5. heinäkuuta 2012

You can make me zen again

Kun on semmoinen päivä, että ulkona helle liimaa pyöräilykypärän otsaan ja raskaiden kauppakassien kantaminen nälkäisenä pyörätelineeltä sisälle tuntuu masentavan suurelta henkilökohtaiselta ponnistukselta, vaikka tietääkin että kassissa on Stockan myslileipää jota pääsee ihan kohta haukkaamaan, mutta tietää myös että sen jälkeen joutuu taas tekemään töitä eikä voi päivittää Facebook-statukseksi "lompsis" vielä moneen päivään ja tietää että siihen taas on syy ihan vain itsessä, ja mahakin on niin vimmatun kipeä (samasta syystä kuin minkä takia kuka tahansa ikipositiivi saattaisi erehtyä vuodattamaan tällaisen nurinalistan),

on erittäin hyvä asia, että kaapissa on zen-teetä.


Vielä pitäisi päättää, onko se hyvä vai huono asia, että aina heti teepaketin nähdessäni pääni sisäinen radio soittaa Atomic Kittenin hittiä vuosituhannen vaihteen tienoilta. Ehkä mieluummin kuuntelisin tässä yhteydessä jotain japanilaista lilluttelua, joka kertoo kainoista neitosista, jotka maalaavat tussipiirustuksia tuoksuvista kirsikankukista haaveillen omasta näyttelystä pienessä taidegalleriassa.




1 kommentti:

Sano sää kans!