18. syyskuuta 2011

Olen onnellinen, mitä sä luulit

Niin onnellinen, että vieläkin vähän itkettäis. :)

Eilen sain pidätettyä kyyneleitä kaikkien ihanien lauluesitysten ja ystävien kauniiden sanojen keskellä siihen asti, kunnes isi otti kitaran kotelosta ja alkoi laulaa Wonderful Tonightia. Siinä kohtaa aukes hanat, eikä niitä meinannut enää loppuiltana kiinni saadakaan. :D

Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet, tunnelmalliset, hilpeät ja kuulemma mun näköiset - mikä tarkoitti tällä kertaa sitä, että koska raihnainen päivänsankari itse ei juurikaan pystynyt panemaan jalalla koreasti, muutkaan eivät villiintyneet loppuillasta sankoin joukoin tanssilattialle. Mutta hyvä niin, oli vähintään yhtä hauskaa vain rennosti lipitellä vinkkua ja saada jutella rauhassa sellaistenkin ystävien kanssa, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Itse en ottanut bileissä ainuttakaan kuvaa, koska halusin tallentaa ainutkertaiset hetket muistikortin sijaan ihan vain vanhanaikaisesti omaan mieleeni. Odottelen, että yhden ystävän kunnon järkkärillä napsimat kuvat ehtivät jossain vaiheessa mulle asti, niin puran juhlia vaikka niiden yhteydessä hiukan tarkemmin tännekin. Nyt oon vielä niin kyynelissäni kaikesta ihanasta, etten meinaa saada järkevää sanaa suusta!

Tänään väsyneet ja nälkäiset juhlijat jonottivat jo ennen kahtatoista auringon häikiessä silmiä Blankon ovella. Brunssilla vierähtikin sitten huomaamatta hyvässä seurassa kolme tuntia, eli just niinku pitääki. Ruoasta ei oo kuvia koska söin sen. :D










Eikä juhlat suinkaan loppuneet vielä tähän - kohta lähdetään jokirantaan katsomaan Turun päivän mun kolmekymppisyyden kunniaksi paukkuvaa ilotulitusta! Valoa ja värejä sinunkin sunnuntai-iltaasi. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sää kans!