All my bags are packed I'm ready to go

Jäipä viimeksi erikseen mainitsematta, että tossa reilun vuorokauden päästä Seattlessa pääsen halimaan paitsi yhtä ihanaa morsianta, myös kahta ihanaa kissaa! Parivaljakon nimethän ovat valmiiksi ameriikankieliset, joten siltä(kin) osin muutto toiselle mantereelle lienee sujunut kivuttomasti. :)

Jos kohta Duussilan päivitystahti on viime aikoina muutenkin ollut laiskanpulskeanpuoleinen, nyt edessä on luultavasti viikon verran taukoa. Palaillaan sitten jenkkikuulumisten kanssa! Take care now, bye bye then! :)

Seattle calling!

En yleensä ole mikään kahvinjuoja (tarkemmin sanottuna olen se, jolle täytyy aina kylässä keittää erikseen teetä), mutta tänään nautiskelin tämmöisen herkun. Starbucks Seattle Latte. Olikin aika jestaksen herkku!

En yleensä ole myöskään mikään spontaani suurten päätösten tekijä (tarkemmin sanottuna olen se, joka meni naimisiin toisen yhtä epäspontaanin suunnittelijan kanssa) mutta viime viikollapa tempaistiin ja ostettiin parin päivän harkinnan jälkeen tämän viikon torstaiksi lentoliput Amerikkaan.

Seattle, baby! :)

Rakas ystäväni Monsteri, joka muutti alkukuusta ison meren taakse, menee perjantaina naimisiin. Meidän oli tarkoitus osallistua vasta ensi vuoden puolella Suomessa juhlittaviin häihin, mutta kävikin niin, että tuleva rouva sulhasineen kysyi multa Skypessä viikko sitten, voisinko tulla paikkaamaan yllättäen tulonsa peruuttamaan joutunutta kaasoa. No mikäs tässä villillä ja vapaalla freelancerilla on lähtiessä, kun toimisto kulkee mukana käsimatkatavaroissa - ja kun ihanat naimisiinmenijät olivat valmiit järjestämään kustannuspuolen niin, että pankkitilini saldo ei laske reissun takia juuri nykyistä enempää miinukselle. Heppukin sai junailtua talvilomansa tähän kohtaan, joten hups, edessä on yhtäkkiä yhteinen viikon reissu Jenkkeihin. Ja mun kun piti istua koko loppuvuosi rahattomana sohvannurkassa syömässä kaurapuuroa. :D

Ihanaa päästä olemaan ystävän apuna ja tukena tärkeänä päivänä! Ihanaa päästä hepun kanssa reissuun!

Ihanaa kun alkoi huipata päästä toi kofeiini! Aina välillä intoudun testaamaan kaffetta vain todetakseni, että meikäläiselle on edelleen turvallisempaa pysytellä vihreässä teessä. Kaipa semmoista saa Seattlen Starbucksistakin? :)

It's beginning to look a lot like Christmas

Kaksi kuukautta jouluaattoon! Glögikausi korkattu! Joulutorttukausi korkattu, tosin vadelmahillolla mutta kuitenkin!

Ja piparirahkakausi herranjestas täydessä vauhdissa!

Arlalle kiitokset tästä täydellisestä joulunodotusherkusta - mutta moitteet puutteellisesta ohjeistuksesta, tuossa purkin kannessa kun ei puhuta mitään suoraan lusikalla suuhun lappamisesta.

Mission to self: yritä saada yksi purkki säästymään lusikointipiipahduksilta niin kauan, että saat kokeiltua tuota rahkapiirakkaakin. :)

Where would we be without the dreamers who pay no heed to good advice

Kuule, sinä! :) Jos olet tänään illalla Helsingissä vailla tekemistä, tässä sulle ehdotus: ole ihana, osta lippu Tavastialle ja mene kuuntelemaan hyvää musiikkia. Lavalla ensin Antero Lindgren ja sitten, oi sitten, Ed Harcourt.

Voi höhlä. Nyt mulla ihan riipaisee sydämestä, kun kirjoitan tätä, enkä ole itse menossa keikalle.

No, ehkä herra Harcourt ymmärtää, että aina ei reissaaminen keskellä viikkoa onnistu. Näin Edin ekan kerran Tavastialla jo yhdeksän ja viimeksi kolme vuotta sitten, joten ihan heppoisesta suhteesta ei kuitenkaan ole kyse. :)

Menehän sinä siis tänään keikalle jos voit! Minä menen tänään teatteriin mutta toivon, että vielä joskus pääsen kuulemaan livenä noita helliviä ja herkistäviä, yhtä aikaa ilmaan nostavia ja jalat maahan juurruttavia sävelten ja sanojen yhdistelmiä.

Meil on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita

Oho.

Vaikka en ole koskaan omaksunutkaan pakko blogata joka päivä -mentaliteettia, tällaiset melkein viikon mittaiset tauot ovat sentään olleet vuosien varrella aika harvinaisia. Joskus vain ei tule kirjoitettua, vaikka ei olisi erityisesti kiirekään. Niin kuin nyt. Aika on vain mennyt muihin asioihin.

Kuten sukulaisten kanssa teen ja punaviinin juomiseen, ystävien kanssa muurinpohjalettujen ja suklaapiirakan syömiseen, kuntosalilla olemiseen, uima-altaassa olemiseen, tanssitunnilla olemiseen, sohvalla olemiseen, HIMYMin katsomiseen, X Factorin katsomiseen, tanssivideoiden katsomiseen, orkidean kukkien ihmettelyyn, enkelinsiiven kukkien ihmettelyyn, ystävien lasten ihmettelyyn.

Päässäni pikkuisen nyrjähtää aina, kun joku bloggaaja kirjoittaa, että tänään on kiire ja pitää priorisoida joten saatte nyt vain tällaisen pienen postauksen tai tänään en ehdi postata kunnolla mutta täs ny kuitenkin vähän kuvia tai jotain. En nyt meinaa sitä, että omat tarinointini olisivat koskaan aina täyttä asiaa ja "kunnon" bloggaamisen arvoisia, mutta siis - jos ei ole aikaa blogata, sitten ei ole, ei sitä mun mielestä tarvitse tulla blogiin selittelemään sillä hetkellä kun sitä aikaa ei ole. Jos kerran aikaa ei ole. Kert nii. Eiks nii?

Tänään en ehdi postata kunnolla mutta täs ny kuitenkin vähän kuvia tai jotain. :)

Baby be a giant, let the world be small

Heipä hei, oon vähän fiiliksissä. Sain äsken treenien jälkeen pitää sylissä noin neljän kuukauden ikäistä iloisesti hymyilevää pikku tyttöä, kun äitinsä kieppui tankotanssitangolla pää alaspäin. Sitten tulin kotiin ja katsoin Robbien juuri julkaistun Go Gentle -videon. Toi lopun I love you Teddy. Sniisk.

En kyllä ole ihan varma, ymmärränkö, mitä videossa halutaan kertoa tuolla laivallalipumisen lavasteisuuden ja kamerat ojossa ihmettelevien kadunmiesten realismin välisellä kontrastilla. Olisin ehkä tykännyt enemmän tuosta laivallalipumisosuudesta ihan sellaisenaan.

Nomutta kato sää video niin mää meen tästä syömään kananmunavoileipiä. :)

Nousee nousee

Terveisiä kuntosalilta! Aika lailla tältä näytti meikäläisen leuanvetotreeni tänään. Paitsi että tuo kittimilli ei irvistele yhtä paljon kuin mää.

Noudatan salitreenissäni sellaista keep it simple, stupid -ajattelua, että teen varmasti jotain 90 % liikkeistä levytangolla, käsipainoilla tai kehon painolla. Leuanveto on kuitenkin niitä harvoja vastustajia, joiden kanssa joudun turvautumaan laitteen apuun. Tiedetään tiedetään, kyllä naisetkin pystyy vetämään ihan niitä oikeita leukoja, mutta toistaiseksi en ole kokenut siihen hommaan erityistä paloa, joten olen tyytynyt noihin avustettuihin versioihin.

Voittajafiilis tulee kyllä siitä, kun heti ekan liikkeen (no se leuanveto) jälkeen ääni päässä sanoo että hohhoijaa olipa helkkarin raskasta en jaksa enää lähden kotiin - ja sitten kuitenkin pinnistää suunnitellun treenin loppuun asti. :)