You better work b*tch

Korjatkaa, jos olen vallan erehtynyt, mutta mulla on sellainen käsitys, että ei ole olemassa tonttuja jotka tekevät ihmisten työt sillä aikaa kun ihmiset nukkuvat.

Jos tässä vielä tunnin verran jaksais naputella. Piis aut. :)

We've got some light to bring, we've got some joy in this thing

Tervehdys täältä elävien kirjoista!

Phuhh. Tähänastisen freelance-urani älyttömin pariviikkoinen työrupeama on selätetty. Olen taas oma itseni, enkä sellainen kiukkuinen känkkäränkkä joka tiuskii ja itkeskelee ja sekoilee eikä muka paahtamiseltaan ehdi pysähtyä jokaiseen päivään.

Mutta nyt ehdin taas pysähtyä. Seuraavaksi aion pysähtyä aviomiehen viereen sohvalle syömään melonia ja prosciuttoa ja juomaan viiniä. Otan perjantai-illan vastaan onnellisena kuin videon kakara banaanin.



Parhaita banaanihetkiä viikonloppuusi! :)

Oli mulla kai joku ajatuskin

Sopivasti jo eilen iltapäivällä leffaan lähtiessä (käytiin katsomassa hieno 12 Years a Slave sopivasti juuri ennen Oscar-pöhinöitä) heppu sanoi mulle, että näytän väsyneeltä.

Sitten sopivasti valmiin väsymyksen päälle olin sopinut eilisillaksi ja täksi aamuksi yhden kiireellisen tekstityshomman, joka käytännössä meni pitkälti yötöiksi.

Sitten sopivasti viime yönä tuli Oscar-gaala, jota sitäkin piti vähän katsoa. (Ihmettelen, jos joku vielä voi olla tykkäämättä Benedict Cumberbatchista ja Benedict Cumberbatchista ja Benedict Cumberbatchista.)

Sitten sopivasti kolme tuntia nukuttuani, tehtyäni työt loppuun ja myöhemmin päiväunilta herättyäni lepuutin väsyneitä silmäparkojani hetken jääkaapissa viilentyneen laventelityynyn alla. Day Spa Laguunista aikoinaan ostamani tyyny majailee normaalisti liinavaatelaatikossa, jonne se levittää ihanaa tuoksuaan - mutta silti niin vienoa, että yleensä tuoksuhömpötyksilleni nenäänsä nyrpistelevä heppu ei liene edes huomannut.

Taivaallinen kapistus, aah.

Mukavia maanantaiajatuksia! :)

Se on tässä ja nyt, et kai sä vielä vaan väsähtänyt

Yötyöläisen ainoa toive: että edes yksi kuulovammainen, huonokuuloinen mummo tai paappa tai maahanmuuttaja katsoisi huomenna (tai siis tänään) itsenäisyyspäivän jatkojen uusintalähetyksen ohjelmatekstityksen kanssa. Etten tekisi koko yötä turhaan töitä.

Kiitos! :)

Onneks on eväänä vähän karkkii.

You'll learn to bend when the wind blows

Kuten edellisessä merkinnässä tulikin jo todettua, syystuuli on puhaltanut täällä viime päivinä aika lujaa vasten kasvoja. Huolet ovat onneksi alkuperältään varsin maallisia talouspuolen juttuja, mutta niillä on tällä kertaa perässään sen verran monta nollaa, että tilanne ei ohitu olankohautuksella.

En viitsi mennä tässä sen tarkemmin yksityiskohtiin; muotoiltakoon asia vaikka näin, että freelanceriuden vapauden kääntöpuolena on tiettyjä yrittäjyyteen liittyviä epävarmuuksia ja vastuita, joiden kanssa en ole ihan vielä oppinut sinuiksi - en tiedä, johtavatko jäljet enemmän humanistiuteeni vai huihai-haihattelevaiseen luonteeseeni (jos aviomieheltäni kysytään, nuo kaksi ovat sama asia). Oli miten oli, esimerkiksi näistä syistä eteen saattaa tulla tiettyjä eräpäivällä varustettuja yllätyksiä, joilla on nujertava voima jo valmiiksi tavallista tiukempaan taloustilanteeseen itsensä ajaneeseen yksinyrittäjään.

Onneksi olen oppinut sekä vanhemmiltani että hepulta tiettyä ratkaisukeskeistä otetta. Viime viikolla tilanteen päälle vyöryessä annoin kai luonnollisesti itseni vaipua joksikin aikaa murheen alhoon, mutta yllätin itsenikin sillä, miten nopeasti tartuin laskimeen ja ryhdyin konkreettisesti selvittämään, mitä voin tehdä asialle. Kovin nopeasti en paljonkaan, mutta ajan kanssa kaikki järjestyy. Siinä ne taikasanat: kaikki järjestyy.



Varsinaista huolenaihetta isompi asia onkin ollut se itsesyytösten ryöppy ja alemmuudentunne, jonka tilanne on aiheuttanut. Miksen mä osaa, olen pettänyt itseni ja muut, hävettää, olen epäonnistunut. Se auttaa vähän, että tiedän hepun olevan tukeni ja turvani myös tässä tilanteessa (toukokuussahan se sovittiin todistajien läsnäollessakin että myötä- ja vastoinkäymisissä ja mitä niitä nyt oli). Ja se, että äiti sanoo että olen viisas ja ihana. Ja se, että ystävä punaviinilasin takana ymmärtää tismalleen miltä musta tuntuu.

Matka jatkuu, ehkä jonain päivänä jotain tästäkin kaikesta oppineena. Tämä viikko olkoon edellistä valoisampi - koska hei, it's just a bump in the road. :)

[kuvat Pinterestin Wise Words -boardistani via 1 - 2 - 3 - 4 oma]

Kissan kaa

Tämä freelancer tällä viikolla viettää pari harvinaista työpäivää: mulla on työkaveri!

Äiti on reissussa, mutta ei niin pitkään, että Seelan olisi ollut järkevää muuttaa meille hoitoon. Pakkasin siis eilen ja tänään kotitoimistoni Marimekon Arkkitehti-laukkuun ja fillaroin äitin luo tänne vanhaan tuttuun rakkaaseen Marttiin.

Ohjelmassa kuulovammaistekstityshommia, piparjuuritahnahapankorppujen syöntiä ja kaneliteen juontia. Ohjelmaan ei kuulu juurikaan kissan rapsuttelua, koska Seelahan ei anna rapsutella. :D

"Minä olen tämmöinen kaunokainen ja minä kyllä tulen luoksesi ja sinua pusken mutta äläpä yritä silittää sen enempää kun sitten minä rrraapaisen!"

Septentrional moon, beam forever

Syyskuu. Juu, syksyltä tuntuu.

Hei sehän oli suorastaan runo! :)

Vaan kyllä oli hassu fiilis tänään, kun pyöräilin joenrannassa kirjastolle päin. Jostain leijaili nahkatakin sisään sellainen tuntu, että olisi alkamassa taas uusi syksy yliopistolla. Että olinkmää menossa hakemaan kurssikirjoja vai ihan muuta luettavaa? (No sitä ihan muuta, lainasin yöpöydälle José Saramagon Kertomuksen sokeudesta.)

Syyskuu tarkoittaa ennen muuta yhtä asiaa: mullon synttärit! :) Elämäni mittariin kilahtaa perjantaina komea lukema 32, ja sitäpä juhlitaankin koko viikonloppu. Perjantaina käydään ystävien kanssa ulkona syömässä, lauantaille kaavailtiin leffatreffejä uuden Woody Allenin parissa ja päälle vähän livemusaa, ja sunnuntaina nautitaan perheen kanssa synttärilounas all'italiana. Lahjoja en kaipaa, tärkeintä on se että saan viettää juhlapäivää (tässä tapauksessa -päiviä) rakkaitteni kanssa.

Työkalenteri näyttää koko syyskuun mitalta aika täydeltä. Olen haalinut hommia viittä vaille liikaakin, jotta saisin paikattua häiden ja kesälomailun jälkeisen pankkitilikatastrofin. Hyvä siis, että töitä piisaa - mutta aion totta vieköön muistaa aherruksen keskellä myös huolehtia itsestäni. Kroppa ei nimittäin muuten kestä, eilenkin paiskin sunnuntai-illan kiireduuneja yläselkä juntturassa tennispallo lapaluun ja tuolin selkänojan välissä... Aion kuukauden tauon jälkeen taas investoida lämpöjoogakorttiin, ja salitreenit ja uimingit ja spinningit jatkuvat normaalia tahtia.

Plus että mää oon taas alkanut itsekin tanssia! :) Pari aikuisten (20+) "rennompaa" tuntia on jo takana, ja tänään pääsen taas nykärin pariin. Tekee aika hitsin hyvää - kunhan maltan kuunnella selkäparkaani. Ihan kaikkeen en enää pysty, ja se on vain hyväksyttävä. Mulla on aikomuksena ryhtyä taas myös koreografiapuuhiin; meillä oli tanssikoululla viikonloppuna haut ensi vuoden kisaryhmiin, ja sain sieltä jo uudelle joukkueelleni hyvän pohjan. Muutama taitava tanssija vielä messiin, niin päästään hommiin! Jipii!

Kuukausi kuluu suurimmaksi osaksi ihan Turun syyssävyjä ihastellen, mutta kuun puolivälissä edessä on piipahdus Helsinkiin: käyn sanomassa heipat Monsterille, joka muuttaa pian rakkauden perässä ison meren taakse. Meren kokoinen tulee olemaan ikäväkin, mutta niin myös onni ystävän puolesta! Samana viikonloppuna joudun jättämään hyvästit myös kesän maauimalakaudelle - ja niistä hyvästeistä tuleekin pitkät, jos Samppis menee ensi vuonna remonttiin niin kuin huhuttu on. Pari viikkoa aikaa naatiskella ulkoilma-altaassa, tiedätte mistä mut löytää. :)

Ajatus aamuun

Maanantaiaamu: se hetki, kun ihminen alkaa odottaa viikonloppua. Vai voisiko sittenkin olla toisin? :)

"An amazing thing happens when you get honest with yourself and start doing what you love, what makes you happy. Your life literally slows down. You stop wishing for the weekend. You stop merely looking forward to special events. You begin to live in each moment and you start feeling like a human being. You just ride the wave that is life, with this feeling of contentment and joy. You move fluidly, steadily, calm and grateful. A veil is lifted, and a whole new perspective is born."

(via Uplifted Vibrations)

Vaikka eilisen kaltaisista kalenterimerkinnöistä voisikin päätellä, että jo kuun alussa odotan kaikkea tulevaa enemmän kuin olen päivässä läsnä, oikeasti asia ei ole yhtään niin. Toki on vaatimattomasti sanottuna ihan huippua, että tässä kuussa saan nähdä livenä sekä Nick Caven että Robbie Williamsin, ja toki fiilistelen tulevia keikkoja kuuntelemalla musaa ja katsomalla livevetoja (eilen telkkarista tullut Nick-sedän keikka Yle Areenassa vielä viikon!) - mutta pointti onkin se, että en mä niitäkään osaa odottaa sellaisella tuulella, että menispä aika nopeasti.

Kun tässä on niin monta elämän hetkeä ensin elettävänä.

Vaikka joskus tietysti mullakin on sellaisia päiviä, että heittelen puhtaat pyykit kuivaustelineestä teatraalisesti yksi kerrallaan olkkarin lattialle hepun katsoessa epäuskoisena vieressä, että nyt vaimo tuli hulluks, yleensä elämääni johdattelee aika lailla yllä olevassa sitaatissa kuvatun kaltainen tyyneys ja kiitollisuus. En osaa määrittää tarkalleen sitä ajankohtaa, kun mielen nappulat niksahtivat tuolta osin kohdilleen, mutta olen iloinen, että niin on käynyt.

(Sen verran kuitenkin ymmärrän, että freelanceriudella on varmasti näppinsä pelissä. Sellaista työn ja vapaa-ajan tasapainottelua ja tulojen epävarmuudessa kitkuttelua kuin friikkuelämä välillä onkin, päällimmäisenä tunteena pysyy silti aina se, että tykkään työstäni ja niistä joustavista raameista, joissa sitä saan tehdä.)

Kaunista maanantaita, eletäänhän tää päivä ihan tällaisenaan. Namaste.

A unique, gigantic, useful street

Eiks niin että kuukauden täytyy olla hyvä, jos siitä on kirjoitettu näin ja näin ja näin hyviä biisejä? :)

Elokuu alkoi ja toi mukanaan syksyn arjen, ja sanottakoon heti, että ihan tervetulleen sellaisen. Rutiinien ystävä tykkää aikaisista aamuherätyksistä ja siitä, että päiviin saa jälleen säännöllisen rytmin - niin säännöllisen kuin se nyt villillä ja vapaalla freelancerilla voi olla. Ja onhan tässä sentään vielä edessä pari lomareissuksi laskettavaa tempausta: ensi viikonloppuna suunnataan hepun kaa Helsinkiin Flow-festareille ja ystäviä moikkaamaan, ja loppukuusta lähdetään tyttöremmillä Tallinnaan, jossa treffataan 20.8. yks ROBBIE! Herranjestas miten mahtava reissu siitä tulee. Hyrisen jo valmiiksi.

Ja mitäpä muuta mainitsemisen arvoista tässä leppoisilla Tintå-syömingeillä, pihajuhlilla, hölkkälenkeillä, uimareissuilla, rahahuolilla, saunailloilla ja HIMYM-maratoneilla alkaneessa elokuussa sit oikeastaan enää oliskaan, kun ROBBIE on mainittu. :D

Joo, olen nähnyt tuoreet kuvat kiertueella "plösähtäneestä" artistista - mutta myös tuoreet videot siitä miten magee shöy Laululavalla on luvassa. Kunhan Robbie ei syö edellisenä iltana pilaantunutta hummeria niin kaikki on hyvin. :)

The judo analyst

Jokohan se olisi näin heinäkuun puolessavälissä aika vilkaista kalenteriin? :)

Vaikka heinäkuu tuokin (ja on jo tuonut) tullessaan monenlaista kesämaisemaa, ne parhaat näkymät taisivat kuitenkin avautua silmien eteen heti kuun ensimmäisinä päivinä häämatkalla Gardajärven rannalla. Heinäkuu kyllä sisältää aviohepun kanssa heiluntaa useammallakin rantsulla: on rokattu Ruissalossa ja lojuttu ulkosaaristossa, ja tuleva viikonloppu vietetään Järvi-Suomen rauhassa. Luvassa on tällä viikolla myös kesäteatterikiertue: keskiviikkona Salon Vuohensaareen (jossa lavalla kaksi serkkuani!) ja torstaina Heinolaan. Turun kesäteatterit on vielä tältä kesältä tsekkaamatta, mutta ehtiihän nuo vielä, aloitetaan nyt näistä eksoottisemmista tuttavuuksista.

Heinäkuu merkitsee myös freelancerille kesäloma-aikaa, tosin jokseenkin pirstaleista sellaista. Viime viikon paiskin töitä (kuten blogistakin ehkä saattoi käydä ilmi...), tänään heräsin kuuden jälkeen jahtaamaan dedistä ja loppuviikon taas lomailen, ensi viikolla teen töitä pari päivää - jotka osuvat sopivasti sellaiseen kohtaan, kun heppu on herrain kesken mökkiremppareissussa. Koen noin ylipäätään, että villinä ja vapaana kotitoimistolaisena kesäloma ei ole ihan samalla lailla sellainen kerran vuodessa koittava latautuneiden odotusten toteutusrako kuin miltä se saattaa tuntua niistä, jotka ovat (ja ehkä tuntui itsestänikin enemmän silloin ennen, kun vielä olin) rehellisessä rutinoituneessa palkkatyössä, toisten leivissä. Freelancerin arki on ihan eri lailla vapaata, ja kun aikataulut ovat omissa käsissä, arki ei tukahduta odottamaan autuasta lomaa. Tässä voi tietysti kukin nähdä puolensa ja puolensa, mutta mulle tämä sopii. Ruusunpunaisuutta taittamaan mainittakoon nyt kuitenkin se, että tili on hääkevään jäljiltä jo valmiiksi miinuksen puolella, eikä rahaa tietenkään tule mistään lisää, kun lomailen. Mutta kukapa sitä pelkkien lomarahojen takia kasistaneljään-työhön hinkuisi. :)

Joku voisi näin heinäkuun puolivälissä väittää, että kesäkin on jo puolivälissä. No ehkä kalenterin mukaan, mutta älkäämme murhettuko - voi veikkoset, nimittäin, mitä kaikkea kivaa onkaan luvassa vielä tässä kuussa! Huomenna saan pian Jenkkeihin muuttavan Monsterin tänne kesävisiitille, ensi viikolla pääsen leffateatteriin diggailemaan Brucea, Tukholmaan isin kanssa ja viikonloppuna Helsinkiin nauttimaan annoksen Musea livenä. Valoisassa kesäillassa tunnelma on tietysti vähän erilainen kuin viimeksi joulukuussa Hartwall-areenalla koettu hurmio efektivyöryn alla, mutta kyllä mä vähän ajattelin hurmioitua nyttekki. Tai aika paljon.

Kuun lopussa koittaa taas paluu tasaisempaan työarkeen, siihen kivaan. Ja kesä se vain jatkuu. :)

The amazing warmth has chosen you

Taaspa ehti kuukautta kulua jo muutama päivä, ennen kuin ehätän kirjata ylös uuden kuun touhusuunnitelmia. Aika hulinalta näyttää maaliskuu, kun tässä melkein viidessä päivässäkin on jo tapahtunut vaiks mitä: olen kilistellyt skumppalaseja kääntäjäkollegoiden kanssa, lämpöjoogannut ja tanssinut ja yrittänyt ähisten hilata rautaisia tankoja ylös alas, nähnyt hääpainajaisia (jouduin yhtäkkiä laittamaan itse hiukset ja meikin), syönyt anoppilassa morsiusdieettiystävällistä raejuustopannaria, pitänyt treenit ja istunut sen jälkeen iloista iltaa mun kisajoukkueen tyttöjen kanssa, aloittanut lukemaan Nenäpäivää ja nauranut ääneen heti ensimmäisen lauseen loppuun päästyäni, käynyt maistelemassa hääkakkujen kuorrute- ja sisusvaihtoehtoja, saanut fudut...

No en nyt oikeesti fuduja, oman elämäni pomo kun freelancerina olen, mutta sanotaanko että irrotin erään riistofirman painavan pallon jalastani toteamalla, etten suostu ottamaan heiltä av-käännöstoimeksiantoja vastaan, ennen kuin firma istuutuu TES-neuvottelupöytään ja sitoutuu osaltaan luomaan alalle kestävät työehdot. Vastauksena pyysivät mua palauttamaan heidän kauttaan vuokraamani käännösohjelmiston donglen - saan sen toki takaisin heti, kun haluan taas alkaa tehdä heille töitä. No, haluan taas alkaa tehdä heille töitä heti, kun he istuutuvat TES-neuvottelupöytään.

Tuloni eivät ole olleet juurikaan riippuvaiset tuosta lafkasta oikeastaan enää pariin vuoteen, mutta nyt, kun yhteistyö on virallisesti katkaistu (siis ainakin toistaiseksi), olo on yhtä aikaa kevyt ja voimakas. Kevyt siksi, että olen uskaltanut päästää irti toimeksiantajasta, jolle viitisen vuotta sitten ryhdyin intoa hihkuen tekemään ensimmäisiä av-käännöksiäni. Voimakas siksi, että tiedän, etten ole yksin, vaan kanssani reiluja työehtoja vaativat lähes kaikki muutkin suomalaiset av-kääntäjät. Ja nekin, jotka opportunistisuuttaan tai lyhytnäköisyyttään eivät ymmärrä vaatia, pääsevät yhtä lailla nauttimaan taistelun herkullisista hedelmistä kunhan ne kerätään. So there.

Vaan eihän elämä pelkkää työntekoa ole - se on myös tanssia! Kuukauden kuumottavimmat hetket osuvat ensi viikon sunnuntaihin, kun Helsingin Kulttuuritalolla tanssitaan tämän vuoden performing arts -SM-kisojen ensimmäinen karsinta. Mun tytöt nousee lavalle 13 muun joukkueen kanssa, tavoitteena on nappisuoritus ja paikka kesäkuun SM-kisoihin. Jos sitä ei saada Kultsalta, käydään humppaamassa vielä toisessa karsinnassa Vaasassa huhtikuun alussa. Tanssijat yrittävät parannella palovammojaan ja löytää mahdollisimman vahvan yhteisen fiiliksen biisiin, koreografi ja valmentaja yrittää saada jännitykseltään unta. Käkää!

Kuun päätteeksi juhlitaan pääsiäistä - tai en tiedä, juhlitaanko, suunnitelmat ovat vielä auki. Ajattelin joka tapauksessa pitää ihan oikean pääsiäisloman; maaliskuun työ- ja treenikalenteri näyttää siihen asti sen verran täydeltä, että muutaman päivän lorvailu tehnee terää. Heppu haaveilee lampaasta ja punaviinistä, enkä itsekään juuri muuta pääsiäiseltä kaipaa. Tai ehkä tämä morsiusdieetin yritelmäni sentään vähän pashaa ja mämmiäkin kestää. :)

Maaliskuu! Kevättä kohti! Voi juku!

Benjamin's cute atomic ray

Oho. Tammikuun viimeinen päivä. Viime vuonna kivoiksi kuukausittaisiksi tilannekatsauksiksi muodostuneiden kalenterimerkintöjen jatkaminen on kyllä kieppunut ajatuksissa pitkin viikkoja, mutta havahduin oikeasti vasta eilen siihen, että tammikuuhan on jo lopussa. No, dedisihmisellehän tällainen viimetinkailu sopii paremmin kuin hyvin - polkaistaan siis vuoden 2013 kalenterikatsaukset käyntiin tammikuun osalta tälleen takaperoisesti!



Sain viime vuoden Cats let nothing darken their roar -seinäkalenterin joululahjaksi Monsterilta, ja tykkäsin siitä niin paljon, että nyt menneenä jouluna lahjoin itse itseäni samanlaisella. Luvassa siis jälleen 12 lausahdusta, joissa ehkä ei ole päätä eikä häntää, ehkä on suurtakin viisautta; omakin tulkintani vaihtelee aina päivän fiiliksen mukaan. :)

Tammikuun 31 päivää tosiaan vilahtivat ohi ihan hillitöntä kyytiä. Pari ekaa viikkoa nökötin lähinnä tietokoneen ääressä töiden kimpussa, kunnes oli aika pakata laukku ja lähteä Berliiniin kiireitä pakoon. Reissusta palattuani olen tehnyt töitä huomattavasti leppoisammalla tahdilla - mikä näkyy tietysti myös tammikuun laskutuksessa. Vähemmän rahaa mutta enemmän tyyntä mieltä, ja eiköhän ne häätkin sit jollain saada maksettua. :)

Treenirintamalla tammikuu avasi parikin uutta ovea. Lämpöjoogan kokeiluviikko kuun alussa teki niin hyvää, että ostin saman tien Aurajoogaan kymppikortin. Jooga on kerta kaikkiaan ihan parasta, ja etenkin lämpöjooga, jossa hiki kastelee pyyhkeet litimäriksi ja silmissä vilkkuu välillä tähtiä, mutta olo on koko ajan hyvä ja vahva ja levollinen.

Mut aika parasta on kyllä myös bodycombat! Kävin combatissa hutkimassa ja potkimassa pitkästä aikaa, kun siihen tarjoutui tilaisuus viime lauantain Turku Workout -jumppahäppeningissä Logomossa. Epäilin etukäteen, mahtaako selkä kestää kaiken sen rytyyttämisen - no hyvin kesti, ja oli niin huippua että viimeisessä pitkässä nyrkkeilybiisissä meni kylmät väreet! Olin kaivannut sitä tunnetta enemmän kuin tajusinkaan! Selän sijaan tosin oikea kankku-lonkka-akseli otti tuosta tunnista pientä damagea, taisin innoissani sätkiä vähän turhan voimalla ja epämääräisiin suuntiin. Mutta kunhan tästä tokenen, lisään ehdottomasti combatinkin taas treenivalikoimaan. Mätkis! Hutkis! Potkis!

Kuukauden päiviin on ehtinyt mahtua myös kivaa sosiaalista elämää. On kokattu syksyllä muuttoapuna olleille kavereille kolmen ruokalajin lauantai-illallinen, käyty Logomossa kuulostelemassa taitavia laulajia Voice of Finlandin kaksintaistelujen kuvauksissa, tanssittu mun enon viiskymppisiä... Ja tänään kuukausi huipentui siihen, kun meidät kutsuttiin naapuriin kylään tiikerikaakulle ja iltateelle. Kovin paras tapa päättää tämä tammikuu. :)

Poispäin ainoastaan

Munst on täsä tuntunu et mää joko repeen tai romahdan tai miksen vois tehä molemmatki.

Vuotta 2013 on takana viikko ja rapiat päälle, ja toistaiseksi uudenvuodenlupaus minuuttiaikataulujen välttämisestä on kaikunut kuuroille korville. Tavallaan ei ole kyse lupauksen rikkomisesta - tässä nimittäin painetaan vielä hommia, jotka olen sopinut kauan sitten viime vuoden puolella, silloin kun en vielä ollut päättämällä päättänyt rauhoittaa tahtia. Olen huomannut, että pelkkä kaunis ajatus vauhdin hiljentämisestä ei riitä, vaan toteutumista varten täytyy ihan oikeasti esimerkiksi olla ottamatta vastaan kaikkia uusia työtarjouksia. Mutta kuten jokainen freelancer tietää, se ei ole ihan niin yksinkertaista: nurkan takana saattaa aina odottaa aika, jolloin uusia tarjouksia ei tulekaan, joten silloin kun töitä on, niitä olis vähänniinku tehtävä.

No mutta. Hääkassa tässä on ainakin karttunut, toivottavasti heppu vielä muistaa että on menossa naimisiin sen yhden tytön kanssa joka on ollut kuukauden ajan hautautuneena työhuoneeseensa. :)

Tässä vuodenaloitushötäkässä pää on pysynyt kasassa joogan avulla. Ostin Aurajoogaan kokeiluviikon (30 eurolla saa käydä 7 päivän ajan vaikka kaikilla tunneilla, sisältää matto- ja pyyhevuokran) ja ehdinkin neljästi suloiseen lämpöön venymään ja vanumaan, puhkumaan pilateshengitystä ja tärisemään soturi kolmosessa. Jahka palaan ensi viikolla Berliinistä, ostan ehdottomasti lämpöjoogaan kymppikortin - onhan tuo huikean kallista lystiä, mutta hyvälle ololle ei voi laskea hintaa.

Ristiriitaista sinänsä. Kiire kun olisi tietysti vähentynyt, jos olisin jättänyt joogat väliin, mutta kyllä se vaan tekee hyvää nimenomaan rakona aikatauluun, kaiken koneella kököttämisen vastapainoksi. Kun astuu joogasalin lämpöön, tietää, että seuraavien puolentoista tunnin aikana on ihan turha edes ajatella töitä tai muita epäolennaisuuksia, koska sellainen vain sotisi harjoitusta vastaan ja sitten olis ihan sama olisko edes tullut joogaan. Ohjaaja antaa luvan päästää irti kaikista salin ulkopuolisista asioista ja muistuttaa, että jos pää alkaa tehdä listoja ja suunnitelmia, ne saa - ja täytyy - ohittaa. Ihanaa.

Niin ja hei! Berliini! Kunhan olen tänään ja huomenna paukutellut menemään noin kolmen ja puolen päivän työt, hyppään perjantaina hepun kanssa lentokoneeseen ja lähden viikonlopuksi pois. Tarraan hepun käsikynkkään, kävelen historiasta tuttuja vieraita katuja, yritän mongertaa saksaksi sanan tai kaksi (haben sie einen tisch für zwei?) ja juon viiniä ja syön makkaroita. Olen ehtinyt selailla matkaoppaita sen verran, että tiedän missä on meidän hotelli, Brandenburgin portti, holokaustimuistomerkki ja Massimo Dutti, oikeastaan kaikki muu saa tulla yllätyksenä. Mutta jos sulla on takataskussa jokin ihan pistämätön Berliini-vinkki, kerro ihmeessä!

Ja mitenkö sitten löysin aikaa tämän postauksen kirjoittamiseen? Alkuperäinen suunnitelmani oli saada kisakoreografia valmiiksi tämän illan treeneissä, mutta jätinkin viimeisten 20 sekunnin pohtimisen tältä päivältä ensi viikkoon. Koska sen dedis ei ole ihan vielä. :)

Everyday is like Sunday

Okei. Jos kerran täytyy paukuttaa töitä koko sunnuntai, onhan se sentään siedettävää, että freelancerina työpäivän voi viettää omas kotoon pyjama päällä, aina välillä heppua halaillen, lakritsiteetä juoden ja söpöjen elukoiden kuville kiherrellen.

:)

Kuvat mun Pinterestistä: 1 - 2 - 3 - 4 - ja lisää täältä!

Jouluyö, juhlayö, päättynyt kaikk' on työ

Paitsi että ihan ei ole, koska täällä jatkuu työpäivä vielä hetken. Joulupuu on rakennettu ja mulle kiikutettiin äsken tähän työpöydän ääreen glögilähetys. Päätin, että tasan kymmeneltä mulla alkaa loma ja siirryn lorvailumoodiin neljäksi päiväksi.

Jos on ahminut joulun ympärille liikaa töitä, on suorastaan velvoitettu ahmimaan pyhien aikana kaksin käsin myös suklaata ja perunalaatikkoa, eiks se niin mene?

Kippistä vaan - enää 25 minuuttia joululomaan! :)

Televisiokäännöksellä on väliä

Hakusaarto. Ylityökielto. TES-neuvottelu. Isoja sanoja, joita Journalistiliiton ja KAJ:n (Käännösalan asiantuntijat) lakimiehet ovat viime viikkoina iskeneet käännöstoimistoille pöytään sen puolesta, että jokainen työtään rakastava av-kääntäjä tässä maassa saisi yhtäläiset resurssit paneutua työhönsä sillä huolella, jonka pieni, hieno kielemme ansaitsee.

Meitsi on täällä ihan tippa linssissä tämän uunituoreen videon ja Blossa-glögin suloisesta yhteisvaikutuksesta. Kun Arvi Lind puhuu, suomalainen kuuntelee - ja uskoo.

Hyvää itsenäisyyspäivää. :)

Diminute decibels embraced the lovers

Juujuu, ei hätää - kyllä täällä on käännetty kalenterista uusi sivu esiin, vaikka kuun alusta menikin muutama päivä ennen kuin ehdin esitellä vuoden viimeisen lauseen täällä blogin puolella. Vuoden viimeisen lauseen sivulta, jolla on näkyvissä vuoden viimeinen päivä.

Vuosi kiiruhtaa kohti seuraavaa aika haipakkaa punaisissa tonttutöppösissään. Myönnän ihan suoraan, että olen ahnehtinut joulukuulle hiukan liikaa töitä - ja tajusin asian jopa niin ajoissa, että olisin vielä voinut peruuttaa projektin tai pari, mutta en tehnyt niin, koska jokainen pennonen tulee tässä kohtaa tarpeeseen. (Pari taikasanaa: mätkyt & häät.) Eli sinnitellään! Jotta päässä pysyisi järki ja touhussa tolkku, olen merkinnyt henkilökohtaisena raamattunani toimivaan mustaan Futura Midi -kalenteriin mahdollisimman tarkasti kunkin päivän työt ja ne illat, jotka aion pitää vapaina. Järjestelmällisenä deadline-ihmisenä ahdistun paljon vähemmän, kun olen aikatauluttanut tulevat tiukoiksi tiedetyt viikot niin, ettei tarvitse ajelehtia kuluttavassa epämääräisen kiireen tunnussa. Keikka kerrallaan! :) (Ja Musen keikka Helsingissä maanantaina! Jes!)

Onhan siellä kalenterissa tietysti tilaa paljon muullekin kuin työlle - muutaman vuoden takaisen kammokiireisen joulukuun jälkeen olen ymmärtänyt, miten tärkeää mulle on saada laskeutua jouluun rauhassa. Huomenna vietetään mun kisatyttöjen kanssa pikkujouluja (yhteisellä matkalla tärkeitä asioita tanssin lisäksi: joukkuehenki, sushi ja suklaamuffinssit) ja sunnuntaina yritän mahtua tuomiokirkkoon yhteislauluiltaan. Ja myöhemmin vielä kahesti Mikaelinkirkkoon. Kun on malttanut pantata joululaulujen kanssa joulukuuhun asti, ei tee tiukkaakaan hoilata niitä vaikka joka päivä!

Hopunkin keskellä - tai erityisesti juuri silloin - tällaisen puolivammaisen on pidettävä itsestään huolta ja otettava aikaa liikunnalle. Treenipaletti menee hiukan uusiksi näin vuoden lopussa, kun tanssikoulu lomailee ja maanantai-iltojen ihanat bodyfusion-tunnit jäävät tauolle. Pilatesta treenaan myös kotona ja joogatakin toki voi itsekseen, mutta taidan silti ottaa jossain vaiheessa joulukuuta kokeiluun joko kuntosalin bodybalance-tunnit tai kamujen kehuman Aurajoogan. En oikein innostu lenkkareilla liukastelusta lumella, eivätkä varsinaiset talviurheilulajit ole omia suosikkejani sitten niin yhtään, mutta sisätiloissa reenivirtaa riittää pakkasillakin yllin kyllin: uimiseen en kyllästy ehkä koskaan, saliohjelma pantiin uusiksi viime viikolla ja tänään humppasin ekaa kertaa kotona lehtitilauksen kylkiäisenä tulleen zumba-dvd:n tahtiin! Kyl oli pönttö fiilis :D mutta tulihan siinä hiki!

Niin ja se tärkein eli jouluun laskeutuminen: luvassa on kuun mittaan myös pari joulukonserttia, parin tanssikoulun joulunäytökset, pari glögi-iltaa... ja sitten toivottavasti rauhallinen, onnellinen, tähtistuikkinen, lauluinen, luminen joulu. It's beginning to look a lot like Christmas. :)

Art goes kotitoimisto

Olenko jo kertonut, miten paljon tykkään työhuoneestani täällä uudessa kodissa? Paljon, oi niin paljon! Kun on ehtinyt melkein kolme vuotta tehdä töitä makuuhuoneen nurkassa (mielikuvitukselliset vaihtoehdot: keittiön nurkassa, kahvilan nurkassa), on hippasen kivaa, kun nyt saa rauhoittaa makuuhuoneen levolle ja kävellä aamuisin melkein oikean työmatkan joko eteisen tai olkkarin läpi tänne työhuoneeseen. Hohoo!

Mä todella nautin suunnattomasti siitä, että saan tehdä töitä kotona. Himahiiri, kotikissa, that's me. En ihan äkkiä keksi, mikä olisi sellainen duuni, jonka takia enää suostuisin aamuisin lähtemään töihin, kuluttamaan omaa aikaani työpaikalle siirtymiseen, meikkaamaan silmäpussit piiloon jo ennen aamukahdeksaa, luopumaan spontaaneista tanssi- ja lauluhetkistä pitkin päivää... huh, ajatuskin ihan ahdistaa. :D Freelanceriuteen liittyy paljon epävarmuutta, mutta plussat voittavat omalla kohdallani mennen tullen.

Työhuoneen sisustus on vielä sanotaanko että eloisassa vaiheessa, mutta aika hyvät kiinnekohdat tänne olen jo saanut luotua. Lattia on pähkinäisen ruskea, seinät valkoiset. Työpöytä ja kirjahylly ovat melkein mustat, matto valkoinen, nojatuoli ja futon vaaleanharmaat. Verhot (nepä täytyykin esitellä lähiaikoina, sen verran pitkä juupas eipäs -prosessi valintaa edelsi) toistavat huoneen muuta väritystä, ja väripilkkuina siellä täällä tuikkii violettia.

Eräs lemppariyksityiskohdistani löytyy seinältä. Minna Maija Lappalaisen taulut, villapusero ja farkut, pääsivät arvokkaasti esille kumpikin omaan hyllyboksiinsa. Moni kylässä käynyt naispuolinen kaveri on seinälle vilkaistuaan hihkaissut oi kun kiva - kun taas heppu on inhonnut noita hyllyjä siitä asti, kun ostin ne Ellokselta joskus kesällä jo ennen kuin oli edes nimet asuntopapereissa. :D Mut ei haittaa koska mun työhuone, mun sisustusratkaisut!

Ostin Minna Maijan teokset kuutisen vuotta sitten, ja tykkään niistä edelleen vähintään yhtä paljon kuin uusina. Kannattava ja aikaa kestävä sijoitus, tuo taide. Koskas nyt siniset farkut ja punertava pusero muodista meniskään? :)

Love is the light scaring darkness away

Sunnuntai-ilta, minä kotona tekstitystyön touhussa, heppu toimistolla omissa hommissaan. Ei muuten oikeestaan ees harmita että ei vietetä tätä iltahetkeä just nyt sohvalla löhöillen,

koska meillä ei tällä hetkellä ole sohvaa. :D

Meidän oli tarkoitus istuttaa hepun poikamiesaikojen nahkasohva tänne uuteen kotiin verhoiluttamalla se tummanharmaalla raffitekstuurisella kankaalla, mutta kun verhoilija kävi mittailemassa ja tekemässä laskelmia, hinta nousi niin korkeaksi että investointi olisi ollut älyttömän rajoilla sohvan ikään nähden. Harmi, siitä olis tullut hieno! No, kierrätettiin kuitenkin sen verran että heppu myi sohvan eteenpäin, ja eilen se sitten noudettiin uuteen kotiinsa. Olkkariin siirrettiin tilalle mun työhuoneesta futon, joka on toki tyylikäs väliaikaisratkaisu, mutta ei varsinaisesti optimaalinen alusta 176- ja 188-senttisten ihmisten pitkäraajaiseen telkkarinkatsomisloikoiluun. Niinpä käytiin tänään Iskussa koeistumassa ja valkkaamassa uusi löhölinna: tummanharmaa kangas, pyökkijalat, 25 % hinnasta pois! Toimitusaika kuulemma voi venähtää yli kuukauteen, joten ei auta kuin totutella sopimaan sen aikaa futonille.

Ulkona on ihan onnettoman pimeää, mutta täällä työhuoneessa tuikkii lempeän vaalea valo ja mustikkaglögi maistuu marraskuulle. Heppu tuli juuri kotiin, minä teen vielä hetkisen töitä ja sitten menen sen kylkeen sohvalle futonille. Kyllä me mahdutaan.

Note the vast electric numbers

Marraskuu. Ohi vilahtanutta, vielä syksyn reunassa sinnitellyttä lokakuuta jäi melkein ikävä, koska tulevasta talvesta on saatu ensimmäinen aavistus täällä etelässäkin, pimeä tulee jo viiden jälkeen ja movember saa nuoret miehet muikistelemaan kilpaa hölmönnäköisissä viiksissään (niin huippua kuin Tommy Lindgrenin ja Anssi Kelan veljellistä nokittelua olikin viime vuonna seurata).

Autsis.

Toisin sanoen 30 päivää aikaa olla vielä valmistautumatta jouluun, olla lannistumatta loskasta mustan iltapäivätaivaan alla ja olla iloinen neljästä kauniista vuodenajastamme. :)

Tällä viikolla aionkin päästää juhlamielen heti kohoamaan korkeuksiin, kun huomenna tapaan kääntäjäkollegoita halvan skumpan tyylikkään poksahtelevan juoman äärellä ja lauantaina juhlitaan tanssikamun tupareita. Ensi viikolle on varattu ravintolailta maailman parhaiden melkein-naapureiden kanssa, lauantaina pitäisi revetä yhtä aikaa kolmeen juhlapaikkaan kahdessa eri kaupungissa, ja sunnuntaina syödään isänpäivän kunniaksi isin itsensä kokkaamaa herkkuruokaa. Kun loppukuusta on vielä luvassa ystävän kolmekymppiset, sanoisin että jo nyt kalenteriin merkittyjen hilpeyshetkien määrä on kohtalainen. Ja spontaaneja vastaaviahan saa toki tulla matkan varrella vielä paljon lisää, kitoos.

Liikunnan osalta marraskuu näyttää tutulta ja turvalliselta: uintia, pilatesta, bodyfusionia, salitreeniä, äitin kanssa vesijuoksua, kevyitä hölkkälenkkejä. Koreografian työstäminen SM-kisoihin jatkuu joukkueeni kanssa hyvää vauhtia, treenejä on nyt takana kaksi kuukautta ja liikettä (osittain vielä raakamatskua, mutta kuitenkin) on kasassa puolet kolmesta minuutista. Aikaa karsintoihin on jäljellä 4,5 kuukautta, joten olen aivan luottavaisin mielin että saadaan biisi ajoissa kuntoon. Itsestänihän se pitkälti on kiinni, siitä, mitä saan annettua tytöille treeneissä. Näin aloittelevana koreografinplanttuna mun täytyy tehdä luovaa ajatus- ja suunnittelutyötä hyvin rauhassa ajan kanssa, mutta loppubiisinkin dramaturginen rakenne ja kuvioiden liikuttelu alkaa olla jo pohdittu kuntoon - sitten onkin enää jäljellä se tärkein eli itse liike. :D

Töitäkin tarttis varmaan tehdä jossain koreografioinnin välissä, eh? Keneltäkään uutisia seuraavalta ei toivottavasti ole mennyt ohi av-käännösalalla tällä hetkellä käynnissä oleva kuohunta. En viitsi ottaa aiheeseen kovin palavasanaisesti täällä kantaa, koska omakin lusikkani on samassa sopassa... mutta todettakoon nyt ainakin se, että irtisanoutuneilla ex-maikkarilaisilla on ollut painava syy ratkaisuunsa, ja he ovat uhranneet alan puolesta paljon. Siihen tietoon pitäisi myös jokaisen av-kääntäjäksi mahdollisesti joskus haluavan opiskelijan nyt luottaa ja siksi malttaa odottaa, että koko alan työehdot saataisiin jossain vaiheessa toivottavasti sellaiselle tasolle, jolla tätä työtä voi tehdä jatkossakin vaikka eläkepäiviin saakka. Ugh.

Ja sitten hilpeämpiin asioihin. :D Take That -rintamalla marraskuu tarkoittaa tuplajännää: luvassa on soolokeikkoja sekä Garylta että Robbielta! Gary starttaa tammikuulle ulottuvan kiertueensa 13.11., ja Robbie vetäisee kuun lopussa kolme iltaa Lontoon O2-areenassa. Liput ovat olleet kiven alla, mutta pääsen virittäytymään tunnelmaan etänä ainakin muutaman paikallisen Facebook-tutun kautta, ja eiköhän sieltä Thatterit ja friendliet keikkojen jälkeen aika vauhdilla tykitä YouTuben täyteen videoita. Jos tää ei piristä pimeässä niin sit ei mikään!

Niin että hei hou vaan ja lempeitä tuulia sinunkin marraskuuhusi. :)