16. joulukuuta 2011

Another day, just breathe

Sitä on jotenkin vaikea käsittää, että ne minuutit, jotka viime yönä valvoin särkyjen armoilla, ovat ihan samoja minuutteja kuin ne, jotka eilen illalla höpöteltiin perheen kanssa Trattoria Romanassa nauttien hyvästä ruoasta ja viinistä. Vaikka toiset minuuteista tuntuvatkin hitailta kuin tunnit ja toiset menevät nopeasti kuin, no, minuutit, ne kaikki ovat oikeasti ihan saman pituisia.

Lohdullista.


Mun ihana fysioterapeutti kehui eilen, että olen sitkeä sissi. Voi kuulkaa, olisin kyllä luovuttanut jo kuukausia sitten, jos se olisi vaihtoehto! Mutta kun kerran näiden kipujen kanssa pitää nyt elää, niin hitto, eletään sitten. Niiden ehdoilla, mutta ei niin, että ne olisivat koko elämä. Lääkäri ei suostu leikkaamaan selkää, koska pärjään näin hyvin.

Totta, niin pärjään. Niin kauan kuin jaksan uskoa siihen, että tämä ei kestä ikuisesti.

3 kommenttia:

  1. voi apua. tavallaan ymmärrän lääkäriäkin - selkää ei käsittääkseni toistuvasti juuri operoida, ja ehkäpä hän haluaa säästää sen leikkauksen siihen, että IHAN OIKEASTI ET ENÄÄ PÄRJÄÄ ... mutta eihän se varmasti tuossa tilanteessa lohduta.

    eikö siitä fysioterapiasta ole yhtään apua? :(

    VastaaPoista
  2. Kyllä täytyy hattua nostaa ja syvään kumartaa - sulla on asenne niin kohdillaan! Jatkuva kipujen kanssa eläminen ei ole rohkeimmalle ja pitkäjänteisimmällekään helppoa tai edes siedettävää, mutta juuri tollasen asenteen kanssa kipua ja vaivastasti aiheutuvia muita haittoja pystyy sietämään ja niiden kanssa elämään.

    Mulla on suuri usko siihen, että tulet keväämmällä kokemaan jo paljon parempia päiviä ja edistystä selkäsi kanssa ja uskon tähän ihan vain sillä perusteella, että sulla itselläsi on noin vahva ja periksiantamaton asenne. Keväämmällä valo ja linnunlaulu hellii mieltä ja antaa poweria. Isoa tsemppiä jokaiseen päivään ja jaksamista kipeisiin hetkiin.

    VastaaPoista
  3. Liina - joo, lääkärissä tosiaan ollaan sitä mieltä, että sitten vasta leikataan kun lähtee jalat alta. Ja kyllä fysioterapiasta on ollut paljon apua, haetaan siellä venytyksiä ja kiertoja ja ollaan katsottu istuma-asennot sun muut kuntoon... mutta kun tässä on se erona lihasjumeihin ja muihin kremppoihin, että mä en yksinkertaisesti voi itse tehdä mitään, mikä poistaisi sen pullistuman. Voin vain hakea olemiseen sellaisia asentoja, joissa sattuu vähemmän kuin toisissa.

    Saara - iso kiitos ihanasta tsemppaavasta kommentista! :)

    VastaaPoista

Sano sää kans!