Ja 2012 alkaa just niinku ollaa odotettu

Kun vuosi viime yönä vaihtui, heppu seisoi Martinsillalla toisessa kainalossaan skumppapullo ja toisessa minä, joka lauloin isin kanssa puhelimessa Auld Lang Synea ja voin onnellisesti.

Hugossa vuoden ensimmäisen Tom Collinsin äärellä lausuin ääneen pari uudenvuodenlupausta. 

Yksi: Lopetan turhan iPhonen näpläämisen. Meilejä ei tartte selata jokaisessa kassajonossa ja jokaisella puolentoista minuutin förimatkalla. Voi ihan vaikka olla vaan. 

Kaksi: Yritän olla enemmän läsnä hetkessä ja luopua multitaskaamisen innosta, niin että voisin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Jos vaikka katsotaan hepun kanssa leffaa, samalla ei lueta lehteä tai räplätä sitä puhelinta. Enkä enää halua saada itseäni kiinni siitä, että olen kuunnellut toisen sanomisia vain puolella korvalla tai antanut maisemien mennä ohi ilman että edes huomaan missä kuljen.

Kaveri jakoi eilen Facebookissa Neil Gaimanin uudenvuodentervehdyksen, joka kilautteli kauniisti soivia kelloja mun päässä. Siispä hei sinä siellä joka luet tätä nyt, näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin - onnellista uutta vuotta!
 

"May your coming year be filled with magic and dreams and good madness. I hope you read some fine books and kiss someone who thinks you’re wonderful, and don’t forget to make some art - write or draw or build or sing or live as only you can. And I hope, somewhere in the next year, you surprise yourself."

Taidan vielä lisätä lupauslistaani ainakin yhden Gaimanin kirjan lukemisen. :)