17. helmikuuta 2012

Quand tu crois enfin que tu t'en sors, quand y en a plus et ben y en a encore

Tänään olen miettinyt muun muassa sellaisia satunnaisia asioita että

miksi Zaran paidat on usein semmosia, että niissä on joku kiva printti tai teksti (kuten tänään: ne t'inquiète pas, la vie est à nous) mutta sitten leikkaus ja malli on yhet perunasäkit että ei vaan näytä hyvältä

miten jännää on se, että tänään vielä näin ystävän isopinkeämahaisena, mutta todennäköisesti seuraavan kerran kun nähdään, maha on pienempi ja sieltä on ilmestynyt ihan oma erillinen ihmisensä tähän maailmaan


miten absurdin hupaisaa on se, että heppu on tällä hetkellä herraseurassa seilaamassa kohti Tukholmaa vanhojentanssiristeilyn valvojana :D

miten toivon kovasti että mun nykypienryhmän biisistä tulee hyvä - sillä mittapuulla, että tytöt tykkää tanssia sitä ja itse pystyn seisomaan ylpeänä sen takana, kävipä kisamenestyksen suhteen sitten miten tahansa

miten kivaa olis pitkästä aikaa olla ihan terve, niin että ei olis iskiassärkyjä eikä flunssaa eikä mitään jomotusta ja kolotusta missään

miten ihanaa on se, että selkäjalkaosasto on ollut kohta kaksi viikkoa niin rauhallinen, ettei satu koko ajan ja nukkumaankin pystyy hiukan paremmin (ja miten varovasti toivon että tää vois oikeasti olla vihdoin menossa parempaan suuntaan)


kuka noita Café Brahen jättiläismuffinseja oikein pystyy syömään, kun jo puolikas tekee tiukkaa tällaisellekin sokerihiirelle

miten mukavaa on juoda uniteetä yksin kotona perjantai-iltana, kun tietää että lauantai-iltana sitä saa taas juoda kaksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sää kans!