on osa ensimmäistä designerin omaa nimeä kantavaa tekstiilikokoelmaa, jota myy ainakin Finnish Design Shop.


Tyynyssä puput loikkii ja istuu ja ihmettelee ja ihan selvästi kuiskailee toisilleen pieniä iloisia salaisuuksia. Kaiken ihanuuden kruunaa kuosin väritys: lempeä liila sopii työhuoneeni värimaailmaan (valkoinen - vaaleanharmaa - melkeinmusta - violetin eri sävyt) ihan täydellisesti. Sisällä tietysti voisi olla jokin jämäkämpikin tyyny kuin Ikean parin euron venkula, mutta vielä en ole päässyt siihen pisteeseen että tuostakaan ärsyyntyisin, ihastelen vain ihania pupusiani.


Puputyyny tietysti kiljuu kaverikseen jumalaisen kaunista pupuvilttiä, mutta rapsakka 469 euron hinta pitää näppini siitä erossa toistaiseksi (ja kenties ainiaan) (ellei sitten keväällä häälahjaksi...!). Onneksi tyynyssäkin riittää puputeltavaa yllin kyllin! Kattokaa nyt tätäkin hivenen hölmistyneen oloista söpöliiniä. Aaawww. :)

20. lokakuuta 2012

What a wonderful world

Ihana lauantai-ilta! Koti siivottu puhtaaksi, koko viikonloppuna ei tartte tehdä töitä jos ei halua (no ei halua), iholla tuoksuu vaniljakanelilempparikosteusvoide, voi vain hiimailla villasukissa ympäriinsä, kuunnella sadetta, juoda teetä ja ehkä maistaa myös uutta mustaherukka-omenasiideriä ja pötkähtää hiimailun lomassa soffalle aina kun siltä tuntuu,

mutta yksin, buu. Tietysti olis kivempi hiimailla ja pötkähdellä yhdessä hepun kanssa, mutta koska herra on omissa iltariennoissaan, viritän oman ajan laatunupit kaakkoon: tänään saan, ekaa kertaa meneillään olevan X Factor UK:n 9. kauden aikana, katsoa lauantai-illan jakson suorana netistä! Juhuu! Luvassa on jo kolmas liveshow, ja taatusti taas aivan mahtavia vetoja. Gary Barlow sai overs-tiimiinsä yleisöäänestyksen kautta villinä korttina neljännenkin laulajan, mutta kahden ensimmäisen liveviikon pudonneet ovat lähteneet juuri Garyn joukkueesta. Nyt tsemppiä, ihana Kye ja voimaballadeja aika komeasti tuuttaava Christopher! Toivottavasti britit tajuavat pitää teidät kisassa mukana!

Illan teeman kunniaksi jaan teillekin muutaman tämän syksyn koelauluissa ei välttämättä niinkään laulutaidolla kuin yleisellä hupiarvolla ilahduttaneen tapauksen. Itse ainakin repeilin näitä vielä toisellakin katsomiskierroksella. :D Hilpeää lauantai-iltaa!

19. lokakuuta 2012

Ovet siell' on raudasta ja ikkunass' on kalterit, ja näköala kaupungille

Olin eilen katsomassa kaupunginteatterin Kakola-rockmusikaalin. Voi pojat, kui oliki hyvä! Mukaansatempaava stoori, turkulaisia maisemia, silmää hiveleviä lavastusratkaisuja, ihanan Reija Wäreen koreografioima vahva tanssiryhmä, joka on esityksessä kaikkea muuta kuin päälleliimattu... Ja miten hienosti tutut biisit on saatu ujutettua tarinaan, ihan kuin ne olisi kirjoitettu tätä musikaalia varten!

Laulajat ovat niin taitavia, ettei absoluuttisella sävelkorvalla siunattujenkaan tarvitse pelätä epäpuhtauksia - tunnelatauksesta tietysti puhumattakaan. Tavallaan hassua, että hyvistä laulajista joutuu erikseen iloitsemaan :D mutta kun laulusoundit nyt vain ovat niin oleellinen osa musikaalia, että osa taiasta on heti menetetty jos ne eivät ole kohdillaan. Pääosissa loistavat vankilakundin rooliin enemmän kuin sopiva Veeti Kallio ja hänen tyttärenään Husky Rescuestakin tuttu Reeta Vestman.

Kakola onnistui liikuttamaan ja huvittamaan koko eilistä teatteriseuruettamme. Siinä missä heppu tyytyi koskettumaan ja höhöttämään suht hillitysti, isi nauroi niin kovaa että meinasin välillä mätkäistä - ja rankan isä-tytär-tarinan syvimmissä käänteissä taas pillitettiin isin kanssa käsi kädessä kuin mitkäkin vesiputoukset. :D Ihanaa antaa elämyksen koskettaa noin ja päästää puhdistava itku tulemaan, kun se tulee.

Väliajalla kierreltiin katsomassa yläaulaan pystytettyä valokuvanäyttelyä teatterin eri johtajakausien näytelmistä. Ja kas! Sitä riemua, kun seinältä löytyi sekä äiti että isi! :) Kaunis äiti on ikuistettu avustajana 70-80-luvun taitteessa Romeossa ja Juliassa, ja hömelö näyttelijäisäni 90-luvun alussa Vihan hedelmissä. Tadaa:



...ja onpa kuvissa ehkä jotain bongattavaa Salkkari-faneillekin. :D

Mutta Kakola, se pyörii vielä kaksi kuukautta. Suosittelen ottamaan suunnan teatteriin, jos lippuja vielä on jäljellä! Ainakin eilisessä näytöksessä takariveillä oli hyvin tilaa. Se kertonee esityksen intensiteetistä jotain, että itsekin istuttiin ihan salin perällä, ja tunnelmat tulivat silti syliin asti.

15. lokakuuta 2012

Laulan, koska laulattaa, laulan, koska laulan

Kuten lokakuun kalenteripostauksessa taisin mainita, mulla oli vastuullani meidän toissapäiväisen luokkakokouksen kokoaminen. Pieni hermostelu järjestäjän osalta taitaa kuulua asiaan, mutta niin vain se oli tällä(kin) kertaa ihan turhaa - lauantai-ilta onnistui yli odotusten! Meidän ja rinnakkaisluokan porukkaa pyöri illan aikana pelipaikoilla yhteensä noin 30 hengen verran, ja saatiinpa mukaan myös ihka aito kuokkavieras tekemään bileistä täydelliset. :)

mää ja Minni kultapaljeteissamme

Alkuillasta piipahdettiin ensin ala-asteella, jossa lauleltiin ja soiteltiin entisten musiikinopettajiemme kanssa. Nuottienlukutaito on nakutettu selkärankaan, kaikki osasivat edelleen synnyttää jonkin lauluäänen tapaisen ja saivat myös säveliä irti erilaisista pimputtimista ja rämpyttimistä. Aika mahtava bändi! Musatunnin jälkeen tehtiin kierros yläasteella meidän entisen luokanvalvojan johdolla (no onpas hienosti rempattu, ei meidän aikaan vaan tämmöstä).

Loppuillaksi olin varannut meille yksityiskäyttöön Aboa Vetus -museon yhteydessä olevan ravintola Aulan. Ruokailun osalta jännitin illan onnistumista ehkä eniten; tiesin kyllä, että miljöö on ihan mahtavan hieno ja Tintåsta tuleva buffet taivaallisen hyvä (en ihan heti unohda sitä brownieta mascarponevaahdolla kuorrutettuna, söin kaksi), mutta pelkäsin, olisiko tila meidän porukalle liian avara ja kolkko, ja saisimmeko lopulta kasaan vaadittavan määrän ihmisiä. Aulan nimittäin saa käyttöönsä ilman tilavuokraa kera tarjoilijoiden, jos ruokailijoita on vähintään 25, ja meidän pääluku lauantaina oli lopulta 26 - huh. Kaikki toimi illan mittaan tosi mukavasti ja asioista sopiminen sujui mutkattomasti, joten voin ehdottomasti suositella Aulaa tämäntyyppisiin ja isompiinkin tilaisuuksiin. Mutta jos flyygeliä haluaa soittaa, siihen pitää muistaa pyytää etukäteen lupa. ;)


Mikäli en ihan väärin tulkinnut sitä kaikkea naurunremakkaa, yhteislaulun loilotusta, lämpimien halausten määrää, vielä jatkojen jatkoille lähteneen porukan vauhtia ja Facebook-seinälleni juhlien jälkeen ilmestyneitä sydämiä, ilta oli muistakin kuin minusta ihan hillittömän ihana. Noi tyypit, ihan jokainen, on ihmeellisen tärkeitä edelleen, vaikka yhteys olisi katkennut jo vuosia sitten. Monen kanssa juttu silti jatkui aivan kuin mitään taukoa ei olisi välissä ollutkaan, mikä oli tietysti erityisen kivaa. Ja entäs noi "20 vuotta myöhemmin" -kaverikuvat! Yhtäkkiä me ollaan jo aikuisia! Siis mitäh! :)


Ihmeellistä, miten tiettyjen ihmisten seurassa ja tietynlaisissa tilanteissa päälle vyöryy edelleen ihan samanlaisia oloja kuin silloin nuorena. Ihanaa, miten iltaan etukäteen kenties aavistuksen epäluuloisesti suhtautuneetkin lähtivät kotimatkalle hilpeyden vallassa (pus Heli). Pakahduttavaa, miten kaikille vanhoille koulukavereille toivoo elämässä pelkkää hyvää - se porukka ei todellakaan ole ollut yhdentekevä.

[Kuvat Minniltä, kiitos kaunis!]

12. lokakuuta 2012

K & K -faniklubista päivää

Hui miten hieno Dance-ilta eilen! Kaksi ekaa liveähän olin katsomassa paikan päällä Lintsin Peacockissa, mutta eilen jännäsin Katrinin ja Konstan puolesta kisastudiossa kotisohvalla. Suosikkiparini sokkoavioliitto-nykykansantanssi oli kyllä aivan tajuttoman upea. Maagisen vangitseva tunnelma, kypsää tulkintaa, kylmiä väreitä aiheuttavia nyansseja ja niin vaivatonta liikettä! Ja painostavasti kasvava hieno haitaribiisi livenä taustalla. Siis HUHHUH.

Flash toistinta ei löytynyt.

Myös viime viikolla Katrin ja Konsta hurmasivat taidollaan ja keskinäisellä yhteydellään, joka ei vakiotanssissakaan kaatunut parin huimaan pituuseroon. Kaunis, herkkä ja sen lisäksi vielä teknisestikin täydellinen valssi, miten se yks tuomari sanoikaan - utuinen flow. :) (Ilta oli muutenkin huippu, koska vieressä istuneella Konstan äidillä oli eväänä ämpärillinen karkkia, jota se tarjoili meillekin!)

Flash toistinta ei löytynyt.

Viimeistään eilisessä pudotuksessa nähtiin, että Dancen yleisö ei aina äänestä jatkoon taitavimpia tanssijoita, vaan ehkä ne jotka on kivoja tai söpöjä. Mikä tietysti toisaalta onkin ihan oikein, koska Dancessa hoetaan haettavan Suomen suosituinta tanssijaa, ei parasta... Silti olisi kivointa, niin kuin tanssijat itsekin jossain klipissä totesivat, että kukaan ei putoais matkan varrella, vaan että yleisö äänestäis sitten lopuksi vain voittajan.

Jaksan silti luottaa siihen, että Katrin ja Konsta pääsevät kisassa pitkälle, taitoa ja karismaa meinaan löytyy. Ensi viikon lajiksi heille arvottiin street, enkä epäile hetkeäkään etteikö tää taituripari suoriutuisi siitäkin superisti aiheen vaatimalla uskottavuudella. Jou mään ja seiskaa saa edelleen äänestää. :)

9. lokakuuta 2012

Omppupomppu

On syksy niin ihmeellinen
minä kaikkea ymmärrä en
miten vihreä maa värin uuden nyt saa
linnut lentävät merien taa

Mihin siilit ja etanat käy
niitä syksyllä missään ei näy
mihin pois katoaa, missä siilien maa
mullan allako ne asustaa

Kuka vaahterat kauniiksi saa
värit muuttaa, ne nyt punertaa
kuka pensselillään lehdet käy värjäämään
missä maalarin tuon kotimaa

Miten kypsyvät puolukat nuo
mistä karpalot päälleen saa suo
mikä punertumaan saapi marjat ja maan
syksyn ihmeitä kaikki on vaan

On syksy niin ihmeellinen
minä kaikkea ymmärrä en
miten muutoksen saa koko kesäinen maa
värit hehkuvat nyt loistossaan

(Juhani Konola)


Itse lisäisin tuohon ihmetysten listaan vielä sen, että miten voi olla että meidän uudessa pihassa on ihan oikea omenapuu jossa on ihania pikkuisia kirpeitä omenoita joita saa poimia ilman että edes tarttee kurotella aidan yli varkaisiin.

Ja miten olenkaan voinut ennen asua taloissa, joiden pihalla ei ole ollut omaa omenapuuta. :)

8. lokakuuta 2012

Yes you can

Ihanaa, uusi maanantai!

Antakaas kun selitän. :D

Vaikka viime viikolla tapahtuikin kaikkea hurjan hauskaa, yleistunnelma ei ollut niin iloinen kuin olisi voinut olla. Päästin itseni hermoilemaan, jouduin tekemään viikonloppuna töitä, nukuinkin niin kippurassa että niska lukittui jumiin, annoin kiireen kiristää niin että välillä melkein itketti - ei niinkään hoidettavien velvollisuuksien raskaus vaan pettymys siitä, että annoin väsyneenä periksi stressimörjölle. Inhoan sitä, kun huomaan, etten malta olla läsnä. Silloin ajatukset tempoilevat kaikessa mikä on tekemättä, eikä mahdollisiin ongelmiin kuitenkaan tule ratkaisuja niissä hetkissä, kun solmu on tiukimmillaan.

Siksi siis: ihanaa, uusi maanantai! :) Edessä on tahdiltaan huomattavasti edellistä leppoisampi viikko, ja moni etukäteen huolettanut asia onkin jo selätetty - ja tietysti parhain päin. Kannattiks murehtii? No ei.

Tänään tein töitä aamukahdeksasta yhdeksään, ja sen jälkeen ryhdyin viettämään freelancerin vapaapäivää; otan tässä ikään kuin eilistä työsunnuntaita takaisin. Vielä on päivän to do -listassa monta puuhaa jäljellä, mutta tunnelma on ihan eri, kun mitään ei tarvitse suorittaa kiireessä.

Toivotan siis sinullekin metkaa maanantain jatkoa ja tarjoilen hiukan inspiraatiota lähiaikoina luokseni löytäneistä korteista. :)




6. lokakuuta 2012

X Factor UK 2012: finalistit esittelyssä

Kuomat, olen huolissani itsestäni. Alkusyksy on muka ollut niin kiireinen, etten ole lainkaan ehtinyt seurata X Factor UK:ta reaaliajassa! Ja tänään siellä käynnistetään jo liveshowt! Johan se on siis korkea aika esitellä blogissakin koelaulujen kuumimmat Gary-giffit


tai siis Brittilän parhaimmisto. :)

Suomen televisiossa tuota herkkua ei tietenkään nähdä, kun ovat valinneet ruutuun samaan aikaan pyörivän X Factor USA:n. Hätä ei onneksi ole tämän näköinen näin intternetin aikakaudella, kun Thatterit ja muut kiinnostuneet voivat seurata tapahtumia livestreamien kautta lähes samaan tapaan kuin telkkarista katsois. Moderni teknologia, what's not to love.

Itseäni kiinnostaa tänä vuonna luonnollisesti eniten Captain Barlow'n luotsaama kategoria over 28's. On muuten äänijänteitä tällä porukalla! Garyn kolme finalistia ovat keijumuskaria pitävä nelikymppinen perheenäiti Melanie Masson, uutta elämää avioeron jälkeen aloitteleva kantrihtava Carolynne Poole ja vähintäänkin hurmaava nokikolari Kye Sones. Aikuisten sarjassa on aiempina vuosina ollut välillä jopa lievää tsoukin makua, mutta nämä tyypit ovat ihan oikeasti superhyviä laulajia, joille ikä on vain kokemusta kasvattanut plussa.



Viime vuonna herttaisen (ja tuhottoman taitavan!) Little Mix -nelikon voittoon johdattanut Tulisa Contostavlos valmentaa tällä kertaa tyttöjen kategoriaa. Tulisan tallista löytyvät maailman söpöimmän pikkutytön äiti Jade Ellis, vasta 16-vuotias ihan huikee Ella Henderson ja hilpeällä omatekoisella krapulabiisillään koelauluissa ilahduttanut Lucy Spraggan. Voittajamatskua tässäkin porukassa, ei käy kieltäminen.

Uutena tuomarina Jenkkilän puolelta singahtanut pussikissa Nicole Scherzinger sai vastuulleen pojat. James Arthur vetäisi koelauluissa ehkä hiukan sisäänpäin kääntyneen mutta yhtä kaikki toimivan kitaraversion Tulisan hittibiisistä, Rylan Clark ei aivan vakuuttanut mua koelauluissa (ja se videokin oli jostain syystä poistettu?) mutta viimeisessä karsintavaiheessa Nicolen ja Ne-Yon edessä meni jo paremmin... Ja sitten on vielä harvinaisen ujo mutta harvinaisen taitava Jahmene Douglas, jonka kohdalla mulla ei sanat ees riitä. Kuunnelkaa itse. :)

Neljättä kategoriaa eli ryhmiä valmentaa Louis Walsh, jonka suojissa kisaavat koelauluissa nimellä GMD3 tyttöjä kiljututtanut mutta myöhemmin nimeä vaihtanut District3, alun perin kolmihenkinen mutta tuomarien käskystä duoksi typistetty MK1 ja päin vastoin triosta nelikoksi kasvatettu poitsupoppoo Union J. Pieniä uudelleenjärjestelyjä siis ryhmäsarjassa, taas kerran.

Kahdentoista jo valitun finalistin lisäksi tänään ratkeaa, kuka tuomarien omista kategorioistaan valitsemista villeistä korteista pääsee yleisön äänestämänä mukaan liveihin. Aikuisten sarjassa finaalipaikkaa tavoittelee itkuherkkä Christopher Maloney, tytöistä vahvaääninen Amy Mottram, pojista Erik Hasslen oloinen ja kuuloinen Adam Burridge ja bändeistä parikymppisten poikien Times Red. Melkein toivon, että britit äänestävät jatkoon Adamin!

Koelauluihin toki mahtui hulvaton läjä niitä heikompiakin yrityksiä - mutta palataan niihin joskus myöhemmin, tämä ilta on finalistien. Jos jaksoitte availla linkkejä, löytyikö joukosta suosikkeja? :)

5. lokakuuta 2012

Flower power

Ollaan nyt asuttu uudessa kodissa kolme viikkoa. Nelisen viikkoa sitten, siis vielä vanhassa kodissa, orkidea alkoi puskea nuppuja.


Hätäännyin, kun luulin, että orkidea osoittaa mieltään ja protestoi muuttoa vastaan. Odottelin, olisivatko nuput ehtineet aueta kukiksi vielä vanhassa osoitteessa, ja pelkäsin, loukkaantuuko orkidea lopullisesti, kun pääsee uuteen kotiin.


Kun asetin orkidean uuden työhuoneeni ikkunalaudalle, se tiputti kolme suurta nuppua. Mutta sitten, mikä helpotus: kukkia alkoi aueta! Ihania viulettisia kukkia!


Ja lisää on tulossa. Orkideakin tietää, että täällä on hyvä olla. :)

3. lokakuuta 2012

I'm wide awake, not losing any sleep, I picked up every piece and landed on my feet

Suokaa anteeksi tämä häikäilemätön mainostus, mutta en voi hillitä itseäni kun toivon ystävälleni niin paljon menestystä unelmansa parissa ja vielä monia viikkoja Dancessa. Taitavat, hurmaavat, hauskat (ja mun mielestä ihan saman näköisetkin!) mussukat Katrin ja Konsta nousevat huomenna Peacockin lavalle valssaamaan ja kaipaavat kovasti yleisön ääniä! :)

Flash toistinta ei löytynyt.

Jos pienen ja pippurisen punatukkaisen tytön ja piiiitkän tumman muukalaisen tanssi sykähdyttää sinuakin, lähetäpä tekstari 7 numeroon 17224. 95 sentin vastineeksi saat hyvän mielen ja mahottoman hienoja muuveja jatkossakin. :)

Flash toistinta ei löytynyt.

Meidän kannustusjoukot matkaavat taas viettämään torstai-iltaa Helsinkiin, jihuu! Vaikka ensimmäinen duoveto onkin edessä vasta huomenna, Katrin nähtiin jo viime viikolla lavalla kahteenkin otteeseen mahtavissa ryhmäkoreografioissa. Etenkin Mindy Lindblomin koreografioima Katy Perry -biisi (video alla) osui ja upposi meikäläiseen kylmien väreiden arvoisesti. Odotan muuten huomista Jari Saarelaisen avausryhmäkoreografiaa ihan hulluna, koska Jarin liikematsku, visiot ja taito liikutella tanssijoita tilassa on aivan omaa luokkaansa Suomessa.

Flash toistinta ei löytynyt.

Huomenna on siis luvassa taatusti taas hieno puolitoistatuntinen. Jos joku on tulossa Lintsille katsomaan livenä, vinkkinä vaan että siellä tulee kuuma - viimeistään siinä vaiheessa kun vedetään Axlin johdolla pienet Cha Cha Slidet! Muut saa jorata kotona ja klikata telkkarin auki Neloselle klo 20. :)

1. lokakuuta 2012

Oh, cluster of beards

Miljoonasateen Heikki Salo sen sanoi: lokakuu on repaleinen.

Ja toisaalta sen sanoi myös Vihervaaran Anna: I'm so glad I live in a world where there are Octobers. It would be terrible if we just skipped from September to November, wouldn't it? Look at these maple branches. Don't they give you a thrill - several thrills? I'm going to decorate my room with them.


(Kalenteri ei ole vielä löytänyt paikkaansa uuden kodin työhuoneen seinältä, joten nappasin kuvan sen löhöillessä lempinojatuolissani tässä työpöydän vieressä.)

Kun aloin äsken miettiä, mitäs kaikkea lokakuu oikein tuokaan tullessaan, mieli oli yllättäen aika tyhjä. Yleensä jo kuun alussa on aina ollut jokin juttu tai juhla kiikarissa, mutta nyt tulevat 31 päivää näyttävät kalenterin mukaan aika leppoisilta, arkisilta, säntäilemättömiltä. Vaikka tuohan kuulostaa niin hyvältä, että sellaisena saa lokakuu mun puolesta vierähtääkin.

Hahahaa hyvinpä yritin huijata - onhan tossa heti ens viikolla kinkeriä tiedossa! Lupauduin keväällä ottamaan järjestelyvastuun seuraavasta ala- ja yläasteen luokkakokouksesta, johon kutsuttiin mukaan myös rinnakkaisluokkalaiset, koska kuljettiin musiikkiluokkina koulutietä tiiviisti yhdessä heidän kanssaan. Hiukan on systeemit vielä vaiheessa, mutta näillä näkymin päästään viettämään hauska, laulavainen ja maistuvainen ilta noin 25 entisen koulukaverin porukalla. Vain pienen osan kanssa olen edelleen aktiivisesti tekemisissä, joten on kyllä ihan hurjan nastaa nähdä monia tyyppejä vuosien jälkeen.

Lokakuu tuo mukanaan myös kivan (ja tässä ympärille laskeutuvassa pimeydessä varsin tarpeellisen) kulttuuriannoksen. Heti tällä viikolla lähdetään torstaina tanssityttöjen kanssa Helsinkiin katsomaan Dance-liveä ja kannustamaan Katrinia jo toista viikkoa putkeen, perjantaille on liput kaupunginteatterissa vierailevaan nykytanssiteokseen Ihana ja hieno, ja ensi tiistaina pääsen hippeilemään ÅST:n Hair-musikaalin omaistenkenraaliin. Kaikki esitykset ovat lisäksi inspiraatiotilanteita omaa ryhmäkoreografiaani varten - mitä enemmän ehdin (budjetin sietorajoissa...) käydä katsomassa tanssia ja muuta esittävää taidetta, sitä enemmän omat ajatukset aukeavat ja saan luomistyöhön vauhtia.

Tämän kuun aikana olisi kiva myös saada uusi koti sellaiseen kuntoon, että tänne voisi vähitellen alkaa kutsua ystäviä iltoja istumaan. Ja pitää tuparit! :) Suurimmat linjat ovat näissä parissa viikossa jo asettuneet jotakuinkin kohdilleen ja koti on aivan asumiskelpoinen, mutta vielä puuttuu muutamia tarpeellisia huonekaluja, mattoja, verhoja, lamppuja, säilytyskoreja ja -bokseja, pyyhekoukkuja, sohvatyynyjä... Huomenna onkin edessä taas kerran auton lainaus ja reissu Ikeaan. Heppu inhoaa koko paikkaa ja siellä keskellä lattiaa makaavia huutavia muksuja, joten itse keräilen puh-mieltä jo valmiiksi tuota huomista koettelemusta silmällä pitäen. ;)

Lisäksi lokakuun kalenteriin on merkitty muutama fyssarikäynti, suht sopivasti töitä (tämän maan av-käännösalan tilanne heilahti muuten viime viikolla suoraan sanottuna aivan perseelleen, mutta tästä lisää joskus myöhemmin kun olen vähän rauhoittunut...) ja mahdollisimman paljon liikuntaa piristämään pimeän keskellä. Jospa sitä saisi lokakuun käännettyä sittenkin Vihervaaran Annan ajatusten suuntaan. :)