8. tammikuuta 2012

Ja kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla

...me äitin kanssa sunnuntaikävelyn päätteeksi tanssittiin liikennemerkkitolpan ympäri. Hienolta näytti, kun kadun toisessa päässä aurinko laski loimuten ja toisessa nousi valtavan kokoinen pyöreä kuu.


Tiedättekös, miksi en ole blogannut kolmeen päivään? Siksi, että olen ollut läsnä. Muistellut, millainen onkaan se entinen normaali- mutta nykyinen poikkeustila, jossa arjen asioitaan ei ihan joka päivä raportoikaan sosiaaliseen mediaan. (Jep, olen ollut hiljaa myös Facebookissa.) Kokeillut, miltä tuntuu, jos en kerro kenellekään, mitä olen päivän aikana tehnyt tai nähnyt tai miettinyt. Että jos pitäiskin tekemänsä, näkemänsä ja miettimänsä ainakin yhden pitkän viikonlopun ajan ihan vaan omana tietonaan.

Ja kyllä, nettihiljaisuus teki rauhoittavalla tavalla gutaa - mutta nyt täytyy jo vähän jotain päästä kertomaanki taas! :D


Esimerkiksi että savusiika, höyrytetty kukkakaali, kermainen sienikastike ja valkoviini maistuu ihan hirmuhyvältä. Ja että näin kaksi ekaa Kummisetä-osaa nyt vasta ekan kerran, ja tykkäsin tosi paljon. Ja ostin myöhäisherännäisenä iPhoneen Hipstamatic-sovelluksen, joka on kai aika turha mutta kai ihan hauska.


Ja että mun uusi uimalakki näyttää täydellisen urpolta mutta toimii vedessä mainiosti (olen onnistunut se päässä kroolaamaan jopati altaanvälin mitan eli kokonaiset 25 metriä putkeen, ei siis lainkaan turha kapistus). Ja että on ollut ihanaa saada valvomisen jälkeen vielä aamukuudelta uudestaan unta niin, että voi herätä lopulta vasta hepun silitykseen.


Ja että tää lumihomma on kiva homma! Tämmösiä aurinkoisia pakkaspäiviä nyt tonne huhtikuulle asti, ja sitten se pökerryttävän vihreä kevät. Kiitos. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sää kans!