I know you heard

Kun fanitytöllä on tiedossa, että Captain Barlow'n uusi video julkaistaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, fanityttö tietenkin näkee tuona yönä, malttamattomana aamua odottaessaan, unta uudesta videosta. Unessani Gary lauloi pianon ääressä, mutta ei näyttänyt nelikymppiseltä itseltään... vaan seitsemänkymppiseltä Barry Manilow'lta. Tai siltä, miltä Barry Manilow todennäköisesti näyttäisi, jos sen naamaa ei olisi kiristelty niin kovasti.

Barry Manilow tupsahti uneeni tässä yhteydessä todennäköisesti ihan vain tämän takia. Eli eipä nyt taas tulkita tätä miksikään Gary on vanhanaikainen setämies -väittämäksi. Vaikka hei, niinhän se tässä biisissäkin laulaa, että on hyväksynyt ettei ole muodikas.

Oikeasti biisissä lauletaan myös (enemmänkin robbiemaiseen tapaan) että for those who stood and watched, go f*** yourself - mutta videosta pätkä on napsaistu kokonaan pois. Sanoma tulee silti selväksi ilman kirosanojakin. Vaikeiden hiljaisten vuosien jälkeen tässä sitä nyt ollaan, kapteenimpana kuin koskaan, ja soolokiertue alkaa lauantaina Belfastista. On taas tulevina viikkoina fanitytölle namuja tiedossa sosiaalisen median täydeltä. :)

Who'd have known

Hei Allenin Lily! Kiva kun tulet kesällä Ruisrockiin! Ota teiktätti mukaan jooko niin voitte uusia tämän viiden vuoden takaisen yhteislaulun! :)

Suukko poskellesi olkoon sellainen

Hyvää onnea herra Robbie Williams! 40 vuotta eikä suotta! Punainen tupa ja perunamaa! Ja må du leva!

Nähdään muutaman kuukauden päästä! :)

Yeah it's a long way down but I'm closer to the clouds up here

Tiirailin äsken toisella silmällä telkkarista X Factor USA:n finaalikolmikon paljastusta (vaikka tiedän kyllä jo voittajankin), ja täytyy kyllä sanoa että toi jenkkiversio on yks iso plöö. Englannissa on Gary Barlow paljon parempi juontaja ja paljon selkeämpi ja toimivampi ohjaus. Jenkkilässä koko show'sta on jotenkin saatu tehtyä kamalaa sekavaa höttöä. Onkohan kulttuurierot rapakon kahta puolta todella niin suuret, että Ameriikassa laulukisalle ei riittäisi katsojia, jos ohjelmaa tehtäisiin englantilaisittain hyväksi havaitulla kaavalla?

Briteissä kymmenennen X Factor -kauden voittaja kruunattiin viikko sitten. Finaalikolmikko oli just paikallaan, kenestäkään ei tarvinnut ajatella että miks toi pääs finaaliin. Kas tässä kolmen kärki: Luke Friend, Nicholas McDonald ja Sam Bailey!



Ensimmäisenä porukasta putosi Luke Friend, joten hahaa - finaalikaksikossa lauloivat kaksi omaa suosikkiani! Onhan se turvallista tietää, että oma maku myötäilee suurta massaa. :D Lukestakin kyllä tykkäsin alusta asti: nuorellaherralla on paitsi persoonallinen tukkaviritys, myös kivan rosoinen saundi, jota kyllä kuulisin mielelläni myöhemminkin. Jännä juttu kyllä, että esityksistä ehkä parhaiten mieleeni jäivät ne muutamat sing-offit, kun Luke joutui pudotusuhan alle mutta kaksintaistelun voittamalla säilytti paikkansa kisassa. Että vasta siinä kohtaa sieltä irtosi jotain niin aitoa ja koskettavaa, johon todella pystyi kotisohvallakin tarttumaan. Kuten esimerkiksi tämä riipaiseva Snow Patrol -veto.



Toiseksi tuli sympaattinen skottipoika Nicholas McDonald, jonka vaivattomasti soivaa, pehmeää ääntä saattoi kisan mittaan vain ihmetellä. Että noin nuoret osaa noin hyvin! Jos Nicholas olisi voittanut, ensimmäinen sinkku olisi kuulostanut tältä - en ole kyllä ihan varma, onko tää paras biisi näyttämään mihin tyyppi pystyy, kun tuntuu että ääni pääsi kunnolla syttymään vasta parin minuutin tienoilla. (Videon lopussa myös näyte herkullisesta skottienglannista. Aijai.)



Ja se voittaja. No tietysti Sam Bailey. :) Se on helppoa kun sen osaa - ja kun on elämänkokemusta millä tulkita.



Byhyy, nyt jo on ikävä Gary Barlow'ta noita kaikkia upeita laulajia ja tuomarien möläytyksiä ja Xtra Factor -sekoilua ja hyvää meininkiä. Kolme syksyä tuota laulukisaa on nyt tullut vahdattua silmä melkolailla kovana; saa nähdä, miten ensi vuonna, kun Captain Barlow ei enää istu tuomaristossa. Brittimediassa on väläytelty, että ehkäpä Robbie hyppää ensi vuonna bändikaverinsa saappaisiin, mutta Gary totesi jossain haastattelussa, että tuskin sillä on aikaa - eikä se edes olis yhtä hyvä tuomari kuin hän. :D

Too much of a good thing can be wonderful

Tässä on yksi Café Mocha -mariannekarkki.

Tässä on kaksi Café Mocha -mariannekarkkia.

Kaksi on parempi kuin yksi, eikö vaan?

Kas niinhän se on myös noissa Robbie Williamsin swing-keikoissa. Sunnuntaille 18.5. kenttälippu ystävien kanssa, maanantaille 19.5. tupsahtaneelle lisäkeikalle istumapaikkalippu ihan itekseni. Tällaista säätöä ja shöytä ei ole keikkapilettien hankkiminen vielä koskaan ollut, nyt olo on lievästi ilmaistuna helpottunut.

Fanitytön mieli on hämmentyneen iloinen - ajatella, että Robbie on todella Suomessa niin suosittu, että myy yhdessä hujauksessa kaksi keikkaa käytännössä loppuun! Ohan tää ny siistiä. :)

Juuri tällä hetkellä toukokuu tuntuu olevan jossain ikuisuuden päässä, mutta onneksi odotellessa voi fiilistellä Lontoon Palladium-teatterissa kuvatulla tuoreella swing-iltamapläjäyksellä, esimerkiksi levyn huikean nimibiisin tahtiin. Robbien ja Rufus Wainwrightin äänet soi yhteen niinpal nätisti että!

Dream a little dream of me

Tämänaamuisen sählingin perusteella näyttääkin kyllä siltä, että saan vain uneksia Robbien näkemisestä toukokuussa Helsingissä. Musta on tullut vuosien varrella jo ihan taitava keikkalipunmyynnin aiheuttaman stressin ja jännityksen hallinnassa ja pilettien hoitamisessa isommallekin väelle, mutta tämän aamun faniennakkomyynti ei totisesti mennyt kuin Strömsössä.

Long story short, olin päivittämässä sivua toki jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää, mutta nyt tilanne on se, että ennakkomyynnin liput meni jo enkä mää saanu mittää. Tilanteen selvittämiseksi soitin Lippupisteeseen ja sieltä varmistivat pomoporrasta myöten, että meidän hinkumat inner pit -eturiviliput olivat kaikki myynnissä tänään, mutta niitä oli niin minimaalisen vähän, että ne menivät välittömästi. (Onneksi olkoon, jos siellä on joku joka sellaisen sai!) Ei siis auta kuin yrittää uudestaan maanantaina, kun virallinen lipunmyynti alkaa - ja sitten alkaakin olla jo ihan sama, millaisen lipun saa, kunhan se oikeuttaa pääsyyn hallin seinien sisäpuolelle. :D

Viime yönä julkaistusta uudesta musavideosta voi olla montaa mieltä (no kun kysyit niin minä olen esimerkiksi sitä mieltä että olisin halunnut nähdä Robbien herkemmissä tunnelmissa duettokumppaninsa Lily Allenin kanssa) mutta biisihän on klassikkokamaa ja aina ihana. Tämän tahtiin hengittelen nyt syvään ja yritän pysyä rauhallisena maanantaita odotellessa. Saa pitää peukkuja! :)

Enemmän duoo ku sooloo

Vaikka noin pääsääntöisesti tykkäänkin kuunnella Take That -miekkosten laulamista ennen kaikkea keskenään, tässä viime viikkoina on julkaistu pari aika kivaa biisiä, joissa nuo tuttuakin tutummat äänet lyöttäytyvät yhteen vähän erilaisten äänten kanssa. Erilaisten, ei tuntemattomampien, koska duettokumppanit ovat ihan tuttuja nekin.

Vai onko täällä pohjoisella pallonpuoliskolla olemassa joku joka ei tiedä kuka on sir Elton John? :) Gary Barlow pääsi uudella levyllään duetoimaan oman idolinsa kanssa, ja lopputulema panee ainakin oman jalkani vispaamaan työpöydän alla. Olen vahvasti sitä mieltä, että maailman marraskuuhun kaivataan just tällaista vaivatta sulavaa hyvän mielen poppia. Ja video, jossa seikkailee myös koira nimeltä Cookie.



Vielä astetta isommalla kauhalla hyvää mieltä tarjoilee vastustamaton parivaljakko Robbie Williams ja Olly Murs. On meinaan simmoset svingit ja svengit! Robbien uutukaisella swing-levyllä on useampikin duetto, joiden kohtalo tulevalla kiertueella tietysti mietityttää - tuskinpa sentään mukana kulkee koko artistiarmeija Rufus Wainwrightista Michael Bubléhen. Mut jos Olly vaikka tulis Helsinkiin? Pretty please? :)

I made it easy to be me, so yeah, it's easy to be me

Puoli vuotta on pitkä aika. Puolessa vuodessa tuloillaan oleva talvi ehtii vaihtua jo kevääksi, ja puolessa vuodessa Robbie Williams ehtii hyvin opetella pysymään nuotissa Go Gentlen vihellysosiossa, ennen kuin vetää sen Hartwall Areenalla.

!!!!!

[kuva]

Taivahan vallat! En uskaltanut edes toivoa, että Swings Both Ways -kiertue ulottuisi Suomeen asti, mutta niinpä vain tästä päivästä tasan puolen vuoden päästä Robbie laulaa Helsingissä! Eipä nyt hehkuteta liikoja, ennen kuin piletti on hyppysissä, mutta

JEEEEE!!!!!

Note the velocity, oh mighty number

No näin siinä sitten käy, kun kuukausi alkaa muilla mailla vierahilla ja jatkuukin reissailun merkeissä - kalenterin tarkastelu venähtää puoleen kuuhun.

Marraskuu on ollut tähän mennessä yllättävän syksyinen. Tänäänkin Helsingissä tuntui hiukkasen höhlältä, kun ulkona viuhui ihan selvästi syksyinen myrskytuuli, mutta sisällä Galleria Esplanadin Gran Delicatossa join kaakaota jenkkityylisten joulukuusien katveessa joululaulujen soidessa. Niin paljon kuin joulufiilistelyä itsekin harrastan, ehkä sen voisi tuolla julkisilla kauppapaikoilla aloittaa vasta joulukuun alussa? Tai edes kuukautta ennen joulua? Mut ei ihan vielä?

Marraskuun pimentämät illat saavat tämän kotikissan kyllä linnoittautumaan sohvalle entistä tiukemmin. Tälläkin viikolla arkena oli muutamana iltana putkeen ihan ihanaa, kun pakolliset menot oli hoidettu niin, että olin kotona seiskalta, eikä sen jälkeen tarvinnut enää lähteä mihinkään. Vaikka illalla pitäisikin vielä tehdä töitä, ei haittaa, kunhan saa nysvätä kotona! :D Ja kun Jenkkilän-reissulla vauhtiin päässyt maiskuttelu yhdistyy pimeyden jotenkin kummasti kasvattamaan ruokahaluun, marraskuu on ollut oikein todellista herkkupeffailua. Nooh mutta pitäähän sitä vähän kerätä vararavintoa, että jaksaa nukkua kunnon talviunet. :)

Marraskuun mittaan on tullut myös istuttua kohtuullisen paljon junassa, kun viime viikonloppuna kävin hiljaisella matkalla Jyväskylässä setäni hautajaisissa ja tänään palasin Helsingistä kamuja näkemästä. Kuukauden toinen puolikas on tarkoitus viettää turvallisesti Turun kamaralla: luvassa on ainakin muutamat illanistujaiset, kisatreenejä sekä viimeaikaisen jumppaheiluntaan lipsahtamisen jälkeen taasen oman punttisali- ja joogainnon elvyttämistä. Ja seassa aika sopivasti töitäkin.

Loppukuutani valaisee varsin mieleinen soundtrack, sillä siitä on vastuussa kaksi Take That -miestä! Robbien swing-levy julkaistaan virallisesti huomenna, ja Captain Barlow julkaisee oman soolonsa viikon päästä maanantaina. Esimauksi paljastetuissa sävelissä on ollut jopa beatlesiaanisia kaikuja - sehän kelepaa. :)

Baby be a giant, let the world be small

Heipä hei, oon vähän fiiliksissä. Sain äsken treenien jälkeen pitää sylissä noin neljän kuukauden ikäistä iloisesti hymyilevää pikku tyttöä, kun äitinsä kieppui tankotanssitangolla pää alaspäin. Sitten tulin kotiin ja katsoin Robbien juuri julkaistun Go Gentle -videon. Toi lopun I love you Teddy. Sniisk.

En kyllä ole ihan varma, ymmärränkö, mitä videossa halutaan kertoa tuolla laivallalipumisen lavasteisuuden ja kamerat ojossa ihmettelevien kadunmiesten realismin välisellä kontrastilla. Olisin ehkä tykännyt enemmän tuosta laivallalipumisosuudesta ihan sellaisenaan.

Nomutta kato sää video niin mää meen tästä syömään kananmunavoileipiä. :)

X Factor UK -kuulumisia

X Factor UK -tietotoimistosta hyvää iltaa! Lontoossa laulettiin eilen tämän kauden ensimmäinen live, joten eiköhän ole korkea aika katsastaa, millaisia tyyppejä saamme tänä syksynä ihastella ruudussa.* Siis Gary Barlow'n lisäksi. :)

*Heppu oli sitä mieltä, että ketään ei kiinnosta. Pöh, uskallan epäillä toisin! Minä vain haluan vähän levittää musiikin ilosanomaa!

Gary valmentaa tänä vuonna (joka muuten jää herran viimeiseksi X Factor -syksyksi, ymmärrettävää mutta silti byääh!) bändejä. Kolmesta alun perin solisteina kisaan lähteneestä mimmistä koottu Miss Dynamix vetäisi eilisen 80-lukuteeman henkeen The Pointer Sistersiä. Poikakolmikko Rough Copy taas lauloi Phil Collinsia niin hyvin, että Nicole Scherzinger taisi kehaista jätkiä koko show'n parhaaksi ryhmäksi ikinä. Omaksi suosikikseni eilisistä vedoista nousi kuitenkin Kingsland Roadin vekkuli viisikko, jolla oli eilen niin hyvä meno että!



Louis Walshin valmennettavana on poikien sarja. Sam Callahan tietää itsekin, ettei ole kisan vahvin laulaja, mutta jonkinlaista popparipotentiaalia pojusta kyllä löytyy. Symppiksen Luke Friendin valttina on persoonallinen tatsi (ja mieleen jäävä hiuskuontalo), mutta oma lempparini nuorista miehistä on 16-vuotias sulkku Nicholas McDonald, joka laulaa kuin mikäkin - ja jonka eilinen biisivalintakin kyllä osui omaan makuuni parhaiten kohilleen.



Nicole Scherzingerin huomaan ovat päässeet tällä kertaa tytöt. Mimmien sarja on ainoa, josta en vielä ole löytänyt omaa suosikkiani. Taitavia typyköitä kyllä - ja kovasti keskenään erilaisia. Hannah Barrett laulaa sellaisella sielun syvyydellä, ettei uskoisi 17-vuotiaaksi jos ei tietäisi. Tamera Fosterilla voisi ajatella olevan poptähden paketti jo pitkälti kasassa, mutta mimmi on jotenkin jäänyt itselleni turhan persoonattomaksi. Abi Altonilta puolestaan persoonallisuutta löytyy sitäkin enemmän, ja musikaalisuus kyllä loistaa pianon takaa kilometrin päähän.

Neljäs kategoria on Sharon Osbournen valmentama yli 25-vuotiaiden jengi, josta löytyy tämän kauden oma ykkössuosikkini. Blondipommi Shelley Smith sai eilisessä pikaäänestyksessä vähiten kannatusta yleisöltä ja joutui siten toiseksi laulajaksi tämän illan tuloslähetyksen pudotuskilpalaulantaan. Lorna Simpsonista en ole itse oikein vielä löytänyt tarttumapintaa - mutta sitten. Kehotan painamaan mieleen nimen Sam Bailey. 37-vuotias vanginvartija täräytti niin uskomattoman ensimmäisen koelaulun, että en pysty vieläkään katsomaan tuota videota kuivin silmin, vaikka oon nähnyt sen jo ehkä sata kertaa. Ja kuinka ollakaan, myös eilinen voimaballadiveto sai tihrustamaan itkua. Käsittämätön ääni ja tulkinnan lahja, eihän siihen muuta tarvita.

Toivon luonnollisesti Garyn tiimille onnea ja menestystä, mutta kyllä mä silti soisin Samille tän kisan voiton. Huikee naine. :)

Go gentle

Freelancerin vapaa aamupäivä osui tänään just kohdalleen, kun pystyin avaamaan BBC:n nettiradiosoittimen varttia yli kymmeneltä ja istahtamaan rauhassa tunniksi kuulostelemaan Chris Evansin aamushow'ta, jossa oli vieraana Robbie Williams (ja James Blunt) (ja haastattelussa myös Tom Hanks) (Tom Hanksilla on muuten tosi miellyttävä ja jotenkin turvallinen ääni) (se oli aika hauskaa kun Tom Hanks kysyi Robbielta mikä on sen lempitomhankselokuva).

Viime viikolla samaisessa ohjelmassa oli ensisoitossa Gary Barlow'n uusi sinkku, ja tänään vuorossa oli uutukainen nimeltä Go Gentle Robbien tulevalta swing-levyltä. Voi miten kauniin biisin herra Williams onkaan tyttärelleen kirjoittanut! Chris Evans luki ensisoiton jälkeen kuulijoiden tuoreita kommentteja - tuntui hyvältä kuulla, etten ollut suinkaan ainoa, jonka biisi sai pillahtamaan vastaanottimen ääressä itkuun. :)

Varsinainen video (jota kuvattiin viime viikolla Losissa) antaa vielä odottaa itseään, mutta heti tänään julkaistiin lyriikkavideo. Ja aika kiva sellainen!



Meidän sukua kohtasi tällä viikolla menetys, jonka käsittelemistä tämä biisi saa omalla kohdallani nyt säestää. Oma osani on yrittää olla enemmän muiden tukena kuin niinkään surra itse. Mutta miten onnellinen olenkaan siitä, että pääsen tunnin päästä halaamaan isiä ja juomaan sen kanssa iltapäiväteetä.

There's a song to ease your fear, a song to take you far from here

Hiihoo, hyvää maanantaita! Itse pamautin uuden viikon käyntiin pienellä musiikkiputkella, jonka haluan nyt jakaa sinun kanssasi. Lokakuun uutuuksia Brittein saarilta, olkapäät hyvät.

Ensimmäisenä viime yönä YouTubeen tuutattu Gary Barlow'n virallinen Let Me Go -video. Hahaa, se muutama päivä aiemmin julkaistu pirteä sanavideo olikin siis vain alkusoittoa! Musta tässä videossa on jotain hämmentävän vanhanaikaista (ja nyt jos joku sanoo että niin se Gary Barlow niin tinttaan), eikä siis ehkä pelkästään hyvällä tavalla... Mutta biisi on ihana - ja kyllä mä koska tahansa hyppäisin mukaan joraamaan tommosiin katujameihin. Varsinkin jos pianon takana istuisi Captain Barlow. :)



Toisena Matt Cardlen uusi ralli When You Were My Girl. Sen lisäksi, että tykkään Mattin persoonallisesta laulusoundista ja meiningistä noin yleensäkin, tommoset välitaputukset on mun heikko kohta. Tap tap! Parasta! Tap tap! Ja torvet soi! Ja videossa on ihan upee tanssijatyttö!



Kolmantena Keanen Higher Than the Sun, toinen marraskuussa julkaistavan kokoelmalevyn uusista biiseistä. Vaikka en ole koskaan kovin tarkkaan seuraillut tai fanittanut Keanen tekemisiä, olen aina ollut sitä mieltä, että bändi hallitsee melodian ja sointujen kuljetuksen harvinaislaatuisella taidolla (tässä kohtaa ei voi jättää mainitsematta 2000-luvun popmusiikin mestariteosta nimeltä Bedshaped). Eikä tämä uutukainenkaan pääse siltä osin pettämään.



Mulle tuli näistä biiseistä kovasti hyvä fiilis, toivottavasti sullekin! :)

This is gonna take a bit of getting used to but I know what's right for you

Olen vahvasti sitä mieltä, että nyt jos koska on hyvä aika ihmisen olla Thatter.

Kattokaa nyt vaikka tätäkin.

[kuva: Gary Barlow'n Facebook-sivu]

Kesäkuussa ilmestyi Mark Owenin soololevy, elokuussa näin Robbie Williamsin Tallinnassa, marraskuussa ilmestyy ensin Robbien swing-levy ja viikon päästä siitä Captain Barlow'n soololevy.

Kohtalaisen hemmoteltu olo. :)

Garyn tulevan levyn nimi on jo paljastettu: Since I Saw You Last. Samoin eka sinkkulohkaisu sai ensisoittonsa eilen, ja voi pojat miten leppoisasti se soikin tähän lokakuuhun. Mumford & Sons -vibat ovat ilmiselvät (tuo bändi nyt tulee ekana mieleen ihan ajankohtaisuutensa vuoksi, vaikka samantyylistä kamaa on toki tehty jo vuosikymmeniä sittenkin) mutta eivät haittaa yhtään ainakaan meitsiä, päinvastoin.

Banjot soimaan ja hyvää tuulta lauantaihin! :)

There's a drum that's beating in my heart and inside my head there is a carnival

Otetaan Mark Owenin kesäkuussa julkaistu soololevy The Art of Doing Nothing, otetaan levyltä ehkä sen paras biisi Carnival, otetaan laulaja joka ei vaivaudu arastelemaan heittäytymistä, otetaan kamera ja kuvataan video ja julkaistaan se eräänä syksyisenä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Katsojasta näyttää ensin vähän siltä että onkohan tää nyt sitä taidetta, mutta sitten siltä että niin tosiaan, ei taidetta, vaan ihan vain elämää. Kun musiikki - tai elämä - johdattaa liikkeeseen, siitä vaan, antaa mennä! Ihana video!

Olkoon sinunkin päänsisäinen karnevaalisi kaunis tänä maanantaina. :)

If I should buy jelly beans have to eat them all in just one sitting

Höhöö, eipä tarvinnutkaan kauan jännittää tuon Robbien toissapäiväisen swing-tiiserin jälkeen. Jo eilen sain herätä ilouutiseen: Swings Both Ways julkaistaan 18.11.!

Jos nyt tapaisin Robbien, mojauttaisin sitä silleen nyrkillä tuttavallisesti hartiaan ja sanoisin muka hitusen tuohtuneena mutta todellisen tyytyväisyyteni paljastava virne naamalla että man, you're spoiling us. :)



Swing When You're Winningin tapaan tälläkin kertaa mukana on mukava vieraskaarti, mm. Michael Bublé, Lily Allen, Olly Murs - ja aivan erityiseksi ilahduksekseni mahtava Rufus Wainwright! Just kun aiemmin tällä viikolla mietin, että ihmisen (tarkoitan tällä ihmisellä itseäni) pitäis kuunnella enemmän Rufusta, niin sitten tyyppi laulaa tulevan levyn nimiraidalla. Ihanaa, ihanaa!

Kyllä, levyhyllystäni löytyy muutakin musiikkia kuin teiktättiä ja robiita. :D

Rufustahan ei yleensä paljon radiossa tai muualla täälläpäin kuule, mutta sattumoisin yksi biisi on tullut vastaan tässä parin viikon sisään kahdessa eri tilanteessa, yhessä HIMYM-jaksossa ja yhessä kahvilassa. Jos et vielä tunne hienoa herra Wainwrightia, aloita tutustuminen vaikka tästä. :)

Swinging both ways

Heppu on parhaillaan golfkentällä harjoittelemassa swingejä, minä taas yritän malttaa tehdä töitä mehustellen Robbie Williamsin tänään ilmoille täräyttämää niin ikään swingiaiheista tiedotteentynkää:

[kuva via Popjustice @ Twitter]

Johan sitä on ehditty huhuta, että Robbielta tulisi kenties vielä tämän syksyn aikana uusi swingilevy - ja nyt siltä tosiaan alkaa näyttää! Vuoden 2001 Swing When You're Winning on ihan huippu alpuumi, täynnä mahtavia klassikoita tyylikkäinä uusina versioina. Tuolloin 12 vuotta sittenhän Robbie oli vielä sekoileva pojankloppi, joten tulevan levyn tulkinnoissa taatusti kuuluu myös iän tuoma toisenlainen kypsyys. Mikä on siis vain ja ainoastaan erittäin hyvä asia.

Ai kuinka herkullista tällainen odotus! Jos ja kun luvassa on yhtään samanveroisia vetoja kuin esimerkiksi tämä vaatimattomasti Frank Sinatran kanssa duetoitu hienous, niin ooh.



Palautettakoon tässä samalla mieliin myös, mitä Gary Barlow totesi yhdellä haastatteluvideolla jossakin tämänsyksyisen X Factorin käynnistystä enteilevistä tilaisuuksista - and I quote: There'll definitely be a Take That record next year.

Antaapa tulla niitä swingejä tähän suuntaan! Meitsi on valmis! :)

Life's too short to be afraid, step inside the sun

Jaksatteko katsoa vielä yhden Robbie Williams -videon kahden viikon takaa Tallinnasta? Jos mä sanon että tää on se paras? :)

Nyt silmäprillit päähän tai muuten näkökyky tarkimmilleen. Näettekö kohdassa 9:42 (tietysti juuri kun leikkaus loikkaa kauas) tuon valokeilassa olevan tyypin, joka laulaa Robbielle vastaan you're wrong, you're wrong ja huitoo samalla nigga please you're wrong -sormenheilutusta?



Ehkä jo arvasittekin, että se olen minä. Jos ihminen saa yhteisen hetken kaksi kolmasosaa elämästään fanittamansa idolin* kanssa, voisi tietysti toivoa, että biisissä laulettais sillä hetkellä esimerkiksi että ai laav juu tai jotain muuta semmoista. No, mun ja Robbien hetki nyt oli tämmöinen vähän toisenlainen tunteenpurkaus.

*Olen kai jo kertonut, että harrastin pienenä ahkerasti kirjeenvaihtoa ja 90-luvulla oli pitkä vaihe, jolloin kaikki kirjeposti tuli mulle sukunimellä Williams. Noista ajoista on tultu eteenpäin... ei sitten yhtään. :D

Vaikka oikeastaan tuo kontakti osui juuri oikeaan biisiin - armas aviomieheni on lähellä olla kestämättä enää yhtään näitä fanitushullutuksiani, mutta Strongissa lauletaan sentään yhdestä hepunkin lempibändistä: early morning when I wake up I look like Kiss but without the makeup. Hahaa! Kiss mainittu!

Jos mää olin ja olen jo noista viidestä sekunnistani ikionnellinen, kohtuullisen onnellinen saattaa olla myös liettualainen Jurgita, joka pääsi Robbien seuraksi red bediin - ja muuten aivan ansaitusti, koska oli ottanut lavallebongauksen kannalta parhaan eturivipaikan selville jo etukäteen. :) Kiertueen viimeisellä keikalla Norjan Stavangerissa toteutui vihdoin myös sukupuolten tasa-arvo, kun Robbien kanssa petiin pääsi mainio Supermarion ja Freddie Mercuryn risteytys Gregg from Coventry!

Molemmat onnekkaat on mun kanssa samassa Facebook-faniryhmässä, joten on ollut huippua fiilistellä vielä yhdessä jälkeenpäin heidän tähtihetkiään. Koska fanitus, vaikka tavallaan niin kovin henkilökohtaista onkin, on silti aina parasta jaettuna. :)

Se aika vuodesta

Tänään se alkaa! Koko syksyn pituinen huipennus kohti joulua: The Drooling Madness Over The Irresistible Gary Barlow In Dapper Suits Every Weekend For The Next Three Months Show siis X Factor UK:n kymmenes tuotantokausi! :)

Lienee turha edes yrittää väittää, etteikö suurin syyni X Factorin seuraamiseen olisi Captain Barlow. Mutta on siellä ihan taatusti aika huikeita laulajiakin taas lauteilla! Viime vuonnahan voiton vei Nicole Scherzingerin valmentama James Arthur. Kuten kuvasta näkyy, Nicole on mukana tänäkin vuonna, samoin kuin köörin todellinen konkari Louis Walsh, ja Garykin tosiaan istuu tuomaripöydän takana jo kolmatta syksyä putkeen. Neljänneksi valmentaja-tuomariksi joukkoon palaa ensimmäisiltä neljältä kaudelta tuttu Sharon Osbourne.

Myös jälkipeliohjelma Xtra Factorin miehityksessä on muutoksia luvassa, kun iiiiihanan Olly Mursin tilalle iiiiihanan Caroline Flackin kaveriksi hyppää koomikko Matt Richardson. Tyyppi on itselleni ennalta tuntematon, joten ei auta kuin toivoa, että uudella parivaljakolla synkkaa yhtä loistavasti kuin Ollylla ja Carolinella - vaikka sehän on tietysti vain huippua, että Ollyn oma ura on niin hyvässä nosteessa ettei herralla ole enää aikaa tämmöisiin telkkaripesteihin (Olly oli muuten hirmu hyvä Tallinnassa Robbien lämppärinä!). No, nuoriherra Mursia nähdään tänäkin vuonna sentään sen verran, että hän on judges' houses -vaiheessa Garyn apuna valkkaamassa livelähetyksiin pääseviä ryhmiä.

Alkavan syksyn lauantai- ja sunnuntai-iltojen ohjelma on siis tällä taputeltu. :) En varmastikaan tule katsomaan jokaista lähetystä suorana filmon.comissa (saattaa olla että ihan kaikkia viikonloppuiltoja en nyt kuitenkaan pysty pyhittämään fangirlaukselle jollekin telkkarisarjalle koska olemassa on myös esimerkiksi aviomies) mutta ihan taatusti tulen jokaisen jakson taas katsomaan. Voi kunpa kisassa olisi mukana tänä vuonna joku oikein nätti naisilmestys, joka ärjyy ja örisee sellaista täysin ulkonäkönsä vastaista kaameeta hc-heviä! Hepulla on kyllä aika laaja musiikkimaku, mutta en usko, että mikään muu saisi armaani kiinnostumaan tästä skabasta seurakseni. :D

[kuvat via Telly Spy]

Here is the place where the feeling grows, you gotta get high before you taste the lows

Illan pähkinätehtävä: bongaa alla olevalta videolta selkävaivainen turkulainen! :)



Vinkki: se on toi, joka kohdasta 4:18 eteenpäin sekoaa ja hyppii kuin hullu mustassa mekossaan punapaitaisen tytön vieressä itse raapustetun vaaleanpunaisen but you're making us feel so nice -kyltin kohdalla kuvan vasemmassa laidassa, kun Robbie Williams tulee keikan ekan biisin aikana ensimmäistä kertaa ihan siihen eteen.

(Eturivin paikat oli saatava pitkälti siksikin, että pääsi kaiteen viereen ja sai nojailla. Kävely Laululavalta hostellille vanhaan kaupunkiin oli yöllä kohtuullisen tuskaista jo noineenkin - en olis pystynyt seisomaan jossain siellä yleisön keskellä sitä seitsemää tuntia porttien avaamisesta keikan päättymiseen.)

Vilpittömät pahoitteluni, jos Robbie ei kiinnosta, mutta näitä juttuja saattaa nyt riittää vielä hetkeksi. :)