Santa baby, hurry down the chimney tonight

Miten se onkin joka vuosi aina vain vaikeampaa keksiä vastausta, kun joku yllättää niillä maagisilla neljällä sanalla: mitä sä haluaisit joululahjaksi? En tiiä! Kun en mä tarvitse mitään! (Paitti sen Jaasonin... ja maailmanrauhan, terveen selän ja Afrikan lapsille vettä ja ruokaa.)

Jos nyt joku on vielä viime tingassa hankkimassa mulle pakettia kuusen alle, niin keksin sentään muutaman lahjatoiveen. Tai jos (todennäköisesti) ei, toimikoon seuraava muistilistana itselleni, että vaikka jotain tällasia ois joskus kiva.

Alexander Wangin Drape Wrap Dress on, kyllä vain, lyhyt ja avonainen - mutta halvan hupakkokoltun sijaan vaikutelma on laskoksineen veistoksellisen kaunis. Shopbopin alessa vain kolme hunttia! Jopas!

Selkävaivaisena raskaiden olkalaukkujen kanniskelu on nou-nou, joten tarvetta olisi uudelle ryhdikkäälle repulle. Fjällräven tietysti olisi se perinteisin valinta, mutta kiva fiilis on myös tässä Herschelin Little America -repussa. Urban Outfitters myy harmaata versiota, joka kolahtaa mulle poikkeuksellisesti melkeinpä mustaa enemmän!

Urban Outfittersin pöllötyyny on jo myyty nettikaupasta loppuun. Ei ihme. Aww.

Eteisen vaatekaapin talvirotsiosastoni on moitteettomalla tolalla, mutta Gestuzin Rafe-villakangastakki vetää silti puoleensa. Eihän tämän hankkiminen Orimonon alesta sentään olisi huonoin tapa maailmassa tuhlata reilu satanen? Tosin en ihan tunnista itseäni nettisivujen kohderyhmäkuvauksesta: The Gestuz girl has a hint of scandal and sweetness in her eye when she meets the world. Pysyttelen kaikentasoisista skandaaleista mieluiten mahdollisimman loitolla, mutta takista tykkään silti.

Acnen Pistolit. Tarviiks näistä sanoa enempää? Vastaan kävelee päivittäin kivoja kopioita vaikka millä mitalla, mutta jotenkin en ole osannut ostaa sellaisia... kun aidot on kuitenkin ne kaikkein parhaan näköiset. Ja tietysti kalleimmat. :)

Huikean ihana sormus, huikea hinta. Chronicles of Neverin Thin twist ring näyttää siltä, että se kuuluisi mun sormeen! S-kokoisena! Mutta Orimonon alessa sataneljäkymppiä... ja kun muistelen, montako sormusta olen jättänyt erinäisten vessojen lavuaarien laidoille, en uskaltaisi noin kallista kädessäni kantaa.

All Saints on semmonen kauppa, josta kelpuuttaisin päälleni osapuilleen kaiken. Ihania koreilemattomia värejä (hepun mielestä "likaisia") ja simppeliä, mutta jujukasta muotokieltä. Nää silkkiset laskuvarjomekot on kerta kaikkiaan uppeita.

Listan päätteeksi kiiltävä hupsutus: Maison Martin Margielan Spazzolato Oxfords -kengät. Tämmöiset jalassa ei voisi koskaan olla huonolla tuulella! Paitsi ehkä siksi, että Shopbop olisi nielaissut 630 euroa. :D

Semmoisia haaveilumuksia. Oikeastihan, kun mummi kysyi mitä sä haluaisit joululahjaksi, mietin ensin viikon ja lopulta osasin toivoa kaksi syvää valkoista Koko-lautasta. Glam factor 0 - käytännöllisyys ja tarpeellisuus 100. :)

61

Mun isillä on tänään synttäri! Onnea!

Käytiin äsken isilässä viemässä lahjoja ja juomassa glögiä ja mutustelemassa päivänsankarin leipomia pipareita, jotka oli aika timakoita ehkä apilavoin tai fariinisokerin ansiosta. Semmosia kovia ja paksuja, niin kuin meillä aina. Hyviä.

Isin kanssa illistely on parasta. Tässä tärähtänyttä mallia viime heinäkuulta Tukholmasta Östermalmstorgetin hienostoterassilta. :)

The soundtrack of our lives

Amatööritason moka: joululahjaostosten jättäminen osittain jouluviikolle ynnä viime hetken päätös ensimmäisen oman joulukuusen ja siihen tarvittavien oheisromppeiden hankinnasta.

Tuskanhikikohteiden "Talvitamineissa tavaratalossa", "Törmäilyihmisrata" ja "Muovikassi, joka katkaisi maisterin selän" lievitys: kuulokkeissa soiva Take That. Vielä kun niiltä jonain vuonna tulis joululevy! :)

Oh I know the sun must set to rise

Yksi ajatus, kaksi tapaa ilmaista se. Asenne ratkaisee. Och samma på japanska.

There there baby, it's just text book stuff, it's in the ABC of growing up

Olin viikonloppuna Helsingissä. Kuuntelin jazzia Akateemisessa kirjakaupassa, kävin Monsterin kanssa glögillä, rutistin sateenvarjon kahvaa tuulessa, söin kotitekoista sushia, viihdyin kaupunginteatterin Lainahöyhenissä-musikaalissa ja ihastelin korkkareissa keikkuvien tanssijapoikien keimailua (morjens vaan Iman muskelit), löysin Korjaamon design-markkinoilta ihania joululahjoja, fiilistelin ratikalla ajelemista, nautin ystävien välittömästä vieraanvaraisuudesta ja kauniin töölöläiskodin aina tervetulleeksi toivottavasta tunnelmasta, puhuin asioista jotka toivat kyyneleet silmiin, olin iloinen kun selkä oli reissussa ihmisiksi.

Eilen palasin Turkuun. Kuuntelin junassa samaan vaunuun sattumalta (tai ehkä sittenkin siksi koska niin piti käydä) tupsahtaneen ystävän itkuisia sydänsuruja, pidin kädestä ja halasin ja toivoin kovasti että kaikki järjestyy, istuin hepun kanssa hilpeän ihanaa sunnuntai-iltaa Jennin ja miehensä luona, litkin punkkua ja olin vain ihan hitsin iloinen että ollaan saatu sellaisia ihmisiä elämäämme (blogeis on taikaa!).

Tänään meillä kävi illalla kylässä ystäväperhe. Kolmevuotias poika oli ilmoittanut ennen tuloa, että meillä tarjotaan kakkua. No ei osunut kauas - muffinsseja.

On tää joulun aika tämmöstä ihanaa ihmisten kanssa olemista. Kun on ympärillä niin hienoja tyyppejä. Ja piparisuklaamuffinsseja enemmän kuin jaksaa kerralla syödä. :)

Another day, just breathe

Sitä on jotenkin vaikea käsittää, että ne minuutit, jotka viime yönä valvoin särkyjen armoilla, ovat ihan samoja minuutteja kuin ne, jotka eilen illalla höpöteltiin perheen kanssa Trattoria Romanassa nauttien hyvästä ruoasta ja viinistä. Vaikka toiset minuuteista tuntuvatkin hitailta kuin tunnit ja toiset menevät nopeasti kuin, no, minuutit, ne kaikki ovat oikeasti ihan saman pituisia.

Lohdullista.

Mun ihana fysioterapeutti kehui eilen, että olen sitkeä sissi. Voi kuulkaa, olisin kyllä luovuttanut jo kuukausia sitten, jos se olisi vaihtoehto! Mutta kun kerran näiden kipujen kanssa pitää nyt elää, niin hitto, eletään sitten. Niiden ehdoilla, mutta ei niin, että ne olisivat koko elämä. Lääkäri ei suostu leikkaamaan selkää, koska pärjään näin hyvin.

Totta, niin pärjään. Niin kauan kuin jaksan uskoa siihen, että tämä ei kestä ikuisesti.

Farewell to the city and the love of my life, at least we left before we had to go

Nnnyyh! Mun parhaat tanssikaverit on kaikki New Yorkissa! Yksi ehti viettää siellä syksyn ja tulla jo takaisinkin, toinen on ollut siellä treenaamassa nyt pari kuukautta ja kolme muuta lähti eilen matkaan muutamaksi viikoksi. Sinänsä turha tässä surkutella ja huokailla, koska päätös jäädä Turkuun oli ihan omani; joulu on mulle niin tärkeä, että en halua viettää sitä erossa hepusta ja perheestä. Ja onhan se fakta, että olisin näine saamarin selkävaivoineni vain hidastanut tyttöjen menoa. Kaikin puolin siis paras näin - mutta saa kai sitä silti kaivata mukaan! :)

Nyki on ehdottomasti yksi niistä paikoista, joihin täytyy vielä joskus palata. Käytiin siellä hepun kanssa pari vuotta sitten, eikä ehditty viikossa edes Brooklynissä piipahtaa... Upea, ihana, jännittävä, ystävällinen, kaunis, hullu, valtava kaupunki.

Nauliudun aina tuijottelemaan aivan lumoutuneena Nykin maisemia valokuvista ja telkkariruudusta. Tässäpä siis hiukan maistiaisia tammikuulta 2010, jos vaikka jotakuta teistäkin sattuu tuo kaupunki sykähdyttämään. Voih. :)