Mitä minä sanoin

Silloin pari vuotta sitten, kun välilevynpullistuma-selkävaivani olivat pahimmillaan, yksi tärkeimmistä lääkäreistäni oli musiikki. Nythän kivut ovat olleet jo pitkään, mutta silti koko ajan vain toistaiseksi, selätetyt (sic) ja selkäparan kanssa pystyy harrastamaan liikuntaakin pitkälti normaalin ihmisen tavoin (ei siis kuitenkaan enää samalla tavoin kuin itse ennen harrastin - ennalleni en varmasti enää tulekaan, paitsi fyysisesti niin myöskään kroppaani luottamisen ja uskalluksen osalta).

Mikäs tässä siis karjuessa Pete Parkkosen mukana:

mitä minä sanoin MINUN SELKÄNI KESTÄÄ! :)

An apple a day keeps the doctor away (but if the doctor is cute, screw the fruit)

Mä olen jostain syystä hiukan huono syömään omppuja ihan noineen, ilman ympäröivää piirakkaa tai kaurapaistosta tai muffinssia.

Mutta hunnutapa omenanviipale pähkinävoilla, niin avot, jo maistuu!

Heppu esitti tuossa yks kerta vastaavanlaista herkkukattausta lautaselle asetellessani, että joo, onhan se omena terveellinen, mutta tossa pähkinävoissa on kyl kauheesti sokeria. Hahaa! Kun ei ole! Kun on pelkkää pähkinää! Ja vielä luomuna! Kaloreita toki riittää vaikka naapurille jakaa, mutta jos mulle tuosta vihjaakin niin kysyn vain että calories - you mean delicious points? :)

Bionan maapähkinävoita saa ainakin Ruohonjuuresta, muistaakseni hyllyssä oli myös crunchy-versio.

Pähkinävoi-omppu-setti on oivallinen välipala esimerkiksi tällaiseen hetkeen, kun olen kohta lähdössä äitin kanssa vesijuoksemaan ja uimaan. Oli tarkoitus käydä ennen altaaseen pulahtamista heittämässä myös pikainen treeni uimahallin salin puolella, mutta mun yläkroppa (etenkin ojentajat) on vielä toissapäiväisestä treenistä niin juntturassa, että toi omenan pilkkominenkin oli hien otsalle nostattava haaste... :D Joten armahdetaan lihasparkoja ja annetaan niille tänään iisimpää vesiterapiaa.

Ja illemmalla ehkä vähän lisää maapähkinävoita. :)

Keskiviikon kissavideo

Ei mul täs muuta mut täs ois tämmönen kissa ku oiski niinku leijona.

No joo, vähän laiskanoloinen saalistaja - mutta haukotellessa menee ihan täydestä! Rrroarrr!



Seela tulee tänäkin vuonna meille joulukissaksi; saadaan hoidella sitä viikon verran, kun äiti lähtee jo ennen joulua mummilaan askaroimaan. Mitähän Seela tuumaisi jos sille hommaisi tuollaisen jellona-naamiaisasun? Todennäköisesti että ssssähhh ja rrrraaap. :D

Too much of a good thing can be wonderful

Tässä on yksi Café Mocha -mariannekarkki.

Tässä on kaksi Café Mocha -mariannekarkkia.

Kaksi on parempi kuin yksi, eikö vaan?

Kas niinhän se on myös noissa Robbie Williamsin swing-keikoissa. Sunnuntaille 18.5. kenttälippu ystävien kanssa, maanantaille 19.5. tupsahtaneelle lisäkeikalle istumapaikkalippu ihan itekseni. Tällaista säätöä ja shöytä ei ole keikkapilettien hankkiminen vielä koskaan ollut, nyt olo on lievästi ilmaistuna helpottunut.

Fanitytön mieli on hämmentyneen iloinen - ajatella, että Robbie on todella Suomessa niin suosittu, että myy yhdessä hujauksessa kaksi keikkaa käytännössä loppuun! Ohan tää ny siistiä. :)

Juuri tällä hetkellä toukokuu tuntuu olevan jossain ikuisuuden päässä, mutta onneksi odotellessa voi fiilistellä Lontoon Palladium-teatterissa kuvatulla tuoreella swing-iltamapläjäyksellä, esimerkiksi levyn huikean nimibiisin tahtiin. Robbien ja Rufus Wainwrightin äänet soi yhteen niinpal nätisti että!

Se on tässä ja nyt, et kai sä vielä vaan väsähtänyt

Yötyöläisen ainoa toive: että edes yksi kuulovammainen, huonokuuloinen mummo tai paappa tai maahanmuuttaja katsoisi huomenna (tai siis tänään) itsenäisyyspäivän jatkojen uusintalähetyksen ohjelmatekstityksen kanssa. Etten tekisi koko yötä turhaan töitä.

Kiitos! :)

Onneks on eväänä vähän karkkii.

Dream a little dream of me

Tämänaamuisen sählingin perusteella näyttääkin kyllä siltä, että saan vain uneksia Robbien näkemisestä toukokuussa Helsingissä. Musta on tullut vuosien varrella jo ihan taitava keikkalipunmyynnin aiheuttaman stressin ja jännityksen hallinnassa ja pilettien hoitamisessa isommallekin väelle, mutta tämän aamun faniennakkomyynti ei totisesti mennyt kuin Strömsössä.

Long story short, olin päivittämässä sivua toki jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää, mutta nyt tilanne on se, että ennakkomyynnin liput meni jo enkä mää saanu mittää. Tilanteen selvittämiseksi soitin Lippupisteeseen ja sieltä varmistivat pomoporrasta myöten, että meidän hinkumat inner pit -eturiviliput olivat kaikki myynnissä tänään, mutta niitä oli niin minimaalisen vähän, että ne menivät välittömästi. (Onneksi olkoon, jos siellä on joku joka sellaisen sai!) Ei siis auta kuin yrittää uudestaan maanantaina, kun virallinen lipunmyynti alkaa - ja sitten alkaakin olla jo ihan sama, millaisen lipun saa, kunhan se oikeuttaa pääsyyn hallin seinien sisäpuolelle. :D

Viime yönä julkaistusta uudesta musavideosta voi olla montaa mieltä (no kun kysyit niin minä olen esimerkiksi sitä mieltä että olisin halunnut nähdä Robbien herkemmissä tunnelmissa duettokumppaninsa Lily Allenin kanssa) mutta biisihän on klassikkokamaa ja aina ihana. Tämän tahtiin hengittelen nyt syvään ja yritän pysyä rauhallisena maanantaita odotellessa. Saa pitää peukkuja! :)

Two docile mice made me remember

Tervetuloa, joulukuu! Jos en luottaisi kalenteriini niin lujasti kuin luotan, en ehkä uskoisi että olet oikeasti sinä, kun et jotenkin näytä aivan itseltäsi. Olet niin kovin harmaa ja kalsa ja vaisu, et juurikaan lumihiutaleinen ja tonttuinen ja glöginlämpöinen. Siksi olen vasta ihan varovasti sirotellut kotiin tähtivaloja ja valopalloja ja punaisia kynttilöitä - vielä ei ole tuntunut siltä, että olisi oikea aika alkaa kuunnella joululauluja. Mutta ehkä ensi viikonloppuna?

Joulukuu alkoi eilen leppoisasti: sunnuntaiaamupäivän lämpöjoogan (joka tosin ei ollut ihan joka hetki kovin leppoisa, semmoiset vinyasat että tunsipahan olevansa elossa) jälkeen suunnattiin hepun kanssa Logomoon ensin jouluisille design-markkinoille ja sitten elokuvakerho Kinokoplan syyskauden viimeiseen näytökseen. Kehuttu ja palkittu ranskalainen Intouchables oli kyllä just niin hyvä kuin odotinkin! Kerrassaan hieno hyvänmielen elokuva! Vieläkin naurattaa! :)

Logomossa tulee pyörittyä joulukuun aikana enemmänkin: heti huomenna menen katsomaan vanhan tanssikouluni joulunäytöstä, ja kahden viikon päästä lavalle nousee Funkyn tanssiperhe. Tanssausta on luvassa myös koko itsenäisyyspäivän täydeltä, kun lähdetään pienellä opettaja-/valmentajaporukalla Helsinkiin tanssikoulu Step Upin järjestämään koreografikoulutukseen. Vitsit että odotan innolla! Koulutuksessa paneudutaan lähinnä juuri kisakoreografioiden tekoon - ja ehdinkin sen jälkeen, toivottavasti ihan hurjan inspiroituneena, pitää tämän vuoden puolella molemmille kisajoukkueilleni vielä parit treenit.

Vaikka mulla ei yksinyrittäjä-freelancerina olekaan tiedossa kreisejä firman pikkujouluja, kuun puoliväliin osuu parikin pikkujouluillanviettoa kamujen kanssa. Joko saa leipoa piparisuklaamuffinsseja!

Piparisuklaamuffinsseja!

No niin. Nyt en enää voi ajatella muuta kuin piparisuklaamuffinsseja. Ehkä leivonkin koesatsin jo huomenna - ja laitan ne joululaulut taustalle soimaan. :)