Torstai on iloa täynnä

Eiks ookki mukavampaa mennä nukkumaan niin, että mielessä on kaikenlaisia kivoja asioita ja hetkiä päivän varrelta kuin että miettisi sellaista, mikä on ehkä aiheuttanut tyytymättömyyttä tai muita ikäviä tunteita?

No niin mustakin. :)

Joten kerron, että tänään oli kivaa esimerkiksi se, kun bongasin lähikaupasta ameriikkalaisherkkuhyllyn. En tiedä, mitkä laput silmillä olen kulkenut viimeiset viikot, kun kassatädin mukaan se ei ees oo ihan uus juttu enää... No, parempi myöhään. Say hello to my best friend root beer!

Kivaa oli myös se, miten daideellisen tanssiperformanssin jälkeen huomasin jakavani ihan saman fiiliksen ystävän kanssa, kun hymyiltiin samalla tavalla vinosti, vähän silleen oispitänytarvata-tyyppisesti pettyneinä. Kirjoitin tästä (ja viime aikojen muista vastaavista kokemuksista) inspiroituneena Facebookiin runonkin nykytanssikoreografeille, kas tällaisen:

Haluaisin nähdä välillä ihan rehellisiä tansseja,
en aina vain pelkkiä performansseja.
Jos ajattelit laittaa tanssijan riisuutumaan, mieti vielä kerran:
viekö se tarinaasi eteenpäin oikeasti minkä verran?
Jos ihminen osaa kävellä paikasta aa paikkaan bee,
se ei välttämättä hänestä vielä tanssijaa tee.
Kun liikkeen, hengityksen, taidon ja taiteen yhteen liittää,
tämä katsoja kiittää
ja hymyilee aplodeeratessaan muutenkin kuin vain kohteliaisuudesta.

So there. :)

Ihan ihmeellisen kivaa oli hoilata yksin kotona täysillä mukana muutama biisi Ultra Brata. (Anteeksi, naapurit.) Kun kaikki sanat muistuu mieleen ulkoa vielä vuosien jälkeen - ja miten hyvä mieli tulee tasan sillä hetkellä, kun laulaa mukana Siirrän sokeriastiaa ja tokassa säkeistössä jos joku tarkkailisi meitä hän ymmär- vetäiseekin Vuokon kanssa stemman terssiä ylempää -täisi mistä on kysymys!

Hurjan kivaa oli myös käydä Samppalinnassa plutaamassa äitin kanssa. Olen kuulemma aika hyvä vesijuoksuvalmentaja - no ehkä, kun olen saanut noin yleensä sekä vettä että ihmisryysiksiä karttelevan mamman kanssani ison altaan syvään päähän polskimaan muiden sekaan... Kiva saada äiti kerran viikossa mukaan uimaan, ihanaa yhteistä tekemistä, tekee hyvää sekä mielelle että kropalle.

Ja tietysti Euroviisut! Omia suosikkejani ovat tiistain semifinaalissa nähdyt Venäjän mummot ja Moldovan trumpettilaulu sekä tältä illalta Ruotsin tyylikäs Loreen ja komiasti cash note -balladia tuuttaava Viron poitsu. Heppu on jo nukkumassa, meitsi pitää soffalla omaa kisastudiota luurit päässä. Kunhan finaaliinmenijät ratkeaa, singahdan vielä tekemään jokailtaiset selkävenytykset ja sitten petiin. Hyvää yötä, kivoja unia! :)