En pyrkinyt hyviin suorituksiin enkä ostanut itselleni mitään

Tänään olin nainen,

joka aamukuudelta hyvästeli hepun Helsingin-junaan ja jatkoi sitten rauhassa uniaan koska freelancerin ei ollut pakko tehdä tänään yhtään töitä,

joka kävi kirjastossa ja lainasi kolme kirjaa ja kantoi ne kotiin KaDeWe-kangaskassissa ja siinä Brahenkatua kävellessään tunsi että näin juuri on ihmisen hyvä tehdä,

joka ei sittenkään kirjoitellut blogiin tanssikisakuulumisia koska siinä kaikessa oli vielä jotenkin niin paljon sulattelemista (mutta joka oli super-super-super-iloinen jokaisesta huikean monesta Facebookiin tupsahtaneesta videotykkäyksestä ja kauniista kommentista - että olen yhdessä ihanien tanssijoideni kanssa osannut luoda jotain joka koskettaa niin monia katsojia),

joka kuunteli Ultra Bran Heikkoa valoa päivän etuajassa,

joka leipoi hedelmäpiirakan ja meni sitten sen kanssa mummia junalle vastaan

ja joka valitsee nyt jonkin niistä kirjoista (ehkä aloitan Ian McEwanilla, Ulla-Lena Lundberg ja Audrey Niffenegger saavat odottaa vuoroaan) ja yrittää löytää unen pään ilman vierusnukkujaa.

Semmoinen ihan hyvä maaliskuun viimeisen päivän maanantai-nainen. Huhtikuu, tervetuloa. :)

Viikon 13 herkut

Jospa niistä tanssiherkuista lisää huomenna ;) mutta nyt sunnuntai-iltaan muutama makumuisto kuluneelta viikolta.

Pääsiäinen on tänä vuonna niin myöhään, että kuka muka jaksaa odottaa herkuttelua sinne saakka? En minä ainakaan. Erikoismämmiä ja erikoispashaa on jo nautittu pieninä (ja kalliina...) annoksina hyvissä ajoin, isompia (ja taloudellisempia...) eriä sitten kun rairuoho kasvaa ja perjantai on pitkä!

Torstaina käytiin hepun kanssa Tårgetin lounaalla. Vähätorille Yokin paikalle hiljattain avatun ravintolan tilat ovat edelleen huikeat, mutta lounasbuffetin sijoittelun kanssa oli parantamisen varaa. Salaattipöydän ja lämpimän ruoan jonot kolaroivat keskenään, ja välistä olisi pitänyt vielä mahtua hakemaan kahvia ja teetä. Ruoka (josta ei ole kuvia koska söin sen höhö) oli kuitenkin hyvää: etenkin salaattisetille iso plussa, ja pääruoan intialaiset(?) lihapullatkin maistuivat loistavasti. Seuraavaksi testaamaan Tårgetin illallismenyytä!

Perjantaina sushilounastin isin kanssa kauppahallin Kadossa, ja sain vielä kotiinviemisiksi Naantalin Auringon maalaisleivän, jonka isi oli ostosreissullaan meille hankkinut. Hiukka hyvää hei, avokadoa ja sinimailasenituja päälle ja ääntä kohti.

Sunnuntaista tuli jätskipäivä, kun testiin löytyi Ingmanin tämän kevään minttutuuttiuutuus. Sopivassa suhteessa suklaata ja raikasta minttua, voisin syödä toisen vaikka heti!

Huiiiiiiiii

Saa pitää peukkuja pystyssä: tänään tanssitaan kisakauden ensimmäiset Performing Arts -SM-karsinnat Helsingissä!

Koreografi sanoo kääk!

Edessä on siis kisatreenikauden ensimmäinen välietappi, josta toivottavasti matka jatkuu kesäkuun alussa tanssittaviin SM-kisoihin. Puolen vuoden rupeaman jälkeen olen ihan hirmu innoissani, kun päästään joukkueideni kanssa viemään biisit lavalle, mutta myös jännitys on siellä "ihan hirmu" -tasolla... Tämänpäiväisestä kisasta tulee takuulla tiukka. Mutta ihanaa päästä myös inspiroitumaan muiden koreografien ja tanssijoiden taidoista - porukkaa tulee Rovaniemeltä asti!

Olen siis tehnyt kisoihin koreografian kahdelle aikuisten pienryhmälle, joista nuoremmat, mun ihanat teini-ikäiset sadetanssijat, kertovat herkistävän (no ainakin kenraalissa äidit ja isit kyynelehtivät...) tarinan ensirakastumisesta. Musiikkina soi Lauluyhtye Viiden a cappella -kauneus Kaatosateessa, jota ei löydy juutuubista mutta Spotify-version pääsee kuuntelemaan täältä. Toivon, että olen onnistunut luomaan liikkeellä biisiä tukevan kokonaisuuden.

Toinen joukkueeni on täynnä vahvaa naispoweria! Kenraaliyleisö raportoi kylmistä väreistä, ja sellaiset kyllä nousee itsellenikin (edelleen) pelkästä musiikista. Laura Mvulan huikea She on mulle tärkeä biisi, ja koreografiani välittää sitä omaa tarinaani, jonka itse kappaleeseen liitän. Saa nähdä, tavoittavatko tuomarit saman tunnelman. :)

Kolmen kärki

Uusin Olivia tupsahti eilen postiluukusta. Yksi lemppareistani lehdessä on Luottokamat-kauneuspalsta, jossa haastateltava - huhtikuun numerossa lehden oma bloggaaja Maj - päästää kurkistamaan bjuutiboksiinsa ja esittelee tärkeimmät kosmetiikkatuotteensa. Minäpä nyt ajattelin vähän samassa hengessä esitellä kolme omaa suosikkiani kasvoille. Ja vähän suut auki kevättä kohti karjuvia tulppaaneja.

Noin yleisesti käytän suloisesti sekaisin markettikosmetiikkaa ja hiukan hintavampia merkkejä, mutta kasvojen luottokolmikkoni sattuu olemaan sieltä jälkimmäisestä päästä. Musta on suorastaan pyörryttävää, millaisella tahdilla markkinoille pukataan uusia tuotteita, muka aina vain parempia - kuka ihme niitä kaikkia ehtii kokeilla (ja kenellä siihen edes on varaa) (ja ketä edes kiinnostaa) (ja p*rkele onhan se nyt epäekologistakin) lempparinsa löytääkseen? Itse olen löytänyt nämä kolme, enkä aio enää lähteä kokeilemaan josko jostain löytyis parempia. Mutta jos sulla on vielä hakusessa se oma silmänympärysvoide, kosteusvoide tai praimeri, tässä minun suositukseni. :)

Silmänympärysvoiteeni haen apteekista. Ruotsalaisen Estelle & Thildin tuoksuton, herkälle iholle sopiva voide on pakattu näppärään ja sievään pumppupurtiloon. Tätä on käsittääkseni saatavana myös tuoksuvina versioina, mutta itselleni passaa mainiosti tämä neutraali perusmalli.

Peruskasvovoiteeni on Elizabeth Ardenin jo nimessään näkyvää eroa (parempaan päin?) lupaileva Visible Difference. Olin tätä ennen luottanut pitkään Body Shopin e-vitamiinivoiteeseen, enkä varmasti olisi itse tällaista tullut löytäneeksi, mutta heppu toi tätä kerran tuliaisena eräältä poikien laivareissulta (...) ja jäin omaksikin yllätyksekseni kerrasta koukkuun. Sen verran hintavaa kamaa, etten ole hankkinut yhtään purkkia tosta vaan tavallisesti, vaan joko laivalta tai Hullujen Päivien tarjouksesta - tosin en ole ihan vakuuttunut siitä, että ne alennusvoiteet olis tismalleen samaa tavaraa, koska koostumus on tuntunut jotenkin erilaiselta.

Silloin, kun vallan meikkaamaan intoudun, trioa saapuu täydentämään MACin komealla viidenkympin suojakertoimella varustettu meikinpohjustusvoide. Pakkaus on merkille tuttuun tapaan tyylikäs, mutta miinuksena mainittakoon, että loppupuolella kovasta tuubista on hiukan hankala saada puristettua kaikkea voidetta ulos. Sisältö, niin kauan kuin sitä riittää, on kuitenkin sen verran täydellistä, että annan moisen epäkohdan anteeksi.

Still I call it magic when I'm next to you

Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että Ymmi eroaa, vasemmistoliitto eroaa, Gwyneth Paltrow ja Chris Martin eroaa...

Paitsi että pyöriihän se. Jätetään politiikan puhuminen muille foorumeille ja keskitytään olennaiseen: Gwyneth ja Chris! Byäääh! Tiedänhän minä, että tässä elämässä ei mikään ole ikuista, mutta eikö nyt edes Gwyneth ja Chris ois voinu olla!

Yksi tämän vuoden kevääntulobiiseistäni on ollut Coldplayn huumaava Magic. Olen kuunnellut sitä onnessani ja vähän ehkä ajatellut mua ja heppua ja vähän ehkä sitä miten Chris laulaa Gwynethille. Ja nyt yhtäkkiä sanoihin tulikin ihan uusi sävy.

And if you were to ask me

After all that we've been through

Still believe in magic?

Yes I do

Of course I do

Byäääh!

I know you heard

Kun fanitytöllä on tiedossa, että Captain Barlow'n uusi video julkaistaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, fanityttö tietenkin näkee tuona yönä, malttamattomana aamua odottaessaan, unta uudesta videosta. Unessani Gary lauloi pianon ääressä, mutta ei näyttänyt nelikymppiseltä itseltään... vaan seitsemänkymppiseltä Barry Manilow'lta. Tai siltä, miltä Barry Manilow todennäköisesti näyttäisi, jos sen naamaa ei olisi kiristelty niin kovasti.

Barry Manilow tupsahti uneeni tässä yhteydessä todennäköisesti ihan vain tämän takia. Eli eipä nyt taas tulkita tätä miksikään Gary on vanhanaikainen setämies -väittämäksi. Vaikka hei, niinhän se tässä biisissäkin laulaa, että on hyväksynyt ettei ole muodikas.

Oikeasti biisissä lauletaan myös (enemmänkin robbiemaiseen tapaan) että for those who stood and watched, go f*** yourself - mutta videosta pätkä on napsaistu kokonaan pois. Sanoma tulee silti selväksi ilman kirosanojakin. Vaikeiden hiljaisten vuosien jälkeen tässä sitä nyt ollaan, kapteenimpana kuin koskaan, ja soolokiertue alkaa lauantaina Belfastista. On taas tulevina viikkoina fanitytölle namuja tiedossa sosiaalisen median täydeltä. :)

Sunnuntai-selfie

Hoplaa! Ajattelin, että olisi kohteliasta tulla esittämään hiljaiselon keskeltä jonkinlainen elonmerkki.

Moi vaan! Terveisiä töiden ääreltä! Nähdään ens viikolla enemmän! :)