Mulla on unelma, että menestyisin performing arts -SM-kisoissa koreografina. Kaksissa viime kisoissa joukkueeni on ollut täpärästi ensimmäinen, joka on jäänyt ulos finaalista. Yhteiset matkat ovat olleet hienoja, enkä muuttaisi niiden varrelta mitään, mutta nälkä on näköjään kasvanut tässä syödessä... Jos kerran kisataan, kisataan sit ja, right? :)
Niinhän tuota sanotaan, että jos unelmat eivät hiukkasen pelota, ne eivät ole tarpeeksi suuria. Tämä on sellainen unelma, joka enimmäkseen kutkuttaa just oikealla tavalla, mutta myös pelottaa - lähinnä siksi, että se on hyvää vauhtia muuttumassa unelmasta tavoitteeksi. Ja huh, miten suuri ero noilla kahdella sanalla onkaan! Unelma liitelee vielä tuntemattomassa tulevaisuudessa kevyiden pilvenhattaroiden päällä, mutta tavoite on jo jotain paljon konkreettisempaa, lähempänä olevaa, jotain sellaista, jota kohti ollaan määrätietoisesti pyrkimässä ja jonka mahdollinen saavuttamatta jättäminen aiheuttaa pettymyksen.
Tämä on siis jo kolmas syksy, kun saan aloittaa koreografian tekemisen ja kesän kisoja kohti valmistautumisen oman pienryhmän kanssa. Tai siis tänä syksynä kahden pienryhmän kanssa. Vastuu on suuri, ja kyllä sen vastaanottamista tulikin puntaroitua. Vaikka lähipiirini olikin tiukasti sitä mieltä, että kahden joukkueen valmentaminen on liian iso pala haukattavaksi, tein päätöksen kuitenkin itse ja suostuin tuplatehtävään.
Ja nyt, kun treenikausi on startattu ja mulla on kaksi ihanaa joukkuetta, joissa tanssii yhteensä 14 taitavaa nuorta naista, olen sekä äärettömän innoissani että peloissani. Innoissani siksi, että olen valmis ottamaan uusia askelia unelmaani kohti. Peloissani siksi, että olen unelmani kanssa aika yksin, koska en voi toivoa sille kannustusta kotoa.
Juuri tänään luin Nordean asiakaslehdestä psykologi Ilona Rauhalan sanat:
Unelmien toteuttamisessa on kyse siitä, että niihin varataan aikaa. Eikä niiden toteutuminen ole rahasta kiinni. Monesti kyse on rohkeudesta.
Aikaa ja rohkeutta, niinpä. Kumpaakin kaipaisin vähän lisää. :) Aion kyllä tehdä kaiken voitavani sen eteen, että unelmaani kohti pyrkimiseen käyttämäni aika ei olisi pois parisuhteelta. Koska tanssimenestystä paljon tärkeämpiä unelmia ovat ne, joita unelmoidaan yhdessä aviopuolison kanssa.
Esimerkiksi Bruce Springsteenin tahtiin. Viimeisimmältä kiertueelta koottu uunituore video summaa jotakuinkin täydellisesti, mistä sekä Pomossa että avioliitossa on ainakin oman parhaan käsitykseni mukaan kyse: sekä arjen että unelmien jakamisesta.
.jpg)
.jpg)
