Rai-rai-raitanaama

Vappu pääsi yllättämään tänä vuonna vähän takavasemmalta, serpentiinejä ja ilmapalloja ei ole hankittu ja yo-lakkikin lymyää laatikossaan vintillä. Pikainen tunnelmaanvirittäytyminen ennen juhliin rientämistä on kuitenkin suoritettu: skumppa on jääkaapissa ja hölmö naamari päässä!

Vinkeetä vappua! :)

Top chef

Vaikka itse sanonkin, laitoinpas eilen aika kivan illallisen synttärisankariäitille ja isille! :) Alkuun ruusukaali-avokadosalaattia (tosin, koska ruusukaalia ei löytynyt mistään, pilkoin tilalle retiisiä - toimi mainiosti sekin), sitten pinaatti-ricotta-tuorepastaa ryyditettynä voissa paistetulla tuoreella pinaatilla, mozzarellalla ja prosciuttolla, jälkkäriksi Pappagallon jugurttijäätelöä, mangoa ja mansikoita. Täydet mahat, monta kippistystä ja hyvä mieli. Äiti ja isi on ruokkineet mua niin monta vuotta, että kiva antaa vähän takaisinkin - etenkin nyt, kun alan päästä yli siitä ajatuksesta, että miks mää ny niille laittaisin ruakaa kun ne on niin paljon taitavampia kokkeja ku mää. Pöh! Ei siinä tarvita kulinaristisia ihmesuorituksia, että ruoka maistuu rakkaiden kanssa.

Mutta onhan se sentään hiukka mahtavaa, kun joku osaa tehdä ruoasta paitsi pyörryttävän hyvää, myös silmillä nautittavaa taidetta. Niin kuin nyt esimerkiksi ravintola Smörin keittiössä hääräävä Jarno Seppä, joka vastasi viime viikonloppuna mun polttari-illallisesta - ja kokkasi eilen kakkossijalle valtakunnallisessa Vuoden kokki -kisassa! Hiukka huikeeta!

Viime lauantain illallinen ei antanut aihetta kahdelle epäilykselle siitä, etteikö kisoissakin olisi menestystä luvassa. En voinut kuin huokailla, kun nokan alle kiikutettiin toinen toistaan kauniimpia annoksia (ja suklainen unelmajälkiruoka aiheutti naislaumassa jopa kiihkeäksi tulkittavaa ääntelyä...).

Mulle yksi ravintolassa syömisen pääpointeista on se, että saan sellaista ruokaa, jota en osaisi itse laittaa kotona. Tarviiko nyt sanoakaan, että polttari-illallinen todella viuhui yli kaikesta, mistä ikinä pystyisin edes haaveilemaan keittiössä. Kaksi amuse bouchea (hevostartar, anyone?), kampasimpukka-lohi-alkupala, pääruoaksi Ahvenanmaan luomukaritsaa, väliin viileän raikas karhunvadelma-sitruunaverbena-ihanuus ja lopulta jälkkäriksi suklaakakkua, paahdettua valkosuklaata ja rosmariinijäätelöä. Että jepsansaa! Maistui!

Jos olet koskaan järjestämässä polttareita, suosittelen harkitsemaan vastaavanlaista yllätystä. Yhdessä kokkaaminen on tietysti sekin aina hauskaa, mutta kun kenenkään seurueesta ei tarvinnut häärätä keittiössä, saatiin istua koko porukalla rauhassa pöydässä ja vain nauttia. Ateria sai mut niin onnelliseksi, ettei tosikaan. Kiitos, tyypit! Ja onnittelut huippukokille! Täytynee varata pöytä Smöristä pikapuoliin, ennen kuin kisamenestys ruuhkauttaa paikan entisestään. :)

And it's hard to dance with a devil on your back so shake him off

Perjantai! Hei sheikataan!

Nyt taitaa olla kaikki piirustukset lenkkireitin varrelta kuvattu. Turkulaiset hoi, missä muualla näitä on tullut vastaan kuin Iso-Heikkilän ja sataman tienoilla? :)

Tänä iltana yhdessä tanssitaan

Tasan kuukauden päästä tähän aikaan todennäköisesti syön aamujugurttia, niin kuin nytkin.

Mutta yhdeksäksi en menekään joogaan, vaan kampaajalle puunattavaksi. Sitten laitan kauniin mekon päälle, poseeraan hepun kanssa valokuvaajalle ja sanon (toivottavasti ulkosalla, toukokuun auringon alla) tahdon niin että takarivikin kuulee.

Pari viikkoa sitten Helsingin-reissullani kävin Korjaamolla kuuntelemassa Samae Koskista. Aivan ihana keikka! Samae on todellinen hyvänmielenlähettiläs! Mies puhui kauniisti yleisössä viimeisillään raskaana olleesta vaimostaan ja lauloi tälle laulun, jonka on kirjoittanut heidän häistään. Hän, jolla on kaikki. Kuinka ollakaan, kappale osui itselläni henkilö- ja ajankohtaiseen hermoon ja lähetti jostain sisuksista liikkeelle pienen onnenkyyneleen.

TASAN KUUKAUSI! :)

Nyt on kaikki niin hyvin, oltaispa tälleen ikuisesti

Voi kun voitais joskus sanoo et meidän rakkaus kaiken kesti

Look-alike

Perjantaina, kun en vielä tiennyt tuon taivaallista tulevasta polttariviikonlopusta (vaikka aavistelin kyllä ajankohtaa...), käytiin hepun synttärin kunniaksi kamujen kanssa illallisella Le Porcin sisäelinviikoilla. Me asuttiin ennen parin korttelin päässä tuosta Martin helmestä, ja olihan se aivan hykerryttävä ajatus, että meillä on oma ihana ranskalainen kulmabistro!

Eipä porkkiin nytkään kovin pitkä matka ole - ja käydään edelleen sen verran usein, että meidät muistetaan. Kun istahdettiin perjantaina porukalla pöytään, paikan emäntä tuli keskustelemaan aikataulusta kiireisen illan varalta. "Me ajateltiin että teille riittäis kaks ja puol tuntia, kun luultiin että ootte joku tavallinen lapsiperhe (mukana oli kavereiden pikkuinen), mutta eihän me tajuttu että te oottekin te..." :D

Mää söin kaikkea hyvää, Lyonin salaattia ja possunposkea, ja näytin tältä:

Ja heppu sanoi että mun jälkiruoka-annos (paahtomaapähkinäparfait) näytti vaahtokarkkipipanoineen ihan multa:

On kai siinä sitten jotain yhdennäköisyyttä. :D

Niin kuin seppelepäinen vain nuori morsian on

Väsynyt, mutta onnellinen. Oi niin onnellinen. :)

Eilen ne sitten tulivat hakemaan mut aamulla.

Melusivat pihalla niin, että tajusin käydä pesemässä hampaat jo ennen kuin ovikello soi.

Veivät ilmajoogaan keinumaan ja venymään katosta roikkuvan valtavan silkkiliinan varassa.

Hohottivat vieressä oman olotilani lähestyessä täyttä paniikkia, kun tajusin, että joudun kohta auton rattiin - luojan kiitos en liikenteeseen, vaan suljetulle pikku radanpätkälle. (Ajaminen oli muuten paljon kivempaa ja helpompaa kuin luulin! En saanu autoa kertaakaan ees sammumaan! Kaahasin melkein neljääkymppiä!)

Syöttivät lounasta ja järjestivät morsiusonginnan, jossa sain saaliiksi pullon skumppaa ja slämärivihon, jossa kaikki polttareihin kutsutut mutta tulemasta estyneet ystävät olivat vastailleet kysymyksiin, jotka liittyivät minuun, heppuun, meidän suhteeseen ja tulevaan avioliittoon.

Kuljettivat pitkin kaupunkia napsimassa hilpeitä kaverikuvia paikoissa, joihin mulla ja polttariseurueen jäsenillä liittyy yhteisiä muistoja.

Veivät illaksi ja yöksi yhden kaasoni kotikotiin, isoon taloon, jonne kaikki mahtuivat yöksi, ja jossa suuren pöydän äärellä nautimme Smörin kokin meille loihtiman ihan huikeen kuuden ruokalajin ikimuistoisen illallisen ja maistelimme kuohareita siinä vaiheessa, kun olin jo hiukan liian päissäni oikeasti maistamaan niissä kovin ihmeellisiä eroja.

Keskellä yötä morsiussaunassa hemmottelivat ihanilla naamioilla ja hoidoilla, taikoivat onnea avioliittoon, puhuivat kauniisti minusta ja tulevasta miehestäni, itkivät ja nauroivat kanssani, saunan jälkeen solmivat hiuksiini palmikon ja laskivat päähäni seppeleen.

Järjestivät aamuteen äärellä yhtä aikaa rentouttavan ja innoittavan life coaching -hetken, jossa keskityttiin silmät kiinni kulkemaan siivet selässä kohti unelmaelämää ja palloteltiin arvokkaita ajatuksia omista arvoista ja niiden mukaan arjessa elämisestä.

Veivät halki aurinkoisen kaupungin Blankoon brunssille ja sen jälkeen toivat kotiin, jossa sulhanen jo odotti.

Huolehtivat koko ajan, että mulla on hyvä mieli ja olo.

Saivat mut tuntemaan itseni tärkeäksi, rakastetuksi ja onnelliseksi.

Kiitos, kultainen kaasokolmikko ja kaikki ihanat ystävät! Me järjestetään sit hepun kanssa seuraavat bileet! :)

Kuin kukka kämmenellä

Mikä on se, jolla on puhutteleva muotokieli, komean tumma kiiltävä pinta, sekä käytettävyyden että esteettisyyden kannalta toimiva design ja taatusti pitkä lista terveysvaikutuksia?

Se on (rummun pärinää) munakoiso!

Täällä morsius- ja sulhasdieettilässä (voi jestas...) on syöty munakoisoa viime aikoina tosi paljon. Juuri nytkin on yksi uunissa viipaloituna, kimpassa paprikan, sienten ja parin porsaan ulkofilepihvin kanssa. Meillä ei ole pitkiin aikoihin ennenkään kokattu läheskään joka päivä perunaa, riisiä tai pastaa, mutta nyt linjoja hiukan vahtiessa (voi jestas...) on ollut luontevaa jättää ne arkiaterioilta kokonaan pois. Uunikasvikset on huippuja! Etenkin munakoiso!

Munakoisorakkaus ulottuu kotia kauemmaskin: viime perjantaina söin Helsingin Putte's-kuppilassa pizzaa jossa oli munakoisoa ja vuohenjuustoa. Oli ihan hullun hyvää. Mutta koska olen morsiusdieetillä (voi jestas...), söin tietysti vain kolme neljäsosaa ja annoin loput kaverille. :D