Perunoiden ja puistossa istumisen tärkeydestä

Kävin tiistai-iltana Turun kaupunginteatterissa (joka muuten muuttui vuodenvaihteessa kunnallisesta teatterista osakeyhtiöksi) katsomassa omaistenkenraalissa Päällystakki-näytelmän, joka saa varsinaisen ensi-iltansa tänään. Vaikka olenkin sinänsä puolueellinen arvostelemaan mitään sellaista, missä isi on mukana, uskon silti voivani todeta suht objektiivisesti, että on muuten hyvä biisi.

Gogolin klassikkoon perustuvassa ajankohtaisessa uudelleentulkinnassa hiljainen mies ja vaatimaton työmyyrä Akaki Akakijevitš asuu Suomessa. Lainaus teatterin sivuilta:

Jo lapsena virkailijalta näyttänyt mies toteuttaa kohtaloaan pankkivirkailijan uuvuttavassa toimessa talousvaikeuksien keskellä rimpuilevassa Suomessa. Onnesta ja rakkaudesta työpaikallaan syrjitty Akaki voi vain haaveilla. Eräänä päivänä hän kuitenkin vakuuttuu siitä, että uusi, tyylikäs päällystakki voi muuttaa hänen elämänsä suunnan. Tämä päätös vie Akakin seikkailulle läpi suomalaisen työelämän huononemisen ja kansainvälisen talouselämän käsittämättömien käänteiden.

Niin paljon kuin suurista musikaalituotannoista ja pauhaavasta viihdekoneistosta nautinkin, oi että oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa kunnollista, oikeaa teatteria! Näytelmä onnistui sekä naurattamaan että itkettämään. Ensimmäinen puolisko on kohtalaisen vauhdikasta ja tiiviisti taimattua kohellusta, mutta toiselle puoliskolle ehdittäessä rytmi ja sävy muuttuu kutakuinkin täysin. Isi totesikin yhteisessä teatterinjälkeisessä purkuhetkessämme Tintån viinilasien äärellä, että niin - ensin pitää saada yleisö viihtymään, jotta se jaksaa kuunnella tarinan loppuun asti. Koska siellä sitä tulee, sitä asiaa, joka puristaa rintaa ja saa miettimään, miten ja miksi elämän nallekarkit jakautuu tässä maailmassa niin epätasaisesti ja sattumanvaraisesti. Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.

Vaikka mä nyt tietysti onnistun liikuttumaan jo pelkästä teatterissa olemisesta, siitä kokemuksesta, kun yleisö jakaa näyttelijöiden kanssa yhteisen tilan ja hetken, siitä taiasta, jota ei voi kokea vaikuttavimpaakaan elokuvaa katsoessa. No, kyllä te tiedätte.

Ensemble pelaa lavalla hienosti yhteen, jokainen näyttelijä (pääroolin Kimmo Rasilaa lukuunottamatta) ehtii hypätä esityksen aikana useampiin saappaisiin, ja ryhmätyö korostuu näytelmän ratkaisussa jakaa kertojan osa kaikkien näyttelijöiden kesken. Ja nämä näyttelijät osaavat, muuten, myös musisoida!

Päällystakki siis ensi-illassa tänään, kevään viimeinen esitys 3.5. Vahva suositus. :)

May your new ideas feel like sunrise

Otsikon lausahdus tuli vastaan Pinterestissä eilen jotenkin aika oikealla hetkellä. Taivas on harmaa, helmikuun epämääräinen nuhanuutumus on kestänyt jo kolme viikkoa, seuraavien kahden viikon ajaksi on töitä enemmän kuin yksi ihminen oikeasti ehtisi tehdä, SM-kisojen ensimmäinen karsinta kolkuttelee kuukauden päässä ja kahden joukkueen luotsaaminen loppukiriin vaatii hitokseen työtä.

Vaikken aiokaan antautua stressin valtaan, huomaan, että se yrittää kuikkia nurkkien takaa ja heitellä lattialle esteitä joihin kompastua.

Silti on tehtävä aikaa myös uusille ideoille, luoville hetkille. Auringonnousuille.

Viikon 8 herkut

Tjaajaa, onpas mukava päästä kohta (vielä hetki pitää tehdä töitä mutta sitte) kellahtamaan unille, kun takana on taas yksi herkullinen viikko. :)

Keskiviikkona kävin hepun kanssa lounaalla Di Trevissä. Tykkään paikasta kyllä hullun paljon, sekä päiväpiipahduksien kohteena että illallisravintolana. Tällä kertaa ei nyt sentään oltu niin ihania että oltais otettu kuplivaa ja keksejä kesken keskiviikon, mutta oli tuo lounasannoskin niin ihana että tuli aivan rehellinen ähky. Sitruunaista kanaa ja bataattiranskalaisia, ja sanoinko jo että bataattiranskalaisia? Annoksessa oli muuten myös bataattiranskalaisia. Bataatti on parasta.

Parasta on myös Gaggui. Toisella visiitillä torstaina lautaselle päätyi gaggu nimeltä Nro1, jossa oli ainakin suklaata, voikreemiä ja vadelmaa. Gagguseurana oli yksi ystävä, yksi kaksijapuolivuotias nuori neiti ja yksi karhu. Pieni kahvila oli jälleen ihan täyteen ammuttu, ja pöytien varailu sujui jopa hiukan kenkuissa tunnelmissa, mutta ei kukaan nähdäkseni kovin kauan joutunut seisoskelemaan paikkaa odotellessaan. Sopu sijaa antaa, ja gaggu piristää mieltä. :)

Eilen juhlittiin Luxemburgiin muuttavien ystävien läksiäisiä hohtominigolfin, pronssilätkän ja saunomisen merkeissä, ja yöllä päädyttiin Blankoon juomaan vähän mojitoja. (Olisin päätynyt myös tanssilattialle, jos siellä olis ollut yhtään tilaa...) Blankossa ei oikeastaan tule käytyä illanviettomielessä kuin pari kertaa vuodessa tuolla tietyllä porukalla, koska harvemmin tällainen kääkkä enää viihtyy niin tupaten täydessä kuppilassa. Mutta alkujärkytystungoksen hiukan helpotettua olihan taas hauskaa! Ja tänään muuten hiukan maistui hepun loihtima purilaisateria!

I will find some other way to tell you you're okay

Sarjassamme olet tainnut tehdä elämässä jotain oikein: kun kamu laittaa Facebook-seinällesi linkin saatesanoin "Tulit mieleen tästä saitista!" ja se saitti on The Nicest Place on the Internet.

:)

Voi miten ihmeellistä onkaan tämä ihmisyys, ja miten ihmeellinen onkaan tämä internet joka yhdistää meitä tämän ihmeellisen ison maailman ihmeellisiä ihmisiä! Halataan! :)

Hovering, hovering around me

Tässä kun tulevan kesän (ja kesähän tulee koska kello on nyt kuusi eikä vieläkään ole ihan pimeää!) festarit ovat alkaneet julkistaa kiinnityksiään, olen vähän odotellut, löytyiskö joltain artistilistalta nimi Alex Clare. Ei ole vielä löytynyt, joten jatkan odottelua.

Nimittäin se on aika hienoa, kun jollain on ääni ja taito kirjoittaa biisejä - jotka vielä toimivat alkuperäisen jytäversion lisäksi rauhallisemmin akustisinakin. Tälleen. :)

Maanantai-nam

Jos ruoanlaitosta jää purkin pohjalle kermaa, silloin keitetään kunnon kaakaot.

Puolet kermaa ja puolet luomukevytmaitoa. Puolet Pirkan reilun kaupan kaakaojauhetta ja puolet Clipperin täyteläistä luomukaakaota.

Pirkka-kaakao majailee hilpeässä lehmäpurkissa. Meillä on noita Derriere la porten ihania sanaleikki-säilytysrasioita enemmänkin, kaakaon lisäksi omansa leivälle, jauhoille ja ompelutarvikkeille. Voisin säilyttää kaiken omaisuuteni noissa.

Rich & cosy. Vähän niin kuin Benedict Cumberbatchin ääni.

Pehmeää maanantaita! :)

Vi har ju Åbo

...och här i Åbo har vi en fantastisk ny kakkukahvila!

Muistan, miten joskus yläaste- ja lukioaikoina olin vakaasti sitä mieltä, että viikonlopun paras hetki on lauantaina siinä yhden-kahden maissa päivällä. Viikonloppu on jo kivasti käynnissä, mutta maanantaihin ja kouluunpaluuseen on vielä aikaa, ulkona on valoisaa ja tässähän vois tehdä ihan mitä huvittaa.

Tänään käytin juuri tuon lauantaihetken harvinaisen hyvällä tavalla: piipahdin ystävän kanssa Gaggui-kahvilassa, joka avasi ovensa Humalistonkadulla viikko sitten. Etukäteishypetys oli ollut melkoisen kovaa, mutta hoh, paikkahan lunasti odotukset ihan kevyesti. Pienehköön kakkukahvilaan on saatu loihdittua tosi mukava ja konstailematon, mutta samalla tyylikäs tunnelma.

Ja kui sattuski, kahvilan seinällä napotti yksi tuoreista sisustusunelmistani: BEdesignin huikea Deer Shelf -hylly. Hintaa vajaat kolme tonnia, joten unelmointi jatkukoon. Hyllynäärihuokailua on harrastettu aiemmin Sisustuksen Koodissa ja Elementissä, ja nyt haaveilu onnistuu siis myös kakkuherkkujen parissa. :)

Tarjolla oli tänään neljää eri kakkua ja kahta sorttia voileipää. Itse halusin tällä ensimmäisellä visiitilläni nimenomaan gaggua, joten valitsin kauniin herkkupalan nimeltä Vähä liia tuhti. Eikä ollut yhtää liia tuhti, vaan just sopiva! Appelsiini-lime-passionhedelmä-juustokakku suklaakakkupohjalla, ja kylkeen kannullinen inkiväärisenchaa. Taivas.

Kyl tääl Turus van kelppa. Tul sääki tän. :)