29. maaliskuuta 2012

Värikuuri

Nyt mennään jo torstaissa, enkä vieläkään tajua, vaikka koko viikon olen miettinyt, miten on mahdollista että saatiin hepun kanssa molemmat viime viikonloppuna Helsingistä flunssa. Kummallakin jo talven toinen laatuaan. Ja me kun vielä syötiin reissussa valkosipulia kaksin käsin, niin silti!

No, ei auta kuin pärskyttää. Ja syödä oranssia ceevitamiinia ja juoda punaista Finrexiniä ja mustaviinimarjamehua.


Jos tää ei yön aikana ryhdy tokenemaan, huomisillan aseet ovat toivottavasti tarpeeksi järeät: vähä jotai skumppaa ja Voice of Finland livenä Logomossa! Jo luulis taudin talttuvan! :)

28. maaliskuuta 2012

Come on with the rain, I've a smile on my face

Sadepäivä, flunssapäivä, työtmyöhässäpäivä, ikävätanssitunneillepäivä.

Tule apuun, Jaasoni!

Ja niin Jaasoni riisui paitansa kesken videon kuvausten ja meni sateen alle olemaan tommone setsikäs.



26. maaliskuuta 2012

Suuntaa ei täällä muuttaa voi, mut sä voit päättää sävelen joka päässä soi

Siis tää on niin tätä. Ensin meinaa tukehtua neljän seinän sisälle ku ei oo mittä pileikä koska, sitten pailaa kaks viikonloppua putkeen ja miettii maanantaina että mää oon iha liia vanha pailaa. Eikä se vielä lopu! Ens viikonloppuna taas mennään sekä perjantai että lauantai! Armoa :D

Mutta olihan hauskaa Helsingissä. Karaokea, standuppia, lihafonduedippailua, saarireitti-sightseeing, maailman parhaita voisilmäpullia (ai missä, no Kaivarin rannan Caruselissa). Iloisia ja rakkaita ihmisiä, naurua ja halauksia. Tuliaisiksi merinovillainen neuletakki Selectedin alesta ja kasa kissan- ja koirankarvoja.

Ja sitä aamukuuteen valvomista... minkä seurauksena olen tänään käynyt vielä tavallistakin hitaammalla. Auvoisan otteeton päivä, josta puolet on kulunut lähinnä sellaiseen tyhjäpäiseen hyminään ja taivasteluun.


Huomenna tiistai ja uuden päivän tehot. Hyvää yötä! :)

23. maaliskuuta 2012

I wasn't born for anything, wasn't born to say anything, I'm just here now and soon I'll be gone

Tulin eilen Helsinkiin. Helsingissä on ollut kivaa. Niin kuin on aina.

Seuraa hajahuomioita ja sumuisia otoksia lempiseinän edessä.


Kissat on ihania ja raitiovaunulla on kiva ajaa ja domino-valkosuklaabrownie ei ole pahaa.


Kenneth Kvarnström osaa liikuttaa taitavia tanssijoitaan hienosti: pehmeästi, fyysisesti, yllättävästi, sujuvasti, inspiroivasti, luontevasti ja oudosti. Tein illan aikana myös oivalluksen: oikean tanssijan tunnistaa katseesta, kämmenistä ja sormista.


Ystävälle kannattaa tuoda sellaisia yökylätuliaisia, joista saa itse iltapalaksi puolet. Esimerkiksi pikkupullo skumppaa ja suklaapalluroita.


Monkin sovituskopit on ihan onnettomat. Ovessa on aukkoja ja sieltä puuttuu tuoli, palli tai jakkara, jolla vanha ja vaivainen voi istua ja sitoa kengännauhat. (Aina ennen humautin itseni tosta noin suorin jaloin pää alaspäin. Hassua, miten entiset itsestäänselvyydet tuntuvat nykyään niin isoilta ihmeellisyyksiltä.)


On aika kiva tunne, kun on reissussa ja on ollut jo pari päivää kivaa ja tietää että on vielä koko viikonlopun kivaa...


...ja päässä soi tämä. :)

21. maaliskuuta 2012

Yeah I would give up all I have to hear you say you will stay

Tänään haluaisin takaisin tälle matkalle ja tähän maisemaan:


Jep, Rooma viime syyskuussa.

Toisaalta aika ihanaa, että matkoja ja maisemia tulee uusiakin. Kuten nyt esimerkiksi kuukauden päästä olen tual noi Pariisissa.

Harjoitellaanpa otsikko uusiksi: je donnerai tout ce que j'ai pour t'entendre dire que tu restes. Haa, osasin! Jos käännän biisin tosta äkkiseltään ranskaksi niin osaiskohan Mark laulaa? :)

20. maaliskuuta 2012

Puiden oksat korkealla tekevät toisen taivaan

Jos on juhla kivaa, niin on kyllä arkikin:

Kun viikonlopun pizza & maksalaatikko & sipsi -painotteisen ruokavalion jälkeen saa syödä taas maitorahkaa, ananasta ja rusinoita, itse leivottuja sämpylöitä, uunikasviksia ja kanaa.

Kun mukissa on taas kaksi hammasharjaa.

Kun koti on siivottu puhtaaksi ja keittiön pöydällä on tulppaaneja.


Ja kun tietää että heti ens viikonloppuna juhlitaan lisää! :D

18. maaliskuuta 2012

Mister! Look at your girl! She loves it!

Jos Turku Jazzin lauantai-illan ohjelmassa kerrotaan mm. näin:

Genetiikkaa, Suomi-souljazzia ja Blue Note -tallin esikoisalbumi. Siinä tuore superkokoonpano The Northern Governors pähkinänkuoressa.

Keskiössä on soul-musiikissa niin tärkeää rytmin runoinstrumenttia soittava Osmo Ikonen. Trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori ja kosketinsoittaja Tuomo Prättälä ovat hänen serkkujaan. Tunnettuun Sarioloiden musiikkisukuun kuuluvat kitaristi Petteri ja rumpali Jyri ovat basistin pikkuserkkuja.

...niin hölmömpi saattaisi ajatella, että kaikki kehulistassa mainitut muusikot (ja etenkin keskiöön nostettu basisti) olisivat myös lavalla.

No sitte yks menee into piukassa Apolloon että jee lempi-Osmo livenä ja muutenkin aivan järjettömän hyvä bändi! Ja on ihan että jee! Kunnes yhtye astelee lavalle ja... jotain on pielessä. Eihän Osmo oo tuolla.


Vaikka eihän siinä puolta minuuttia kauempaa tullut mieleenkään murjottaa, kun rytmi vetäisi tanssilattialle. Meininki oli just niin loistava kuin uskalsin odottaa - ja vaikka Osmon pehmeä selkälääkäriääni puuttuikin joukosta, hunajan korviketta sai silti korvien täydeltä Tuomon ja Petterin stemmalaulusta. Ahh.

On se hienoo, kun ihmiset on taitavia. Ja kaikki vielä sukua keskenään. :D Kuukauden päästä Klubilla uudestaan! Jihuu!


On ollut muutenkin ihan mahtava kemuviikonloppu, perjantaina ensin groovattiin Axl Smithin ja kumppaneiden tahtiin ja sen jälkeen rämähdettiin vielä Börsiin Voice of Finland -jatkoille. En osaa sanoin kuvailla, miten paljon olen kaivannut tällaista bilerentoutusta ystävien kanssa - aivot erinäisten skumppalasillisten kautta narikkaan, jalat steppaamaan ja kädet ilmaan! Selkä ei vielä anna myöten tanssimista treenimielessä, mutta oon aivan superiloinen, että diskopallon alla homma jo onnistuu ilman kipuja.

Nyt lähen pitämään treenejä ja sieltä muiden tämän viikonlopun rinneleskien kanssa brunssille. Lokoisaa sunnuntaita, ciao! :)

14. maaliskuuta 2012

Good mood

Sain Fifiltä hyvän mielen haasteen. Jee! Hyvä mieli paras mieli! :)

Tosin tähän heti kärkeen täytyy todeta, että omaa hyvää mieltäni - niin vankka perusolotila kuin se mielivalikoimassani onkin - haittaa ihan pikkuisen se, että a) haasteeseen liittyvä kuvaplakaatti on niin persoonaton ja kehnosti sommiteltu ja b) haasteen virallinen tehtävänanto on niin jäykkä ja itsestäänselvyyksiä lateleva. Katsokaapa vaikka.


Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).



Anteeksi vain, haasteen alkuperäinen liikkeellelaittaja, mutta eikö tuon linkittämisen voisi jo luottaa tapahtuvan automaattisesti? Tai jos saa saman haasteen uudelleen, eikö sen yleensä ihan oman harkinnan mukaan saa vaikka ohittaa kokonaan? Entä kuka nyt päättäisi, että haastanpa tän ja tän bloggaajan ja jättäisi sitten kertomatta tyypeille itselleen?

Ärsyttävää, että joutuu näin ärsyyntymään iloisesta asiasta. :D No, jätetään nurinat ja tartutaan aiheeseen: nämä asiat, esimerkiksi, saavat Duussin hyvälle mielelle!


Siellä se on taivaalla, kertoo kevättä, sulattaa pihaa lumesta, heijastaa koko päivän ikkunan läpi tietokoneen ruudulle raitoja ja lämmittää työpöydän ääressä istujan niskaa. Jossain muualla sitä ei juuri tänään ole näkynyt, mutta siellä se on silti, meidän kaikkien yhteinen aurinko.


Esimerkiksi Kaikki mitä rakastin on sellainen pläjäys, josta saa lähes poikkeuksetta joka kerta inspiraatiota, iloa ja jotain uutta ajateltavaa tai kaikupohjaa vanhoille omille ajatuksilleen. Viimeksi tänään hirittelin ruudun äärellä itsekseni, että miten voi olla, että samaan postaukseen - joka tietysti jo itsessään oli taas kerran täyttä asiaa - kommentoivat sekä ihanien kirjailijoiden kaartiin kuuluva Riikka Pulkkinen (ja miten kauniisti kommentoikin!) että laulaja Jonna, jonka taannoinen hittibiisi inspiroi kirjoituksen syntyä. Mahtavaa, siis kerta kaikkiaan mahtavaa.


Ylläripylläri! Ei ole sellaista huonoa hetkeä, jota pieni TT-tujaus ei parantaisi. Tilanteen mukaan biiseistä löytyy joko rauhoitus tai piristys, mutta aina hyvä mieli. Thatterius nyt vaan on niin iso asia, että se jollain tasolla määrittää osaa siitä, kuka mä olen. Ulkopuolelta ehkä vaikea ymmärtää? Naurakaa pois, ei haittaa, mulla on hyvä mieli niin kauan kuin päässäni soi musiikki. :)


Hesarissa kerrottiin tossa joku päivä, miten Korkeasaaren karhut olivat heräilleet talviuniltaan, ja ensimmäisen kevätulkoilun ohessa herkkuateriaksi oli tarjottu emun munia ja rusinoita. Emun munia ja rusinoita. En kestä. :')


...joista tänään päällimmäisenä tanssitypyjen kanssa perjantaille kaavaillut jazz-iltamat Axl Smithin ja kumppaneiden tahtiin! Kun arjesta valtaosa kuluu yksin neljän seinän sisällä (sekä työkiireiden että treenikyvyttömyyden takia), pienetkin touhuamiset ja kamujen näkeminen piristävät entistä enemmän.


Ruututyöläinen saa kovin vähän palautetta televisionkatsojilta - ja kun saa, se on yleensä negatiivista. Kun taas oli joku ammattitaidoton pönttö kääntäny väärin ja ite tekisin tietysti paremmin. Leipurin virheet peittää kermavaahto ja lääkärin virheet multa, mutta av-kääntäjän virheitä ei peitä mikään. :D Omalle kohdalleni ei onneksi ole osunut kovin negatiivista palautetta, joskaan ei myös positiivista; vois melkein sanoa että hiljast o. Tällä hetkellä käännän tosi vähän, koska olen jotenkin itseltänikin epähuomiossa luiskahtanut viimeisen vajaan vuoden aikana tiiviisti ohjelmatekstittämisen maailmaan. Nyt olen iloissani, kun Ylen porukka on pienen tauon jälkeen alkanut taas tiuhempaan tarkistaa tekstejä ja lähettää niistä palautetta. Onhan se hyödyllistä kuulla, mitkä asiat omassa työjäljessä ovat kohdallaan ja toisaalta saada konkareilta vinkkejä, miten jotakin voisi tehdä kenties toimivammin.


Nauraminen tietysti kertoo jo itsessään, että on hyvä mieli, mutta paras mieli nauraessa on silloin, kun hepun tai ystävien kanssa yhdessä repeää yhtä aikaa samalle asialle. Se jotenkin kertoo, että näiden ihmisten kanssa mun kuuluu olla. Ja nauraa. :)


Uudessa Impivaarassa on sellaiset suihkut, jotka pamahtavat päälle kun kättä heilauttaa tunnistimen edessä. En tiedä lapsista kovin paljon, mutta sen tiedän, että joka ikinen vasta kävelemään oppinut polvenkorkuinen mukula on niistä aivan riemuissaan! Seisovat hartaana suihkun alla, ja kun veden tulo yhtäkkiä katkeaa, kurottavat pienellä kädellään niin ylös kuin ikinä yltävät, että saisivat suihkun taas päälle (ja jos eivät saa, äiti auttaa). Samaa kuviota toistetaan ainakin kolme minuuttia sen jälkeen, kun äiti on ensimmäisen kerran sanonut, että nyt mennään uimaan/saunaan/pukemaan. Siinä tulee ihan itellekin sellainen olo, että hei vitsit kyllä suihku sitten on paras keksintö ikinä.


Meillä soi aamuisin kelloradiossa YleX - ja muutenpa en nykyään radiota juuri kuuntelekaan. Siinä silmiä availlessa on välillä tekemistä tunnistaa, mikä biisi soi (tai ylipäänsä ymmärtää, että jokin soi), mutta kun tunnistus osuu kohdalleen, aamu alkaa heti hyvällä mielellä. Tänään olin unenpöpperöisiin korviini tyytyväinen, kun nappasin jo alkutahdeista The Soundsin No One Sleeps When I'm Awaken, jota en ollut kuullut pitkään aikaan ja jonka alkusoitto voisi olla noin tuhannesta muustakin biisistä. Sen sijaan Donkeyboyn City Boyn (tanssivideo jee!) kanssa mulla on joku perustavanlaatuinen ongelma: höristän joka kerta ekoista tahdeista korvia, että oo tää on joku uus hyvä mikätääon mikätääon, ja kun laulu alkaa, tajuan että eiku taas tää. :D


Se on vaan niin onnellinen hetki, kun halkaisee avokadon ja sisältä paljastuu täydellisen kypsä, ihanan vihreä ja keltainen ja kermainen eikä ollenkaan ruskettunut hedelmäliha. Sitruunaa ja suolaa päälle ja mmmmmm.

Kas, melkoista jaarittelua. Mutta tulipas hyvä mieli. :)

Seuraavaksi haastepallo osuu kohteisiin Jenni, hanska, Liina, Monsteri ja listojen kuningatar Heli! Lisäksi haastan, täysin omavaltaisesti ja alkuperäisen tehtävänannon ulkopuolelta, Helin piirtämään haasteelle uuden, hienomman logoplakaatin. Sit nimittäin tulee seuraaville hyvä mieli jo siitä. :)

13. maaliskuuta 2012

Chacun à son goût

Nyt, kun huhtikuinen Pariisin-matka lähenee aurinkoinen päivä toisensa jälkeen, koen täydeksi oikeudekseni - itse asiassa suorastaan velvollisuudekseni - prepata ranskantaitojani syventymällä alla olevaan kuvaan ja pohtimalla vimmatusti sitä, onko Robbien tatuointi leimattu kieliopillisesti oikein vai eikö sen sittenkin pitäis olla à chacun son goût.



Olen yleisesti kaikensorttisia ilkeilyjä ja kostotouhuja vastaan, mutta tässä kuvassa huomiokykyni jostain syystä ohittaa täysin nuo keskarit, jotka on nostettu pystyyn viikonloppuna vähemmän mairittelevan kuvan samaisesta sankarista napanneille paparazzeille.

Nyt äkkiä se levy valmiiks niin saadaan lisää paidattomia kuvia uutta musaa ja haastatteluja ja keikkoja ja ja ja! :)

11. maaliskuuta 2012

Sunnuntaina on juhlavaa kävellä hiljaisia katuja, olla matkalla tapaamiseen

...ja tapaamisen jälkeen kieriä kotiin maha täynnä Blankon brunssia, pää mimosasta ja naurusta kevyenä ja kaatua suoraan sänkyyn parin tunnin päiväunille.

Vaikka kadut kyllä olivat tänään kaikkea muuta kuin hiljaiset. Turkulaiset huomasivat, että aurinko paistaa ja uloski vois mennä tekemään kevätjuttuja!

Teatterisillalla napatussa maisemakuvassa näkyy aika hyvin tämänhetkinen kevät- ja selkätilanne. Mutkalla ollaan edelleen, oikea olkapää ja lonkka on selvästi vasempia ylempänä. Harmittaa, että kuva todistaa kropan olevan vieläkin noin kierossa; olo selän kanssa tuntuu paremmalta ja suoremmalta, mutta paranemisajatukset sittenkin pelkältä huijuulta, kun totuus näyttää jatkuvasti tuolta. Buu.

Mutta aurinko. :)

10. maaliskuuta 2012

Le petit dej

Sarjassamme always look on the bright side of life:

Jos et voi olla kamujen kanssa hikoilemassa tekniikkarääkkitunnilla, voit nauttia samaan aikaan kotona myöhäisenä lauantaiaamiaisena voilla, prosciuttolla ja rapealla salaatilla päällystettyä ardennais-maalaisleipää ja ison mukillisen ranskalaista vihreää mansikkateetä. Ei hassumpaa tämäkään.


Vaikka enhän itsekään sentään ihan vailla tanssia joudu tänään olemaan. Lähden kohta tanssikoululle katsomaan muodostelmatreenejä - siinäkin joukkueessa olisin itse mukana, jos olisin tanssikondiksessa... mutta parempi olla edes hengessä mukana kuin ei ollenkaan. :)

9. maaliskuuta 2012

Ja joskus makaan aivan hiljaa ja uskallan vain epäillä

Eilen luin tekstiviestistä raskaan lyhyen lauseen. 

Tänään luin lehdestä lainauksen Merete Mazzarellan uusimmasta kirjasta.


Tänä viikonloppuna aion olla kirjoittamatta ainoatakaan työsanaa, nähdä ihmisiä joiden seurassa mulla on hauskaa ja helppo olla, juoda viiniä ja syödä hyvin, katsoa ja ohjata tanssia ja puhua siitä - parasta heti sen jälkeen että itse pystyisi tanssimaan, nauraa ja taatusti itkeäkin, ajatella tulevaa kevättä ja Pariisia.

Olla lähellä, hiljaa, kiitollinen ja pelkäämättä.

Hyvää, kaunista viikonloppua.

8. maaliskuuta 2012

My mama said a lady ain't what she wears but what she knows

Tänään minua ovat inspiroineet kaksi kaunista Seelaa. Ensimmäinen Seela valitsi ruokapöydältä sen aurinkoisimman kohdan ja pötkähti siihen naatiskelemaan. Samaa meininkiä soisin enemmän kaikkien meidän kiireisten kaksijalkaisten ja vähemmän karvaisten naistenkin elämään.


Toinen Seela keinui vastaan Trendin sivuilla. (Lopetin Trendin tilaamisen taannoin, mutta nyt postipoika toi jo toisen näytelehden putkeen - sisukkaat sissit, mutta en silti aio palata tilaajaksi, koska saan lehteä suurempaa iloa alaisuuteensa valjastetuista ihanista blogeista.) En edes ehtinyt vielä lukea juttua, kun jäin tuijottamaan tuota kuvaa. Hopeanharmaat hiukset hulmuavat keinun vauhdissa, jalat on potkaistu suoriksi eteen (tässä kuvassa ei näy, mutta niissä on pinkit kengät!) ja kasvoja kaunistaa hymy, jonka tänään tulkitsen hiukan salaperäiseksi iloksi elämästä ja naiseudesta.


En odota, että heppu toisi töistä tullessaan kukkia tai suklaita, sen verran oli nuriseva ote aamulla (silkkaa hapatusta, koska sitte on miesten päivä, ai kaikki muut päivät, no miksen saa palveluksia kaikkina muina päivinä). Siksipä otin juhlaohjat omiin käsiini ja kutsuin äitin päiväkävelylle ja naistenpäiväkaffelle - proosallisesti Citymarketiin. :D No mut pitäähän ihmisen kaupassa käydä! Ja syödä rahkapiirasta!

Hyvää päivää, naiset ja naistenmieliset! :)

7. maaliskuuta 2012

Veden alla on vaikea hengittää, olen vain osa tätä maailmaa

Parasta eilisellä uimareissulla:

Uiminen. Uudessa Impparissa on ollut nyt joka kerta suorastaan ruhtinaallisesti tilaa polskia. Eikö ihmiset oo vielä hoksanneet, että se on auki? Vai onko siellä nyt vaan tosiaan niin paljon tilaa ja altaita, että ei tule ruuhkaa? No, en valita.

Omalle peilikuvalleen irvistely altaan päädyn heijastavasta reunasta. Rintakierroksilla ponkaisen uudet vauhdit yleensä saman tien toiseen suuntaan, mutta raskaampien kroolipätkien jälkeen on pysähdyttävä hetkeksi vetämään happea - ja tekemään hassuja ilmeitä. Kilpauimarit näyttää lakit ja lasit päässä sporttisilta vesipedoilta, itse kanavoin samoissa vermeissä jonkinlaista uimatattia. :D


Meetvurstisämpylä ja mehu uimahallin kahvilassa bussia odotellessa. Näyttää siltä, että tämän talven bussailukausi jää lyhyemmäksi kuin aikoihin ja pyörän saa jo kohta kaivella varastosta esiin - mutta vaikka ei pian enää joutuisikaan odottamaan bussia, onhan se kuitenkin hyvä pysähtyä treenin jälkeen välipalalle, että jaksaa polkaista kotiin. Psst, siellä on munkkejakin. :)

6. maaliskuuta 2012

Jos sanot: "jätä kaikki, seuraa minua", jättäisin ja seuraisin

Kolme katsomisen ja kuuntelemisen arvoista minuuttia, olkapäät hyvät.



Koska Yle tekee näin hyvää, minäkin jaksanen vielä pari tuntia tänä iltana tehdä puljulle töitä. :)

5. maaliskuuta 2012

Maanantaiaurinko

Semmoinen löytyi tänään

1. taivaalta

2. viimeöisestä K18-unesta, jossa oltiin mää ja Captain Barlow ja jonka ansiosta kokonainen tavallinen maanantaipäivä on mennyt ihan höpöfiiliksissä - tytöt hei, jos ette vielä harrasta fangirlausta niin suosittelen aloittamaan

3. pashasta, jota alan hotkia aina pääsiäisen alla heti kun ensimmäiset purnukat ilmestyvät kauppojen hyllyille! Tässä onkin nyt sopivasti kuukausi aikaa saada yliannostus samppanjanmakuisesta valkosuklaapashasta, niin pääsiäispyhät voi sitten keskittyä mämmiin, kermaan ja sokeriin. :)

2. maaliskuuta 2012

I'm still I'm still Pura from the block


Oi mitä kenkälaatikossa on mitä kenkälaatikossa on? Sitä ihmetteli viikko sitten perjantaina Kannelmäen kissavahtilassa myös Hiutale.


Siellä on jotain mustaa. Jotain kaunista. Jotain simppeliä. Jotain, mitä kenkäkaapistani puuttui.



Kenkäshoppailu Helsingissä on helppoa, kun sen osaa. Viime perjantaina marssin Zioon, nappasin hyllystä ne Pura Lópezit, joissa oli muita malleja matalampi korko ja vähän hillitympi piiloplatform (eikä tietenkään alennuslappua) ja vetäisin kengät jalkojen kautta kassalle. Kiitos ja hei!


On ne kauniit. Korkoa on kenties vähemmän kuin ois muatii, mutta ihan sopivasti tämmöiselle 176-senttiselle selkävammaiselle maihari- ja tennaritytölle. :)


Onhan se ihmisen korkea aika kai jo 30-vuotiaana ostaa ensimmäiset ihan tavalliset eleettömät mustat korkokenkänsä. Vaikka hinta hitusen kirpaisikin, näissä on sen verran klassikkoainesta, että pysyvät käyttökelpoisina varmasti vuosikausia. Siis sikäli mikäli en joudu toteamaan muutaman kompastelukerran jälkeen, että kengät on sittenkin liian isot...!


Nimittäin vaikka viime lauantain häissä tapahtunutta koe-esiintymistä varten liimasin kantapäihin pehmikelaput, liukkaiden sukkisten kanssa meinasi silti jalka lipsua. Seuraavaksi otan kokeiluun jonkinlaiset pohjalliset; nää on pakko saada täydelliseen käyttökuntoon tai mää en ala. Onk vinkei vai pitääkmun liimata kantapää kiinni kenkään? :D

1. maaliskuuta 2012

Molecular change

Perusmuoto: maaliskuu.
Internetkielellä: da fuq?
Laululyriikan keinoin: minne katosi päivät?

Tuntui ihan ihmeelliseltä nähdä tänään ekan kerran kirjoitettuna päivämäärä 1.3. Meikäläisen selkä se taittui jo ajat sitten, ja nyt talven selkä tekee saman! Hahaa!

Kun maanantaina istuin bussissa, Aurasillan pielestä kyytiin nousi mies, joka totesi kuskille vähintään vakuuttavasti: Torstaina on eka päivä. Silloin alkaa kevät. Tämä selvä. :)


Maaliskuun päivien kohdalla lukee kalenterissa paljon kivaa. Heti huomisillaksi istahdetaan ystävien kanssa Stefan's Steakhouseen pihvien äärelle; itse Top Stefan tuskin pyörii paikalla, mutta ainahan voin kuvitella että se on itse keittiössä paistamassa mulle medium miinusta.

Seuraavana viikonloppuna on tiedossa mun kisaryhmän illanistujaiset: valtava pino sushirullia + viinipulloja + 8 tyttöä = toimiva yhtälö. Mulle on koreografina ja ryhmänvetäjänä tärkeää, että porukka tulee toimeen ja jopa tykkää toisistaan, yhteishenki kun on suotava lisä treenitilanteissa ja välittyy väistämättä myös lavalta. Nii että ihan hyvä vähän kippistää välillä yhessä. :D

Kuun puolivälissä vietän yhden viikonlopun vapaarouvattarena, kun heppu lähtee poikain kanssa laskettelureissulle. Itsehän en ole ollenkaan talviurheiluihminen; haaveilen kyllä after ski -minttukaakaon koko päivän pakkasulkoilun taikomista punaisista poskista, mutta kun ei vaan innosta hiihto, ei luistelu eikä laskettelu. Nyt vammaisena moiset lajit on tietysti repertuaarin ulkopuolella pakostakin, mutta en mä terveenäkään ole koskaan hinkunut mäkeen tai jäälle. Paitsi New Yorkissa oli kivaa luistella Rockefeller Centerissä! :)

Loppukuussa piipahdetaan hepun kanssa viikonlopun verran Helsingissä (mennään kadehtimaan viime lauantaina toisensa rengastaneiden ystävien Thaimaan-häämatkan rusketusta) ja maaliskuun huipennuksena odottaa ilta tanssityttöjen kanssa Logomossa Voice of Finland -livelähetyksessä. Jee! Toivottavasti se sokea Mikko on vielä silloin mukana, mahtava tyyppi ja ääni!

Noin muuten maaliskuun teemana on vähemmän töitä, enemmän uimista. Uusi ihana Impivaaran halli on taas remontin jäljiltä auki, ja äiti oppi tänään mun valmennuksessa vesijuoksemaan niin, että pystyi hengittämään normaalisti :D joten tämä uimasaukko tulee pulahtamaan veteen maaliskuun aikana huomattavasti useammin kuin työkiireiden ja sairastelun hidastamassa helmikuussa. Kunhan ensi viikon tekstityshärdellistä selviän, loppukuu näyttää duunien osalta lähes ihmismäiseltä - ja sen kunniaksi teenkin tässä julkisesti päätöksen, etten ota enää yhtään lisää töitä koko kuuksi. En, vaikka no joo kyl kai mä sen tohon väliin ehkä voisin saada mahtumaan. En voisi. Tarvitsen tilaa hengittää tällä hetkellä enemmän kuin rahaa. Jos epäonnistun tässä koitoksessa, ruoskin itseäni tekemällä jotain oikein kamalaa... laulan karaokea tai syön selleriä. Noin. Ei pitäis tulla houkutusta. :D