Ja joskus makaan aivan hiljaa ja uskallan vain epäillä

Eilen luin tekstiviestistä raskaan lyhyen lauseen. 

Tänään luin lehdestä lainauksen Merete Mazzarellan uusimmasta kirjasta.

Tänä viikonloppuna aion olla kirjoittamatta ainoatakaan työsanaa, nähdä ihmisiä joiden seurassa mulla on hauskaa ja helppo olla, juoda viiniä ja syödä hyvin, katsoa ja ohjata tanssia ja puhua siitä - parasta heti sen jälkeen että itse pystyisi tanssimaan, nauraa ja taatusti itkeäkin, ajatella tulevaa kevättä ja Pariisia.

Olla lähellä, hiljaa, kiitollinen ja pelkäämättä.

Hyvää, kaunista viikonloppua.

My mama said a lady ain't what she wears but what she knows

Tänään minua ovat inspiroineet kaksi kaunista Seelaa. Ensimmäinen Seela valitsi ruokapöydältä sen aurinkoisimman kohdan ja pötkähti siihen naatiskelemaan. Samaa meininkiä soisin enemmän kaikkien meidän kiireisten kaksijalkaisten ja vähemmän karvaisten naistenkin elämään.

Toinen Seela keinui vastaan Trendin sivuilla. (Lopetin Trendin tilaamisen taannoin, mutta nyt postipoika toi jo toisen näytelehden putkeen - sisukkaat sissit, mutta en silti aio palata tilaajaksi, koska saan lehteä suurempaa iloa alaisuuteensa valjastetuista ihanista blogeista.) En edes ehtinyt vielä lukea juttua, kun jäin tuijottamaan tuota kuvaa. Hopeanharmaat hiukset hulmuavat keinun vauhdissa, jalat on potkaistu suoriksi eteen (tässä kuvassa ei näy, mutta niissä on pinkit kengät!) ja kasvoja kaunistaa hymy, jonka tänään tulkitsen hiukan salaperäiseksi iloksi elämästä ja naiseudesta.

En odota, että heppu toisi töistä tullessaan kukkia tai suklaita, sen verran oli nuriseva ote aamulla (silkkaa hapatusta, koska sitte on miesten päivä, ai kaikki muut päivät, no miksen saa palveluksia kaikkina muina päivinä). Siksipä otin juhlaohjat omiin käsiini ja kutsuin äitin päiväkävelylle ja naistenpäiväkaffelle - proosallisesti Citymarketiin. :D No mut pitäähän ihmisen kaupassa käydä! Ja syödä rahkapiirasta!

Hyvää päivää, naiset ja naistenmieliset! :)

Veden alla on vaikea hengittää, olen vain osa tätä maailmaa

Parasta eilisellä uimareissulla:

Uiminen. Uudessa Impparissa on ollut nyt joka kerta suorastaan ruhtinaallisesti tilaa polskia. Eikö ihmiset oo vielä hoksanneet, että se on auki? Vai onko siellä nyt vaan tosiaan niin paljon tilaa ja altaita, että ei tule ruuhkaa? No, en valita.

Omalle peilikuvalleen irvistely altaan päädyn heijastavasta reunasta. Rintakierroksilla ponkaisen uudet vauhdit yleensä saman tien toiseen suuntaan, mutta raskaampien kroolipätkien jälkeen on pysähdyttävä hetkeksi vetämään happea - ja tekemään hassuja ilmeitä. Kilpauimarit näyttää lakit ja lasit päässä sporttisilta vesipedoilta, itse kanavoin samoissa vermeissä jonkinlaista uimatattia. :D

Meetvurstisämpylä ja mehu uimahallin kahvilassa bussia odotellessa. Näyttää siltä, että tämän talven bussailukausi jää lyhyemmäksi kuin aikoihin ja pyörän saa jo kohta kaivella varastosta esiin - mutta vaikka ei pian enää joutuisikaan odottamaan bussia, onhan se kuitenkin hyvä pysähtyä treenin jälkeen välipalalle, että jaksaa polkaista kotiin. Psst, siellä on munkkejakin. :)

Jos sanot: "jätä kaikki, seuraa minua", jättäisin ja seuraisin

Kolme katsomisen ja kuuntelemisen arvoista minuuttia, olkapäät hyvät.



Koska Yle tekee näin hyvää, minäkin jaksanen vielä pari tuntia tänä iltana tehdä puljulle töitä. :)

Maanantaiaurinko

Semmoinen löytyi tänään

1. taivaalta

2. viimeöisestä K18-unesta, jossa oltiin mää ja Captain Barlow ja jonka ansiosta kokonainen tavallinen maanantaipäivä on mennyt ihan höpöfiiliksissä - tytöt hei, jos ette vielä harrasta fangirlausta niin suosittelen aloittamaan

3. pashasta, jota alan hotkia aina pääsiäisen alla heti kun ensimmäiset purnukat ilmestyvät kauppojen hyllyille! Tässä onkin nyt sopivasti kuukausi aikaa saada yliannostus samppanjanmakuisesta valkosuklaapashasta, niin pääsiäispyhät voi sitten keskittyä mämmiin, kermaan ja sokeriin. :)

I'm still I'm still Pura from the block

Oi mitä kenkälaatikossa on mitä kenkälaatikossa on? Sitä ihmetteli viikko sitten perjantaina Kannelmäen kissavahtilassa myös Hiutale.

Siellä on jotain mustaa. Jotain kaunista. Jotain simppeliä. Jotain, mitä kenkäkaapistani puuttui.

Kenkäshoppailu Helsingissä on helppoa, kun sen osaa. Viime perjantaina marssin Zioon, nappasin hyllystä ne Pura Lópezit, joissa oli muita malleja matalampi korko ja vähän hillitympi piiloplatform (eikä tietenkään alennuslappua) ja vetäisin kengät jalkojen kautta kassalle. Kiitos ja hei!

On ne kauniit. Korkoa on kenties vähemmän kuin ois muatii, mutta ihan sopivasti tämmöiselle 176-senttiselle selkävammaiselle maihari- ja tennaritytölle. :)

Onhan se ihmisen korkea aika kai jo 30-vuotiaana ostaa ensimmäiset ihan tavalliset eleettömät mustat korkokenkänsä. Vaikka hinta hitusen kirpaisikin, näissä on sen verran klassikkoainesta, että pysyvät käyttökelpoisina varmasti vuosikausia. Siis sikäli mikäli en joudu toteamaan muutaman kompastelukerran jälkeen, että kengät on sittenkin liian isot...!

Nimittäin vaikka viime lauantain häissä tapahtunutta koe-esiintymistä varten liimasin kantapäihin pehmikelaput, liukkaiden sukkisten kanssa meinasi silti jalka lipsua. Seuraavaksi otan kokeiluun jonkinlaiset pohjalliset; nää on pakko saada täydelliseen käyttökuntoon tai mää en ala. Onk vinkei vai pitääkmun liimata kantapää kiinni kenkään? :D

Molecular change

Perusmuoto: maaliskuu.
Internetkielellä: da fuq?
Laululyriikan keinoin: minne katosi päivät?

Tuntui ihan ihmeelliseltä nähdä tänään ekan kerran kirjoitettuna päivämäärä 1.3. Meikäläisen selkä se taittui jo ajat sitten, ja nyt talven selkä tekee saman! Hahaa!

Kun maanantaina istuin bussissa, Aurasillan pielestä kyytiin nousi mies, joka totesi kuskille vähintään vakuuttavasti: Torstaina on eka päivä. Silloin alkaa kevät. Tämä selvä. :)

Maaliskuun päivien kohdalla lukee kalenterissa paljon kivaa. Heti huomisillaksi istahdetaan ystävien kanssa Stefan's Steakhouseen pihvien äärelle; itse Top Stefan tuskin pyörii paikalla, mutta ainahan voin kuvitella että se on itse keittiössä paistamassa mulle medium miinusta.

Seuraavana viikonloppuna on tiedossa mun kisaryhmän illanistujaiset: valtava pino sushirullia + viinipulloja + 8 tyttöä = toimiva yhtälö. Mulle on koreografina ja ryhmänvetäjänä tärkeää, että porukka tulee toimeen ja jopa tykkää toisistaan, yhteishenki kun on suotava lisä treenitilanteissa ja välittyy väistämättä myös lavalta. Nii että ihan hyvä vähän kippistää välillä yhessä. :D

Kuun puolivälissä vietän yhden viikonlopun vapaarouvattarena, kun heppu lähtee poikain kanssa laskettelureissulle. Itsehän en ole ollenkaan talviurheiluihminen; haaveilen kyllä after ski -minttukaakaon koko päivän pakkasulkoilun taikomista punaisista poskista, mutta kun ei vaan innosta hiihto, ei luistelu eikä laskettelu. Nyt vammaisena moiset lajit on tietysti repertuaarin ulkopuolella pakostakin, mutta en mä terveenäkään ole koskaan hinkunut mäkeen tai jäälle. Paitsi New Yorkissa oli kivaa luistella Rockefeller Centerissä! :)

Loppukuussa piipahdetaan hepun kanssa viikonlopun verran Helsingissä (mennään kadehtimaan viime lauantaina toisensa rengastaneiden ystävien Thaimaan-häämatkan rusketusta) ja maaliskuun huipennuksena odottaa ilta tanssityttöjen kanssa Logomossa Voice of Finland -livelähetyksessä. Jee! Toivottavasti se sokea Mikko on vielä silloin mukana, mahtava tyyppi ja ääni!

Noin muuten maaliskuun teemana on vähemmän töitä, enemmän uimista. Uusi ihana Impivaaran halli on taas remontin jäljiltä auki, ja äiti oppi tänään mun valmennuksessa vesijuoksemaan niin, että pystyi hengittämään normaalisti :D joten tämä uimasaukko tulee pulahtamaan veteen maaliskuun aikana huomattavasti useammin kuin työkiireiden ja sairastelun hidastamassa helmikuussa. Kunhan ensi viikon tekstityshärdellistä selviän, loppukuu näyttää duunien osalta lähes ihmismäiseltä - ja sen kunniaksi teenkin tässä julkisesti päätöksen, etten ota enää yhtään lisää töitä koko kuuksi. En, vaikka no joo kyl kai mä sen tohon väliin ehkä voisin saada mahtumaan. En voisi. Tarvitsen tilaa hengittää tällä hetkellä enemmän kuin rahaa. Jos epäonnistun tässä koitoksessa, ruoskin itseäni tekemällä jotain oikein kamalaa... laulan karaokea tai syön selleriä. Noin. Ei pitäis tulla houkutusta. :D