6. toukokuuta 2012

Don't bring flowers after I'm dead, save your givings for the living instead

Voi näitä sunnuntaita!

Kun aamulla kelloa ei ole ajastettu soimaan, mutta silti noustaan ylös jo yhdeksän jälkeen ja edessä on pitkä päivä. Vapaapäivä.

Kun edellisenä iltana aloitetut häävalmistelupohdinnat surraavat mielessä heti herätessä. Kunpa vain vihkimiseen ja juhlimiseen löytyisi meille kaunis, tunnelmallinen ja persoonallinen paikka! Joka ei maksaisi tsmiljoonaa!

Kun freelancerin ei tarvitse miettiäkään duuneja, vaan voi tavallisen työläisen tapaan esimerkiksi lorvailla, lukaista muutaman vanhentuneen sanomalehden ja käydä elokuvissa.

Kun tietää jo etukäteen, että sunnuntai-Hesarin kaste- ja kuolinilmoitukset itkettävät, ja silti haluaa lukea ne. Ja sitten itkettää.


Kun tajuaa, että kukaan ei sittenkään pakota mahduttamaan pyrstöosastoa koon 38 hääpukuun, ja sitten leffateatterin kahvilassa hörppää ihanan kanelisen chai latten ja haukkaa ihanan pehmoisen croissantin.

Kun ymmärtää, että on oikeus pahoittaa mielensä, mutta siihen tunteeseen ei kannata jäädä roikuskelemaan noin minuuttia pidemmäksi ajaksi tai muuten tekee päivästään tylsän ihan itse.

Kun illan päätteeksi pääsee pitämään treenit omille tanssijoilleen ja pystyy itsekin liikkumaan jo asteen paremmin.

Lisää näitä sunnuntaita! :)

2 kommenttia:

  1. Tuli tästä mieleen, että kuuntelin just eilen tämän jutun: http://yle.fi/radiosuomi/taustapeili/2012/04/ulkonakopaineet_voivat_kertoa_haavoista_sielussa_3421010.html

    Aika herättävää pohdintaa. Onneksi kun ikää tulee lisää, osaa olla itselleen armollisempi. Keskittyä niihin kaikkiin (lukemattomiin :D) hyviin puoliin sen sijaan, että märehtisi vain niitä "huonoja".

    Pyrstön koko (oli se sitten 34 tai 44) ei siihen vaikuta, että olet ihana nainen ja varmasti säteilevä mörsiö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä, täytyypä kuunnella kun on aikaa... eli joskus! :D Tosta Mustavuoresta ja uudesta kirjasta oli vasta juttu Hesarissakin, laitoin nimen jo silloin muistiin.

      Joo ja tosiaan, yhdistelmänä kolmekymppisyys + tää pitkä sairastelu on todella opettanut olemaan itselleen armollisempi. Pyrstön koko on 40-42 ja olkoon niin, eiköhän senkin peitoksi joku kolttu löydy. :)

      Poista

Sano sää kans!