Slow me down

Olen tässä hakenut intoa ja inspistä nykärikoreografian tekoon (voisinkin tarinoida aiheesta vähän enemmän jossain vaiheessa...) katselemalla vanhoja kisadeeveedeitä. Kaiken musiikin joukosta on jäänyt moneksi päiväksi päähän soimaan yksi viime vuonna nykypienryhmissä soinut biisi - johon tehdystä, pronssia voittaneesta koreografiasta tykkäsin itse ehkä kaikkein eniten koko sarjassa.

Siinä oli huiput tanssijat ja vaikuttavasti toteutettu idea: viisi kiireistä, jatkuvasti kelloa vilkuilevaa tumma-asuista tyttöä ja yksi vaaleisiin puettu rauha, joka yrittää lempeästi saada muita pysähtymään ja hellittämään hetkeksi.

Hidasta, hengittävää maanantaita. :)

I will take this road much further though I know not where it takes me

Kaveri latasi eilen Facebookiin kuvan, jonka oli napannut Helsingissä jostain kohtaa Bulevardia.

Sain viime yönä unta vasta puoli kahden maissa, ja heräsin aamulla viimein kahdeksalta niin, etten enää jaksanut yrittää nukahtaa uudestaan. Poimin villasukat lattialta, nappasin neljästä tyynystäni kainaloon kaksi (joiden päällä nyt hengailen lattialla sammakkoasennossa), hiippailin olohuoneeseen ja suljin makkarin pariovet jotta heppu saisi jatkaa rauhassa unia. Hain pakastimesta kylmäpussin, jonka kiedoin huivin sisällä lantiolle helpottamaan särkyä, ja kuorin kasvot Body Shopin hunajakauranaamiolla niin kuin aina sunnuntaiaamuisin. Avasin tietokoneen, koska huomenna on iso dedis ja sunnuntaista on varattava muutama tunti kääntämiselle, ennen kuin iltapäivällä lähdetään juhlimaan isiä herkkuaterian ääreen.

Kun kaadoin keittiössä mehua lasiin, tajusin ensimmäistä kertaa tälle päivälle, miten onnellinen olen.

I do not want what I haven't got.

Shoegazing

Meidän kenkähyllyssä vallitsee kohtuuton epätasapaino. Siinä missä heppu on näiden lähes kahdeksan yhteisen vuoden aikana vaihtanut Puma-lenkkarit mittatilaustyönä tehtyihin broguekenkiin joiden pohjassa lukee hepun nimi, italialaisiin nahkaunelmiin ja ympäri maailmaa tilattuihin vintagehienouksiin (ja loafereihin - mut niihin en oo ihan vielä sopeutunut), meikäläinen painelee edelleen menemään enimmäkseen Converseissa.

Jos saisin jostain ylimääräiset 439 rahaa (ja pääsisin jollain ilveellä ensin sovittamaan näitä), en ihan hetkeen käyttäisi tennareita. Oi jumaliste.

 Tricker's for Scout: Ladies Black Box Calf Brogue Boot

[kuvat: Scout the Store]

Tällainen kenkätaide saa kauniin musiikin soimaan päässäni. This girl's in love!

Laulun valo

Eilen toteutui yksi pitkäaikaisista haaveistani: pääsin kuuntelemaan Lumen Valoa livenä. Niin pitkälle en tosin koskaan uskaltanut unelmoida, että se tapahtuisi tavallisena syksyisenä torstai-iltana tossa naapurikirkossa. Ilmaiseksi. Siis... älytöntä. :)

Jos joku on jäänyt paitsi Lumen Valon tuntemisen autuudesta, kyseessähän on kahdeksanhenkinen lauluyhtye, jonka ohjelmisto painottuu keskiaikaiseen kirkkomusiikkiin. Tämän maan ehdottomia huippuja. Eilisessä Joutsenlauluja-nimellä kulkeneessa konsertissa tarjoiltiin Palestrinaa, di Lassoa, Schützia ja Dufayta - klassikoita 1400-luvulta alkaen. Laulun lomassa kuultiin välipalana urkuteos Bachin psykedeeliseltä kaudelta: biisi alkoi erikoisilla hiljaisilla sävelkuluilla ja loppui rankempaan räminään kuin moni rokkikeikka. Arveltiin äitin kanssa, että ehkä herra Johann Sebastian on ollu viimeisinä vuosinaan vähän kuuro ni on pitäny paukuttaa täysii.

Mä niin rakastan tuota musiikkia. Sen harmonioiden ja kaanonien ihanaa ennalta-arvattavuutta, kuulaiden äänten laulamia kirkossa muhkeina kaikuvia sointuja, duuriin purkautuvia kadensseja, sitä rauhoittumista ja pysähtymistä johon musiikki kuulijansa pakottaa.

Sain ohjelmavihkoon painetuista sanoista pienen oivalluksen. Zur Mitternacht stehe ich auf, dir zu danken für die Rechte deiner Gerechtigkeit. Yösydännäkin nousen kiittämään sinua oikeudenmukaisista päätöksistäsi. No aivan! Jumalahan se mut herättääkin monta kertaa yössä, eikä suinkaan hermosärky! Ja mää pönttö en ole tajunnut yhtään kiitellä.

Mun puolesta koko musiikin kehitys olis voinut loppua 1500-luvulle. Selviäisin vallan hyvin pelkillä Palestrinan sävelillä.

No paitsi Take That olis voinu vielä tulla. :D

The finest boy you ever gonna meet

Hehei, torstaitanssien aika! :)

Marcus Collins täräytti viime lauantain X Factor UK -livessä niin mainion show'n, että valmentajansa Gary Barlow äityi kehumaan sitä koko kauden parhaaksi vedoksi. Eikä kyllä liioitellut.

Vaikka Marcus kisan jälkeen - voittipa sitten tai ei - alkaa varmasti tehdä vähän erityyppistä musaa, musta olis mahtavaa jos sekaan mahtuisi myös tämmöisiä vanhanaikaisia fiilistelypaloja. Niin hyvä meininki, ja koko tuo staili sopii velmulle nuorellemiehelle paremmin kuin hyvin. Rrrrrrreet petite! :)



Yhdyn Kelly Rowlandin sanoihin: I just love me some you!

Ja pakko sanoa, nyt kun on nähty myös ensimmäinen USA:n livelähetys, että hohhoijaa miten ankeelta näyttää jos lavalle raahataan laulajan taakse väsyneet kuusi tanssijaa - verrattuna esim. tämän vedon kuuteentoista. Luulis että Jenkeissä vasta tehtäiskin näyttävää show'ta, mutta kyllä tuo eka live oli tanssien osalta iso pettymys.

The dearest things

Parhaita asioita tänään:

• aurinko ja sininen taivas
• kohtuullisen hyvin nukuttu yö muutaman kohtuullisen hyvin valvotun jälkeen
• aamu-uinti
• uimahallin hilpeät mummot ja papat
• maalaissalaattilounas Paninissa ystävä- ja vauvaseurassa
• hyvä fiilis eilisistä kisatreeneistä ja joukkuelaisten kivat kommentit Facebook-ryhmään ladatusta videosta - vaikuttaa siltä, että tytöt ainakin etäisesti tykkäävät tanssia mun tekemää koreografiaa!
• kylmä Dr. Pepper
• sopivan tempoinen työpäivä
• tieto siitä, että William Fitzsimmons tulee keikalle Helsinkiin parin viikon päästä ja mää meen sinne ja voi jee en ees tajua tää on nyt jotain ihan parasta!
• Englannin pinkkien pikkuprinsessojen Sophia Gracen ja Rosien comeback Ellenissä (jos oot pihalla niin katso ensin tämä)
• pötköttely hepun kanssa sohvalla eilisen X Factor USA -jakson parissa
• Havaijilta tullut postikortti, jossa kerrotaan että saariryhmän kansalliskala on humuhumu-nukunuku-apua'a :D

Parhaita asioita noin yleensä: rakkaat ystävät, joille saa ostaa syntymäpäivälahjoja, joista he ilahtuvat ja jotka herkistävät antajansakin. Ideapajun korut omilla teksteillä, en voisi lämpimämmin suositella.

Jos sinulla on aikaa pysähtyä puuhistasi 3 minuutiksi 20 sekunniksi, kuuntele korun soundtrack, yksi kauneimmista lauluista mitä on. :)

Keksijän päivä

Eilen kymppiuutisten alareunan uutisnauhassa oli maininta, että huomenna (siis tänään) vietetään keksijän päivää.

Duussi: Kato, huomenna on keksijän päivä. Mitähän sitä pitäis keksiä?
Heppu: Voit syödä keksin.

Ha, niinkö helppoa se olikin!

Olen ihan koukussa Kantolan uusiin marjaunelmakekseihin. Ostin näitä ekan kerran kokeeksi jostain tarjouksesta ja ajattelin, että eipä näytä erikoisilta mutta kokeillaan ny... Onneksi kokeilin. Ihanan isoja möhkäleitä, ja mikä tärkeintä, seassa on marjojen lisäksi myös suklaata. Keksit oikein tihkuvat kaikkia elintärkeitä rakennusaineita - kuten rasvaa, sokeria ja hyvää mieltä.

Yksi päivän parhaista hetkistä on keksitauko. Kuppi teetä, keksi ja hetkeksi työtiedostot kiinni. En uskalla sanoa, että keksi päivässä pitäisi lääkärin loitolla, sen verran sairastelua tässä on käynnissä... mutta tuskinpa mun selkävaivat sentään keksien syömisestä johtuu. :D

Tänään täytynee käväistä juhlapäivän kunniaksi keksipurnukalla toisenkin kerran. Hyvää päivää vaan kaikille keksijöille ja keksijöille!