En pyrkinyt hyviin suorituksiin enkä ostanut itselleni mitään

Tänään olin nainen,

joka aamukuudelta hyvästeli hepun Helsingin-junaan ja jatkoi sitten rauhassa uniaan koska freelancerin ei ollut pakko tehdä tänään yhtään töitä,

joka kävi kirjastossa ja lainasi kolme kirjaa ja kantoi ne kotiin KaDeWe-kangaskassissa ja siinä Brahenkatua kävellessään tunsi että näin juuri on ihmisen hyvä tehdä,

joka ei sittenkään kirjoitellut blogiin tanssikisakuulumisia koska siinä kaikessa oli vielä jotenkin niin paljon sulattelemista (mutta joka oli super-super-super-iloinen jokaisesta huikean monesta Facebookiin tupsahtaneesta videotykkäyksestä ja kauniista kommentista - että olen yhdessä ihanien tanssijoideni kanssa osannut luoda jotain joka koskettaa niin monia katsojia),

joka kuunteli Ultra Bran Heikkoa valoa päivän etuajassa,

joka leipoi hedelmäpiirakan ja meni sitten sen kanssa mummia junalle vastaan

ja joka valitsee nyt jonkin niistä kirjoista (ehkä aloitan Ian McEwanilla, Ulla-Lena Lundberg ja Audrey Niffenegger saavat odottaa vuoroaan) ja yrittää löytää unen pään ilman vierusnukkujaa.

Semmoinen ihan hyvä maaliskuun viimeisen päivän maanantai-nainen. Huhtikuu, tervetuloa. :)

Viikon 13 herkut

Jospa niistä tanssiherkuista lisää huomenna ;) mutta nyt sunnuntai-iltaan muutama makumuisto kuluneelta viikolta.

Pääsiäinen on tänä vuonna niin myöhään, että kuka muka jaksaa odottaa herkuttelua sinne saakka? En minä ainakaan. Erikoismämmiä ja erikoispashaa on jo nautittu pieninä (ja kalliina...) annoksina hyvissä ajoin, isompia (ja taloudellisempia...) eriä sitten kun rairuoho kasvaa ja perjantai on pitkä!

Torstaina käytiin hepun kanssa Tårgetin lounaalla. Vähätorille Yokin paikalle hiljattain avatun ravintolan tilat ovat edelleen huikeat, mutta lounasbuffetin sijoittelun kanssa oli parantamisen varaa. Salaattipöydän ja lämpimän ruoan jonot kolaroivat keskenään, ja välistä olisi pitänyt vielä mahtua hakemaan kahvia ja teetä. Ruoka (josta ei ole kuvia koska söin sen höhö) oli kuitenkin hyvää: etenkin salaattisetille iso plussa, ja pääruoan intialaiset(?) lihapullatkin maistuivat loistavasti. Seuraavaksi testaamaan Tårgetin illallismenyytä!

Perjantaina sushilounastin isin kanssa kauppahallin Kadossa, ja sain vielä kotiinviemisiksi Naantalin Auringon maalaisleivän, jonka isi oli ostosreissullaan meille hankkinut. Hiukka hyvää hei, avokadoa ja sinimailasenituja päälle ja ääntä kohti.

Sunnuntaista tuli jätskipäivä, kun testiin löytyi Ingmanin tämän kevään minttutuuttiuutuus. Sopivassa suhteessa suklaata ja raikasta minttua, voisin syödä toisen vaikka heti!

Huiiiiiiiii

Saa pitää peukkuja pystyssä: tänään tanssitaan kisakauden ensimmäiset Performing Arts -SM-karsinnat Helsingissä!

Koreografi sanoo kääk!

Edessä on siis kisatreenikauden ensimmäinen välietappi, josta toivottavasti matka jatkuu kesäkuun alussa tanssittaviin SM-kisoihin. Puolen vuoden rupeaman jälkeen olen ihan hirmu innoissani, kun päästään joukkueideni kanssa viemään biisit lavalle, mutta myös jännitys on siellä "ihan hirmu" -tasolla... Tämänpäiväisestä kisasta tulee takuulla tiukka. Mutta ihanaa päästä myös inspiroitumaan muiden koreografien ja tanssijoiden taidoista - porukkaa tulee Rovaniemeltä asti!

Olen siis tehnyt kisoihin koreografian kahdelle aikuisten pienryhmälle, joista nuoremmat, mun ihanat teini-ikäiset sadetanssijat, kertovat herkistävän (no ainakin kenraalissa äidit ja isit kyynelehtivät...) tarinan ensirakastumisesta. Musiikkina soi Lauluyhtye Viiden a cappella -kauneus Kaatosateessa, jota ei löydy juutuubista mutta Spotify-version pääsee kuuntelemaan täältä. Toivon, että olen onnistunut luomaan liikkeellä biisiä tukevan kokonaisuuden.

Toinen joukkueeni on täynnä vahvaa naispoweria! Kenraaliyleisö raportoi kylmistä väreistä, ja sellaiset kyllä nousee itsellenikin (edelleen) pelkästä musiikista. Laura Mvulan huikea She on mulle tärkeä biisi, ja koreografiani välittää sitä omaa tarinaani, jonka itse kappaleeseen liitän. Saa nähdä, tavoittavatko tuomarit saman tunnelman. :)

Kolmen kärki

Uusin Olivia tupsahti eilen postiluukusta. Yksi lemppareistani lehdessä on Luottokamat-kauneuspalsta, jossa haastateltava - huhtikuun numerossa lehden oma bloggaaja Maj - päästää kurkistamaan bjuutiboksiinsa ja esittelee tärkeimmät kosmetiikkatuotteensa. Minäpä nyt ajattelin vähän samassa hengessä esitellä kolme omaa suosikkiani kasvoille. Ja vähän suut auki kevättä kohti karjuvia tulppaaneja.

Noin yleisesti käytän suloisesti sekaisin markettikosmetiikkaa ja hiukan hintavampia merkkejä, mutta kasvojen luottokolmikkoni sattuu olemaan sieltä jälkimmäisestä päästä. Musta on suorastaan pyörryttävää, millaisella tahdilla markkinoille pukataan uusia tuotteita, muka aina vain parempia - kuka ihme niitä kaikkia ehtii kokeilla (ja kenellä siihen edes on varaa) (ja ketä edes kiinnostaa) (ja p*rkele onhan se nyt epäekologistakin) lempparinsa löytääkseen? Itse olen löytänyt nämä kolme, enkä aio enää lähteä kokeilemaan josko jostain löytyis parempia. Mutta jos sulla on vielä hakusessa se oma silmänympärysvoide, kosteusvoide tai praimeri, tässä minun suositukseni. :)

Silmänympärysvoiteeni haen apteekista. Ruotsalaisen Estelle & Thildin tuoksuton, herkälle iholle sopiva voide on pakattu näppärään ja sievään pumppupurtiloon. Tätä on käsittääkseni saatavana myös tuoksuvina versioina, mutta itselleni passaa mainiosti tämä neutraali perusmalli.

Peruskasvovoiteeni on Elizabeth Ardenin jo nimessään näkyvää eroa (parempaan päin?) lupaileva Visible Difference. Olin tätä ennen luottanut pitkään Body Shopin e-vitamiinivoiteeseen, enkä varmasti olisi itse tällaista tullut löytäneeksi, mutta heppu toi tätä kerran tuliaisena eräältä poikien laivareissulta (...) ja jäin omaksikin yllätyksekseni kerrasta koukkuun. Sen verran hintavaa kamaa, etten ole hankkinut yhtään purkkia tosta vaan tavallisesti, vaan joko laivalta tai Hullujen Päivien tarjouksesta - tosin en ole ihan vakuuttunut siitä, että ne alennusvoiteet olis tismalleen samaa tavaraa, koska koostumus on tuntunut jotenkin erilaiselta.

Silloin, kun vallan meikkaamaan intoudun, trioa saapuu täydentämään MACin komealla viidenkympin suojakertoimella varustettu meikinpohjustusvoide. Pakkaus on merkille tuttuun tapaan tyylikäs, mutta miinuksena mainittakoon, että loppupuolella kovasta tuubista on hiukan hankala saada puristettua kaikkea voidetta ulos. Sisältö, niin kauan kuin sitä riittää, on kuitenkin sen verran täydellistä, että annan moisen epäkohdan anteeksi.

Still I call it magic when I'm next to you

Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että Ymmi eroaa, vasemmistoliitto eroaa, Gwyneth Paltrow ja Chris Martin eroaa...

Paitsi että pyöriihän se. Jätetään politiikan puhuminen muille foorumeille ja keskitytään olennaiseen: Gwyneth ja Chris! Byäääh! Tiedänhän minä, että tässä elämässä ei mikään ole ikuista, mutta eikö nyt edes Gwyneth ja Chris ois voinu olla!

Yksi tämän vuoden kevääntulobiiseistäni on ollut Coldplayn huumaava Magic. Olen kuunnellut sitä onnessani ja vähän ehkä ajatellut mua ja heppua ja vähän ehkä sitä miten Chris laulaa Gwynethille. Ja nyt yhtäkkiä sanoihin tulikin ihan uusi sävy.

And if you were to ask me

After all that we've been through

Still believe in magic?

Yes I do

Of course I do

Byäääh!

I know you heard

Kun fanitytöllä on tiedossa, että Captain Barlow'n uusi video julkaistaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, fanityttö tietenkin näkee tuona yönä, malttamattomana aamua odottaessaan, unta uudesta videosta. Unessani Gary lauloi pianon ääressä, mutta ei näyttänyt nelikymppiseltä itseltään... vaan seitsemänkymppiseltä Barry Manilow'lta. Tai siltä, miltä Barry Manilow todennäköisesti näyttäisi, jos sen naamaa ei olisi kiristelty niin kovasti.

Barry Manilow tupsahti uneeni tässä yhteydessä todennäköisesti ihan vain tämän takia. Eli eipä nyt taas tulkita tätä miksikään Gary on vanhanaikainen setämies -väittämäksi. Vaikka hei, niinhän se tässä biisissäkin laulaa, että on hyväksynyt ettei ole muodikas.

Oikeasti biisissä lauletaan myös (enemmänkin robbiemaiseen tapaan) että for those who stood and watched, go f*** yourself - mutta videosta pätkä on napsaistu kokonaan pois. Sanoma tulee silti selväksi ilman kirosanojakin. Vaikeiden hiljaisten vuosien jälkeen tässä sitä nyt ollaan, kapteenimpana kuin koskaan, ja soolokiertue alkaa lauantaina Belfastista. On taas tulevina viikkoina fanitytölle namuja tiedossa sosiaalisen median täydeltä. :)

Sunnuntai-selfie

Hoplaa! Ajattelin, että olisi kohteliasta tulla esittämään hiljaiselon keskeltä jonkinlainen elonmerkki.

Moi vaan! Terveisiä töiden ääreltä! Nähdään ens viikolla enemmän! :)

Oodi kevätpäiväntasaukselle

Oi, kevätpäiväntasaus!
Kohdallesi osui jälleen hoppujen kasaus.
Kun on tulessa monta rautaa,
se ajatuksia kasassa pysymään auttaa,
kun tietää, että koko ajan tulee lisää valoa
ja kuulee viulujen soinnissa kevään paloa
ja elämän.

Maestro! Musica!

Monday, Monday, ordinary, tell me how your life will grow

Välillä sitä herää ihmettelemään, että joo, tämä todella on mun ikiomaa elämää, että käyn maanantai-iltana aviomieheni kanssa viinikurssilla.

Kaunis, ylellinen, onnellinen arki. Haluan uskoa, että mulle riittäisi vähempikin.

We've got some light to bring, we've got some joy in this thing

Tervehdys täältä elävien kirjoista!

Phuhh. Tähänastisen freelance-urani älyttömin pariviikkoinen työrupeama on selätetty. Olen taas oma itseni, enkä sellainen kiukkuinen känkkäränkkä joka tiuskii ja itkeskelee ja sekoilee eikä muka paahtamiseltaan ehdi pysähtyä jokaiseen päivään.

Mutta nyt ehdin taas pysähtyä. Seuraavaksi aion pysähtyä aviomiehen viereen sohvalle syömään melonia ja prosciuttoa ja juomaan viiniä. Otan perjantai-illan vastaan onnellisena kuin videon kakara banaanin.



Parhaita banaanihetkiä viikonloppuusi! :)

Viikon 10 herkut

Oikeasti täällä eletään harvinaisen hektistä sunnuntaityöiltaa, mutta koska herkuille on aina oltava hiukan aikaa, kerrataan äkkiseltään menneen viikon kulinaariset nautiskelut. Tämä alkaa näköjään käydä jokatoisviikkoiseksi perinteeksi :)

Yhteen aikaan söin keksejä koko ajan ja joka päivä, mutta jossain vaiheessa lakkasin ostamasta niitä systemaattisesti kotiin. Keksipurkissa on viime aikoina majaillut vuodenajasta riippumatta lähinnä pipareita, mutta tällä viikolla niiden seuraksi pääsi myös suklaisia kaurakeksejä, kun sain kiikuttaa niitä maanantain illanistujaisista melkein pussillisen kotiin. En enää muista minkä leipomon tuotoksia nämä olivat, mutta jessus miten hyviä! Ihan hullun hyviä! Rasvaisia ja suklaisia! Semmoinen valkoinen pussi! Suosittelen!

Torstaina lyöttäydyin hepun lounasseuraksi Fonttiin. Aasialaisittain maustetussa lohessa ei nyt kovin paljon ollut havaittavissa sitä aasialaista maustetta, mutta kelpo lounas kuitenkin. Tosin kuvien ottaminen oli taas kerran ihan mölöä, annosta kuvatessa heppu sanoi "laita jo se kamera pois" ja ulkona listaa kuvatessa törmäsin ohikulkijaan. Great success.

Perjantaina kävin isin kanssa stressinlievitys-minttuteellä Café Artissa. Todettiinkin siinä ääneen, miten kivoja nuo meidän teehetket on. Niin ne on.

Tänään käytiin tyttöporukalla Di Trevissä syömässä ja höpisemässä kuulumiset. Vuohenjuustosalaatissa oli niin paljon punajuurta etten pystynyt syömään kaikkea, vaikka punajuurista tykkäänkin. Sitruunasorbettia taas olisin voinut syödä enemmänkin. Muut tytöt jatkoivat ravintolasta leffaan katsomaan Benedic August: Osage Countya, mä tulin kotiin tekemään töitä. Kertonee, että nyt on tosi kyseessä tän kiireen kanssa... :D

Bubbling under: lauantaina yksi mun tanssijoista oli itse tehnyt kisatreeneihin naistenpäivän kunniaksi vaahtokarkkeja, ja heppu toi mulle kauppareissulta tummaa suklaata ja teki pizzaa!

Reseptiä tätä et löydä mistään kaupasta

Otetaan yksi (1) kappale väsynyttä, hopun ja suoriutumisvaatimusten kireyttämää Duussia ja yksi (1) kappale Duussin isiä. Hämmennetään keitos perjantai-iltapäivänä teehetken jälkeen Stockan pyöröovien edessä.

Isi: Voi tytär, olet sinä semmoinen komea ja kaunis.
Duussi: Enkä ku väsynyt.

Isi: No kun oot väsynyt, oot semmoinen... eteerinen!

Ja puff, tiukassa ollut hymy on valmis. Vähän epäuskoinen ja höntti hymy, mutta hymy yhtä kaikki. :)

Sekin hymyilyttää, miten hyvältä tee maistuu yksisarvismukista, ja se, kun muistan miten neljä vuotta sitten New Yorkissa oltiin hepun kanssa hienossa baarissa ja mulla oli tukka tuolleen, ja joku rouva tuli kertomaan että I like your hair, it's like a light bulb. :)

Once in a while when it's good it'll feel like it should

Piipahdin eilen Salossa kuuntelemassa serkkupojan musiikkidiplomikonserttia. Kun riehakkaassa, epävarmassa ja maailmanvalloittamiseen valmiissa abiturientti-iässä olevat nuoretmiehet (rakas serkkuni etunenässä, tai siis kuvassa oikealla) ovat noin fiksuja ja taitavia ja musikaalisia - siinä yhdistelmässä on jotain kertakaikkisen pakahduttavaa. Ja vielä kun pojat soittavat ihan oikeeta musaa! Eilen kuultiin omien biisien lisäksi ainakin John Mayeria, Dire Straitsia, Billy Joelia ja RHCP:tä.

Kaikesta siitä taidosta häikäistyneenä olisin viihtynyt tuolla keikalla vaikka koko illan. Enkä edes ollut häikäistymiseni kanssa puolueellinen! Musiikinopettaja nimittäin totesi konsertin jälkeen, että arviointi menee vaikeaksi kun oli niin hyvä että loppuu arvosteluasteikko kesken!

Omasta mielestäni koskettavin veto kuultiin heti aluksi, kun illan tähti Konsta esitti yksin akustisella kitaralla itseään säestäen John Mayerin Stop This Trainin. Hieno biisi, ja miten sopiva juuri tuohon(kin) ikään. Itsehän olen jo selvästi täti-iässä, kun tällaiset ajatukset näin herkistää. :)

You can't go back from where you are right now

Päivän mietelauseen tarjoaa Spotify.

Haeskelin Pharrellin uutta levyä kuunteluun luettuani arvostelun tämän päivän Hesarista. Pienen surffailun päätteeksi palasin lähtöpisteeseen ja yritin klikata vielä siitäkin pidemmälle. Ei onnistunut, mutta sain tärkeän muistutuksen. :)

Who'd have known

Hei Allenin Lily! Kiva kun tulet kesällä Ruisrockiin! Ota teiktätti mukaan jooko niin voitte uusia tämän viiden vuoden takaisen yhteislaulun! :)

Oli mulla kai joku ajatuskin

Sopivasti jo eilen iltapäivällä leffaan lähtiessä (käytiin katsomassa hieno 12 Years a Slave sopivasti juuri ennen Oscar-pöhinöitä) heppu sanoi mulle, että näytän väsyneeltä.

Sitten sopivasti valmiin väsymyksen päälle olin sopinut eilisillaksi ja täksi aamuksi yhden kiireellisen tekstityshomman, joka käytännössä meni pitkälti yötöiksi.

Sitten sopivasti viime yönä tuli Oscar-gaala, jota sitäkin piti vähän katsoa. (Ihmettelen, jos joku vielä voi olla tykkäämättä Benedict Cumberbatchista ja Benedict Cumberbatchista ja Benedict Cumberbatchista.)

Sitten sopivasti kolme tuntia nukuttuani, tehtyäni työt loppuun ja myöhemmin päiväunilta herättyäni lepuutin väsyneitä silmäparkojani hetken jääkaapissa viilentyneen laventelityynyn alla. Day Spa Laguunista aikoinaan ostamani tyyny majailee normaalisti liinavaatelaatikossa, jonne se levittää ihanaa tuoksuaan - mutta silti niin vienoa, että yleensä tuoksuhömpötyksilleni nenäänsä nyrpistelevä heppu ei liene edes huomannut.

Taivaallinen kapistus, aah.

Mukavia maanantaiajatuksia! :)

Kohti kevättä

Siellä se tänään jo tuntui, ulkona, lauantain alkuiltapäivän kävelyllä. :)