31. elokuuta 2013

Se aika vuodesta

Tänään se alkaa! Koko syksyn pituinen huipennus kohti joulua: The Drooling Madness Over The Irresistible Gary Barlow In Dapper Suits Every Weekend For The Next Three Months Show siis X Factor UK:n kymmenes tuotantokausi! :)


Lienee turha edes yrittää väittää, etteikö suurin syyni X Factorin seuraamiseen olisi Captain Barlow. Mutta on siellä ihan taatusti aika huikeita laulajiakin taas lauteilla! Viime vuonnahan voiton vei Nicole Scherzingerin valmentama James Arthur. Kuten kuvasta näkyy, Nicole on mukana tänäkin vuonna, samoin kuin köörin todellinen konkari Louis Walsh, ja Garykin tosiaan istuu tuomaripöydän takana jo kolmatta syksyä putkeen. Neljänneksi valmentaja-tuomariksi joukkoon palaa ensimmäisiltä neljältä kaudelta tuttu Sharon Osbourne.


Myös jälkipeliohjelma Xtra Factorin miehityksessä on muutoksia luvassa, kun iiiiihanan Olly Mursin tilalle iiiiihanan Caroline Flackin kaveriksi hyppää koomikko Matt Richardson. Tyyppi on itselleni ennalta tuntematon, joten ei auta kuin toivoa, että uudella parivaljakolla synkkaa yhtä loistavasti kuin Ollylla ja Carolinella - vaikka sehän on tietysti vain huippua, että Ollyn oma ura on niin hyvässä nosteessa ettei herralla ole enää aikaa tämmöisiin telkkaripesteihin (Olly oli muuten hirmu hyvä Tallinnassa Robbien lämppärinä!). No, nuoriherra Mursia nähdään tänäkin vuonna sentään sen verran, että hän on judges' houses -vaiheessa Garyn apuna valkkaamassa livelähetyksiin pääseviä ryhmiä.


Alkavan syksyn lauantai- ja sunnuntai-iltojen ohjelma on siis tällä taputeltu. :) En varmastikaan tule katsomaan jokaista lähetystä suorana filmon.comissa (saattaa olla että ihan kaikkia viikonloppuiltoja en nyt kuitenkaan pysty pyhittämään fangirlaukselle jollekin telkkarisarjalle koska olemassa on myös esimerkiksi aviomies) mutta ihan taatusti tulen jokaisen jakson taas katsomaan. Voi kunpa kisassa olisi mukana tänä vuonna joku oikein nätti naisilmestys, joka ärjyy ja örisee sellaista täysin ulkonäkönsä vastaista kaameeta hc-heviä! Hepulla on kyllä aika laaja musiikkimaku, mutta en usko, että mikään muu saisi armaani kiinnostumaan tästä skabasta seurakseni. :D

[kuvat via Telly Spy]

30. elokuuta 2013

Every time I close my eyes I can feel the world in love

Perjantai! Työpäivä, siivouspäivä, flunssanparantelupäivä, mietiskelypäivä.


Semmosta mä tässä esimerkiksi mietin, että mitä tekisin, kun mua on jäänyt vaivaamaan yhden ihmisen käytös, mutta tästä itse tilanteesta on jo sen verran aikaa, että tuntuisi hassulta ottaa asia nyt yhtäkkiä esiin. Että ehkä se riittää, että mainitsen asiasta jos vastaava tilanne tulee eteen joskus tulevaisuudessa - ja siihen asti huolehdin siitä, etten itse käyttäydy samalla tavalla.


Ja sit mietin semmosta, että voi kunpa tämä musiikkikappale olisi ihan hiukan parempi! Tykkään Matt Cardlesta ja Melanie C:stä erikseen ja nyt myös yhdessä, mutta tuore duetointi lipsahtaa jostain syystä turhan lähelle yhdentekevää radiorallia. (Tai mahtaako tää Suomen radioissa soidakaan, Matt ei taida olla täällä kovin tunnettu, toisin kuin tietysti Sporty Spice.) Biisi kyllä jää tehokkaasti päähän soimaan, ehkä sitten tuotannon puolelle kaipaisin vähän lisää rosoa ja potkua?


Ja sit mietin semmosta, että on ollut oikeasti ihan älyttömän helppoa pysyä elokuun ajan pois vaatekaupoista, kun ei yksinkertaisesti ole ollut varaa edes ajatella mitään shoppailuun viittaavaakaan. Syksy tulee ja putiikit varmasti pullistelevat kauden trendijuttuja - no pullistelkoot, mulla on kivoja neuleita ja villasukkia, enhän mä edes tartte mitään! Vaikka tietty olis kiva semmonen välikausiparka, ja sit jos tekonahkaisten lyhytvartisten prätkäbuutsihalpisten tilalle saisi kunnon nahkaiset samanmoiset... Mutta emmä tartte.


Ja sit mietin semmosta, että täytän viikon päästä 32 vuotta ja jotenkin musta tuntuu että se on ihmiselle ihan hyvä ikä. :)


[kuvat Pinterestin Wise Words -boardistani via Inspirational Collages]

27. elokuuta 2013

Here is the place where the feeling grows, you gotta get high before you taste the lows

Illan pähkinätehtävä: bongaa alla olevalta videolta selkävaivainen turkulainen! :)



Vinkki: se on toi, joka kohdasta 4:18 eteenpäin sekoaa ja hyppii kuin hullu mustassa mekossaan punapaitaisen tytön vieressä itse raapustetun vaaleanpunaisen but you're making us feel so nice -kyltin kohdalla kuvan vasemmassa laidassa, kun Robbie Williams tulee keikan ekan biisin aikana ensimmäistä kertaa ihan siihen eteen.

(Eturivin paikat oli saatava pitkälti siksikin, että pääsi kaiteen viereen ja sai nojailla. Kävely Laululavalta hostellille vanhaan kaupunkiin oli yöllä kohtuullisen tuskaista jo noineenkin - en olis pystynyt seisomaan jossain siellä yleisön keskellä sitä seitsemää tuntia porttien avaamisesta keikan päättymiseen.)

Vilpittömät pahoitteluni, jos Robbie ei kiinnosta, mutta näitä juttuja saattaa nyt riittää vielä hetkeksi. :)

25. elokuuta 2013

Just naimisis

Tänään tulee täyteen kolmas kuukausi rouvana, joten eiköhän heiluteta vähän juhlaviirejä sen kunniaksi! :)


Sen sijaan, että häävieraat olisivat vihkitoimituksen jälkeen perinteiseen tapaan heitelleet riisiä meidän niskaan, kaasot jakoivat vieraille (noin joka kolmannelle) heti näiden tullessa viirit, joissa luki kaikenmoisia hihkaisuja ja hupsutuksia - ideana siis, että pihan poikki kulkiessamme jokainen saa heiluttaa viiriä ja huudella samalla onnentoivotuksena siinä lukevaa tekstiä.

Minä leikkasin mattopuukolla valkoisesta kapalevystä viirilipun muotoisia kylttejä ja kirjoitin niihin tekstit, isi pätki ja hioi puukepit, heppu niittasi osat yhteen. Ja hyvinpä sopi hoohetkellä kepukka tekijänsä käteen. :)


Itselleni askartelin vähän isomman ja spesiaalimman kyltin, jota heilutin samalla kun heppu veti perässään narun päässä kaljatölkkien ja kenkien kokoelmaa. Kun ei meillä kerran ollut kirkkoa, josta oltaisiin siirrytty juhlapaikalle just married -kyltein koristellulla hääautolla, piti vähän soveltaa! ;)

Kas tässä kuva yhestä onnellisesta naisesta. Katseen kohde: aviomies. :)

24. elokuuta 2013

Tanssibileet Tallinnassa

Koska mulla on tänään varsin tanssintäyteinen lauantai - olin päivällä testaamassa Elixian Love2Dance-tuntia (joka toki oli enempi jumppaa kuin tanssia, mutta saihan siellä hetkittäin tanssintapaistakin tunnetta pintaan) ja kohta lähden tanssikaverin luo juomaan viiniä ja juonimaan tulevan kisakauden kuvioita - ajattelin asetella tarjolle pienen tanssikipinän täällä blogissakin. Tietty Robbien tahtiin. :)

Sukeltakaamme 7,5 minuutiksi tiistain keikan tanssiputkeen! Tai osaan siitä; Candyn ja Hot Fudgen jälkeen kuultiin samaan syssyyn vielä Rock DJ. Hot Fudge ei taida olla Suomessa kovin tuttu tsibale, mutta on kyllä ihan ässä svengibiisi (etenkin, kun tällä kertaa lavallepano oli ainakin omasta mielestäni aavistuksen tyylikkäämpi kuin esimerkiksi kymmenen vuoden takainen suht riisuttu (sic!) esitys Knebworthin jättikeikalla). Siis noi tän kiertueen puhaltajat ja taustalaulajamimmit ja koko shöy, hee haw!

Me oltiin tuon pikkulavan, jolta Hot Fudge alkaa (kamera zoomaa kyllä lähemmäskin, don't you worry) edessä sisäkaarteessa. Parhailla paikoilla koko mestassa, jos multa kysytään - tismalleen tuohon kohtaan tähdättiin ja siihen myös päästiin.

Ja siellähän se Robbie jorailee mukana ihan vauhdilla, vaikka herran selkä olikin niin kipeä, että meinasivat joutua peruuttamaan koko konsertin... Sydänalassa jysähti, kun tajuttiin, että oli hyvin lähellä käydä samalla tavalla kuin Köpiksessä kaksi vuotta sitten. Luojan kiitos lääkärit saivat tropattua Robbien sellaiseen kuntoon, että keikka onnistui! Askel toki näytti välillä tavallista raskaammalta ja ilmeistäkin huomasi, ettei kaikki ollut niin hyvin kuin olis saattanut toivoa, mutta supertähden ammattitaito onneksi kantoi kipujen yli.

Voi Robbie, I feel you. Tervetuloa tänne Turkuun, tämä selkävaivainen voi suositella tosta Yliopistonkadulta yhtä tosi hyvää jäsenkorjaajaa! ;)

22. elokuuta 2013

I'm loving Robbie instead

Olin eturivissä. Näin Robbien ja lauloin sille ja Robbie näki mut ja lauloi mulle.

Voin kertoa enemmän tässä joku päivä kun vähän tokenen. :)

[Kuvasta kiitos tallinnalaiselle TT-fanikaverilleni Kristille! Siellä sitä koko päivän jonotuksen jälkeen vihdoin ooteltiin vasemmanpuoleisen catwalkin lavan eturivin aidalla!]

Jos jonkun mielestä Angels on maailman kulunein biisi, tervemenoa Robbien keikalle - voin taata että mieli muuttuu. Hetki oli kerta kaikkiaan järisyttävän hieno toissapäivänä tuolla Tallinnan Laululavalla 70 000 muun ihmisen kanssa koettuna. Tuossa vaiheessahan toki itse itkin naama märkänä jo kolmatta biisiä putkeen, joten panokseni yhteislauluun jäi tällä kertaa heikohkoksi...

Keikka näytettiin tiistaina suorana lähetyksenä leffateattereissa ympäri Euroopan (vai maailman?), alla oleva video kuvattu yhdessä niistä. Sydän räjähteli samaa tahtia ilotulitusten kanssa onnesta ja rakkaudesta ja elämästä, koska and down the waterfall, wherever it may take me, I know that life won't break me.

19. elokuuta 2013

I know some have fallen on stony ground, but love is all around

Huomenna ajattelin vähän laulaa yhdessä Robbien kanssa tual Tallinnas.

Huomenna. :)

Niin paljon kuin luvassa onkin kaikkee mahtavaa ilotulitusta ja tykitystä ja hyppimistä ja showsekoilua, jotenkin odotan ehkä eniten tätä akustista pätkää. Koska siinä kohtaa keikkaa pääosassa on vain musiikki, hyvät biisit. Se mikä lopulta on tärkeintä.

Huomenna. :)

16. elokuuta 2013

Mä herään aikaisin ja nappaan fillarin, tänään on hyvä päivä

Voi kun on ollutkin hyvä päivä. Aamulla mahtava spinning-tunti, jonka jälkeen piti ihan käydä erikseen kiittämässä ohjaajaa musavalinnoista (tehot irti ylämäessä Seek & Destroyn tahtiin, herrajjestas). Koti puhtaaksi putsplank ja sieväksi silitetty oranssiraitainen keittiöliina paikalleen roikkumaan. Töitäkin, toki, mutta aika kivoja sellaisia. Ja tällä hetkellä se nyt on ylipäätään vain positiivinen asia, että töitä on.

Tämän illan kohdalla lukee kalenterissa jihu hihu, koska ystävien piti tulla meille. Harmi kyllä, joutuivat peruuttamaan, mutta noh - prosecco on jo jäähtymässä ja maalaisleipä tuoksuu tuoreena, me kokeillaan hepun kanssa josko spritzit ja calvadosterriinileivät maistuisivat kaksinkin.

Mun isoimmat huolet lähti täksi päiväksi käymään jossain muualla. Jihu hihu!


Kivaa perjantaita, sinä siellä. Ja jos et joudu tekemään viikonloppuna töitä (toisin kuin mää) niin älä tee. :)

15. elokuuta 2013

Muistan jäätelökesää

Nyyh.

Siwan jätskipassikesä loppui eilen. En laskenut, montako kuuden leiman passia ehdin kesän mittaan täyttää, mutta arvioin varovaisesti että aika monta, kun lähin Siwa on tuossa ihan naapurissa. Eilen palautin viimeisen passini ja sain sitä vastaan mansikkatuutin. Naurettavan helppoa - kun lähikaupasta tulee kuitenkin haettua maitoa ja leipää, samalla voin ottaa joka kuudes kerta ilmaisen jäätelön kiitos nam.

Eron hetki oli kaunis, vaikkakin sen tiedon värittämä, että jäätelöä toki saa kaupasta ihan rahaakin vastaan (ja olen vieläpä kohtuullisen taitava ostamaan sitä). Mistä tulikin mieleeni, että ne Benin ja Jerryn uudet core-maut on vielä kokonaan testaamatta! Voisko Siwaan tulla kesäpassin jatkoksi semmonen syksypassi, jolla sais sitten niitä?


Kas tässä kuva mansikkatuutista. En osaa ottaa kuvia ystävistäni, joten otan kuvia mansikkatuuteista. :)

14. elokuuta 2013

G come gatto

Päivän oppitunti:

kuva...


...ja kuinka se otetaan.


Oi Gardajärvi. Oi kissat. Oi Gardajärven kissat.

13. elokuuta 2013

In love with the fans

Näin unta, että Gary Barlow oli tulossa Suomeen keikalle. Ei liene ihan heti oikeasti tapahtumassa, mutta saatan selvitä tästä pettymyksestä koska viikon päästä näen Tallinnassa Robbie Williamsin!

Kääk! :)



Mua suoraan sanottuna vähän jännittää. Laululava näyttää kuvissa ja videoissa ihan järisyttävän suurelta! Mitä jos me mennään sinne jonottamaan heti aamusta ja sit liiskaannutaan ihmismeren keskelle! En halua liiskaantua kun haluan nähdä sen keikan!

Ja mihin kohtaan pitää asettua et pääsee Robbien kanssa lavalle! Kääk! :)

12. elokuuta 2013

And I believe we can choose our path that we can walk down, me and you

Ai kun oli hiano Flow! Lauantain itseoikeutettu kuningas oli tietysti, odotetusti, Nick Cave, joka tarjoili sellaisen kattauksen sävyjä ja tasoja ja raakuutta ja tarinaa ja elämää ja oikeeta musiikkia että heikompaa olis hirvittänyt. Vaikka kaikki se räime ja rähinä toki kolisikin sisuskaluihin asti, henkilökohtaisena huippuhetkenä jäi silti mieleen kauniina suvantona soinut pianovetoinen Into My Arms (video paikan päältä!) oman aviomiehen halauksen turvassa hartaana ja onnellisena kuunneltuna. Ja kertosäkeessä tietysti muiden mukana laulettuna. Jotain rajaa hei, tuoreelle vaimolle vähän turhankin herkistävää tommonen. :)

Kuvia festaritunnelmista saatte katsoa muista blogeista, niitä kyllä löytyy yllin kyllin - itse en nimittäin ottanut Flow'ssa yhtään kuvaa enkä myöskään päätynyt yhteenkään kuvaan. Sen sijaan tässä on kuva mun festarikorviksesta. Piis änd lööv.


Olen tätä nykyä kieltämättä aika huono ottamaan valokuvia ihmisistä. Joskus ennen kameraan tuli taltioitua paljonkin kuvia kavereista ja hilpeistä tilanteista, mutta nyt, esimerkiksi tuolla Flow'ssa, olis tuntunut teennäiseltä kaivaa kamera esiin ja ottaa käsivaralta semmoisia hei me ollaan festareilla jee -kuvia. Mieluummin olin läsnä vaikka nyt siinä Nick Caven keikassa, siinä hetkessä, ja sain muistot talteen ihan tuonne omaan mieleeni.

Ja sit kuitenkin haluaisin ottaa enemmän kuvia, ihmisistä, niistä tärkeistä, ystävistä. Hyvistä hetkistä, jotka menevät ohi ja kerrostuvat mieleen onneksi, jota en jonkin ajan päästä ehkä enää osaa paloitella takaisin osasiksi.

10. elokuuta 2013

He who seeks finds and who knocks will be let in

Hei Flow, kohta nähdään! :)

Kieltämättä harmittaa, että kaksi tiukkaa mimmiä, sekä Solange että etenkin Azealia Banks, peruuttivat tämän päivän vetonsa - mutta kuten heppu ansiokkaasti lohdutti, nyt olen valmiiksi sopivasti maani myyneellä tuulella festarireissun pääasiaa eli Nick Caven keikkaa varten. :D

Saattaa olla liikaa toivottu, että Nick laulaisi sen kaikkein kauneimman laulunsa (joka muuten oli yksi meidän häätanssivaihtoehdoistakin) (jota en kyllä oikeesti olis pystynyt yhtään tanssimaan kun olisin vain itkenyt) (biisi alkaa videossa oudosti vasta kohdasta 0:20), mutta riittäähän tuota hyvää musiikkia herran repertuaarissa aika tavalla muutenkin. En odota keikalta yhtään vähempää kuin

ihan huikeeta päräytystä.

Jos vaiks kuultais ainakin semmoinen erityisen piinaavan latautunut The Mercy Seat, jooko?

9. elokuuta 2013

Friday flow

Jee! Huomenna Helsinkiin! Hyvästi Flow-neitsyys!

Tämän hetken kuumottelevin kysymys kuuluu tietysti: mitä mä paan päälle? :D Kovin paljon hipsteriä meitsissä ei ole - pukumies-hepullakin on kahdet New Balancet, mulla ei yksiäkään. Mitä olen menneinä vuosina kuvista hämmästellyt Flow'n pukeutumisetikettiä, liikkeellä on sen verran tyylikästä (jopa erikoisen tyylikästä) sakkia, että mitä tahansa vaatekaapistani päälle laitankin, pelkään näyttäväni paikalle epähuomiossa eksyneeltä tylsyysviraston virkailijalta.

Ei sillä, ettäkö vaatteet olisi mulle yleensä mitenkään järjestelmällisen puntaroinnin arvoinen osa festarielämystä, mutta Flow'n suhteen on kieltämättä käynyt mielessä, että miten siellä tämmönen turkulaistavis edes pärjää. :D

No, ainakin asusteet on valmiiks valittu. Kepeän hilpeä kesäreppu...


...ja maailman paras accessoire, Chanelilta.

7. elokuuta 2013

Peliin tiikerin tuot - niin tuot!

Today I have mostly been eating tiger ice cream and black cherries.


Jostain iski nyt senpäiväinen kurkkukipu ja niin flaati olo, että simahdin päiväunille kesken töiden (mitä tapahtuu vain silloin, kun olen kipeä). Päikkäreiden lisäksi tänään ei sitten ole juuri muu maistunutkaan kuin jäätelö. Siis ei edes suklaa! #hälytyskellot

Toivotaan että pöhnä ja syömisvaikeudet häipyy pian sinne mistä tulikin, niin pääsen lauantaina Suvilahteen rokkaamaan hipsteröimään täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Josko tää olis nyt vaan sitä, että kroppa vaati totaalisen lepopäivän reenaamisen keskelle - on meinaan ollut viime viikkojen ajan taas innokas vauhti päällä, mähän en muuta tekiskään kuin bodaisin ja uisin ja hölkkäisin ja joogaisin ja jumppaisin! Tiedän omasta kokemuksesta (lue: välilevynpullistuma) paremmin kuin hyvin, miten raskasta se on, kun pelkkä hidas käveleminenkin vaatii enemmän voimia kuin mihin kroppa kykenisi... Joten nyt, kun ei ole varsinaisesti mikään paikka kolottanut, on ollut ihanaa liikkua monipuolisesti.

Ei vain saa unohtaa, että innokaskin ihminen tosiaan tarvitsee myös lepoa. Ja tiikerijätskiä ja kirsikoita. :)

5. elokuuta 2013

Ajatus aamuun

Maanantaiaamu: se hetki, kun ihminen alkaa odottaa viikonloppua. Vai voisiko sittenkin olla toisin? :)

"An amazing thing happens when you get honest with yourself and start doing what you love, what makes you happy. Your life literally slows down. You stop wishing for the weekend. You stop merely looking forward to special events. You begin to live in each moment and you start feeling like a human being. You just ride the wave that is life, with this feeling of contentment and joy. You move fluidly, steadily, calm and grateful. A veil is lifted, and a whole new perspective is born."

(via Uplifted Vibrations)

Vaikka eilisen kaltaisista kalenterimerkinnöistä voisikin päätellä, että jo kuun alussa odotan kaikkea tulevaa enemmän kuin olen päivässä läsnä, oikeasti asia ei ole yhtään niin. Toki on vaatimattomasti sanottuna ihan huippua, että tässä kuussa saan nähdä livenä sekä Nick Caven että Robbie Williamsin, ja toki fiilistelen tulevia keikkoja kuuntelemalla musaa ja katsomalla livevetoja (eilen telkkarista tullut Nick-sedän keikka Yle Areenassa vielä viikon!) - mutta pointti onkin se, että en mä niitäkään osaa odottaa sellaisella tuulella, että menispä aika nopeasti.

Kun tässä on niin monta elämän hetkeä ensin elettävänä.

Vaikka joskus tietysti mullakin on sellaisia päiviä, että heittelen puhtaat pyykit kuivaustelineestä teatraalisesti yksi kerrallaan olkkarin lattialle hepun katsoessa epäuskoisena vieressä, että nyt vaimo tuli hulluks, yleensä elämääni johdattelee aika lailla yllä olevassa sitaatissa kuvatun kaltainen tyyneys ja kiitollisuus. En osaa määrittää tarkalleen sitä ajankohtaa, kun mielen nappulat niksahtivat tuolta osin kohdilleen, mutta olen iloinen, että niin on käynyt.

(Sen verran kuitenkin ymmärrän, että freelanceriudella on varmasti näppinsä pelissä. Sellaista työn ja vapaa-ajan tasapainottelua ja tulojen epävarmuudessa kitkuttelua kuin friikkuelämä välillä onkin, päällimmäisenä tunteena pysyy silti aina se, että tykkään työstäni ja niistä joustavista raameista, joissa sitä saan tehdä.)

Kaunista maanantaita, eletäänhän tää päivä ihan tällaisenaan. Namaste.

4. elokuuta 2013

A unique, gigantic, useful street

Eiks niin että kuukauden täytyy olla hyvä, jos siitä on kirjoitettu näin ja näin ja näin hyviä biisejä? :)


Elokuu alkoi ja toi mukanaan syksyn arjen, ja sanottakoon heti, että ihan tervetulleen sellaisen. Rutiinien ystävä tykkää aikaisista aamuherätyksistä ja siitä, että päiviin saa jälleen säännöllisen rytmin - niin säännöllisen kuin se nyt villillä ja vapaalla freelancerilla voi olla. Ja onhan tässä sentään vielä edessä pari lomareissuksi laskettavaa tempausta: ensi viikonloppuna suunnataan hepun kaa Helsinkiin Flow-festareille ja ystäviä moikkaamaan, ja loppukuusta lähdetään tyttöremmillä Tallinnaan, jossa treffataan 20.8. yks ROBBIE! Herranjestas miten mahtava reissu siitä tulee. Hyrisen jo valmiiksi.

Ja mitäpä muuta mainitsemisen arvoista tässä leppoisilla Tintå-syömingeillä, pihajuhlilla, hölkkälenkeillä, uimareissuilla, rahahuolilla, saunailloilla ja HIMYM-maratoneilla alkaneessa elokuussa sit oikeastaan enää oliskaan, kun ROBBIE on mainittu. :D

Joo, olen nähnyt tuoreet kuvat kiertueella "plösähtäneestä" artistista - mutta myös tuoreet videot siitä miten magee shöy Laululavalla on luvassa. Kunhan Robbie ei syö edellisenä iltana pilaantunutta hummeria niin kaikki on hyvin. :)