Shoegazing

Meidän kenkähyllyssä vallitsee kohtuuton epätasapaino. Siinä missä heppu on näiden lähes kahdeksan yhteisen vuoden aikana vaihtanut Puma-lenkkarit mittatilaustyönä tehtyihin broguekenkiin joiden pohjassa lukee hepun nimi, italialaisiin nahkaunelmiin ja ympäri maailmaa tilattuihin vintagehienouksiin (ja loafereihin - mut niihin en oo ihan vielä sopeutunut), meikäläinen painelee edelleen menemään enimmäkseen Converseissa.

Jos saisin jostain ylimääräiset 439 rahaa (ja pääsisin jollain ilveellä ensin sovittamaan näitä), en ihan hetkeen käyttäisi tennareita. Oi jumaliste.

 Tricker's for Scout: Ladies Black Box Calf Brogue Boot

[kuvat: Scout the Store]

Tällainen kenkätaide saa kauniin musiikin soimaan päässäni. This girl's in love!

Laulun valo

Eilen toteutui yksi pitkäaikaisista haaveistani: pääsin kuuntelemaan Lumen Valoa livenä. Niin pitkälle en tosin koskaan uskaltanut unelmoida, että se tapahtuisi tavallisena syksyisenä torstai-iltana tossa naapurikirkossa. Ilmaiseksi. Siis... älytöntä. :)

Jos joku on jäänyt paitsi Lumen Valon tuntemisen autuudesta, kyseessähän on kahdeksanhenkinen lauluyhtye, jonka ohjelmisto painottuu keskiaikaiseen kirkkomusiikkiin. Tämän maan ehdottomia huippuja. Eilisessä Joutsenlauluja-nimellä kulkeneessa konsertissa tarjoiltiin Palestrinaa, di Lassoa, Schützia ja Dufayta - klassikoita 1400-luvulta alkaen. Laulun lomassa kuultiin välipalana urkuteos Bachin psykedeeliseltä kaudelta: biisi alkoi erikoisilla hiljaisilla sävelkuluilla ja loppui rankempaan räminään kuin moni rokkikeikka. Arveltiin äitin kanssa, että ehkä herra Johann Sebastian on ollu viimeisinä vuosinaan vähän kuuro ni on pitäny paukuttaa täysii.

Mä niin rakastan tuota musiikkia. Sen harmonioiden ja kaanonien ihanaa ennalta-arvattavuutta, kuulaiden äänten laulamia kirkossa muhkeina kaikuvia sointuja, duuriin purkautuvia kadensseja, sitä rauhoittumista ja pysähtymistä johon musiikki kuulijansa pakottaa.

Sain ohjelmavihkoon painetuista sanoista pienen oivalluksen. Zur Mitternacht stehe ich auf, dir zu danken für die Rechte deiner Gerechtigkeit. Yösydännäkin nousen kiittämään sinua oikeudenmukaisista päätöksistäsi. No aivan! Jumalahan se mut herättääkin monta kertaa yössä, eikä suinkaan hermosärky! Ja mää pönttö en ole tajunnut yhtään kiitellä.

Mun puolesta koko musiikin kehitys olis voinut loppua 1500-luvulle. Selviäisin vallan hyvin pelkillä Palestrinan sävelillä.

No paitsi Take That olis voinu vielä tulla. :D

The finest boy you ever gonna meet

Hehei, torstaitanssien aika! :)

Marcus Collins täräytti viime lauantain X Factor UK -livessä niin mainion show'n, että valmentajansa Gary Barlow äityi kehumaan sitä koko kauden parhaaksi vedoksi. Eikä kyllä liioitellut.

Vaikka Marcus kisan jälkeen - voittipa sitten tai ei - alkaa varmasti tehdä vähän erityyppistä musaa, musta olis mahtavaa jos sekaan mahtuisi myös tämmöisiä vanhanaikaisia fiilistelypaloja. Niin hyvä meininki, ja koko tuo staili sopii velmulle nuorellemiehelle paremmin kuin hyvin. Rrrrrrreet petite! :)



Yhdyn Kelly Rowlandin sanoihin: I just love me some you!

Ja pakko sanoa, nyt kun on nähty myös ensimmäinen USA:n livelähetys, että hohhoijaa miten ankeelta näyttää jos lavalle raahataan laulajan taakse väsyneet kuusi tanssijaa - verrattuna esim. tämän vedon kuuteentoista. Luulis että Jenkeissä vasta tehtäiskin näyttävää show'ta, mutta kyllä tuo eka live oli tanssien osalta iso pettymys.

The dearest things

Parhaita asioita tänään:

• aurinko ja sininen taivas
• kohtuullisen hyvin nukuttu yö muutaman kohtuullisen hyvin valvotun jälkeen
• aamu-uinti
• uimahallin hilpeät mummot ja papat
• maalaissalaattilounas Paninissa ystävä- ja vauvaseurassa
• hyvä fiilis eilisistä kisatreeneistä ja joukkuelaisten kivat kommentit Facebook-ryhmään ladatusta videosta - vaikuttaa siltä, että tytöt ainakin etäisesti tykkäävät tanssia mun tekemää koreografiaa!
• kylmä Dr. Pepper
• sopivan tempoinen työpäivä
• tieto siitä, että William Fitzsimmons tulee keikalle Helsinkiin parin viikon päästä ja mää meen sinne ja voi jee en ees tajua tää on nyt jotain ihan parasta!
• Englannin pinkkien pikkuprinsessojen Sophia Gracen ja Rosien comeback Ellenissä (jos oot pihalla niin katso ensin tämä)
• pötköttely hepun kanssa sohvalla eilisen X Factor USA -jakson parissa
• Havaijilta tullut postikortti, jossa kerrotaan että saariryhmän kansalliskala on humuhumu-nukunuku-apua'a :D

Parhaita asioita noin yleensä: rakkaat ystävät, joille saa ostaa syntymäpäivälahjoja, joista he ilahtuvat ja jotka herkistävät antajansakin. Ideapajun korut omilla teksteillä, en voisi lämpimämmin suositella.

Jos sinulla on aikaa pysähtyä puuhistasi 3 minuutiksi 20 sekunniksi, kuuntele korun soundtrack, yksi kauneimmista lauluista mitä on. :)

Keksijän päivä

Eilen kymppiuutisten alareunan uutisnauhassa oli maininta, että huomenna (siis tänään) vietetään keksijän päivää.

Duussi: Kato, huomenna on keksijän päivä. Mitähän sitä pitäis keksiä?
Heppu: Voit syödä keksin.

Ha, niinkö helppoa se olikin!

Olen ihan koukussa Kantolan uusiin marjaunelmakekseihin. Ostin näitä ekan kerran kokeeksi jostain tarjouksesta ja ajattelin, että eipä näytä erikoisilta mutta kokeillaan ny... Onneksi kokeilin. Ihanan isoja möhkäleitä, ja mikä tärkeintä, seassa on marjojen lisäksi myös suklaata. Keksit oikein tihkuvat kaikkia elintärkeitä rakennusaineita - kuten rasvaa, sokeria ja hyvää mieltä.

Yksi päivän parhaista hetkistä on keksitauko. Kuppi teetä, keksi ja hetkeksi työtiedostot kiinni. En uskalla sanoa, että keksi päivässä pitäisi lääkärin loitolla, sen verran sairastelua tässä on käynnissä... mutta tuskinpa mun selkävaivat sentään keksien syömisestä johtuu. :D

Tänään täytynee käväistä juhlapäivän kunniaksi keksipurnukalla toisenkin kerran. Hyvää päivää vaan kaikille keksijöille ja keksijöille!

Pipo piponi, pipopipopipopipo piponi

Otsikko nyt ei aukee muille kuin (kuoro)laulua joskus harrastaneille :D mutta täydellisen pipon metsästysahdistukseen pystyvät varmaan samaistumaan nekin, jotka eivät ole noita ihania pipoäänenavauksia koskaan päässeet tekemään.

Nyt ollaan jo aika lähellä. Mulla on yllättävän iso pää (no toki, jotta massiiviset aivoni mahtuvat sisäpuolelle) ja siksi tämä Skanssin Selectedistä bongaamani tummanharmaa pipa on ehkä aavistuksen kittanan oloinen otsalta... mutta malli on just eikä melkeen tarpeeksi rento.

Oikeen tommonen kunnon iso lötkömötkö. Jess. Ei tuo paukkupakkasilla juuri taida lämmittää, mutta näille nollan ja kahdeksan plusasteen välisille keleille onnen omiaan. Harmaa ilma, harmaa pipo.

A blog with substance

Furiahz ja Soila muistivat tunnustuksella ja haasteella. Kiitos tytöt!

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. kiittää tunnustuksen antajaa
2. antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta ja
4. kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Olen kamalan huono jakamaan meemejä ja muita tämmöisiä eteenpäin, tämäkin on näkynyt jo niin monessa blogissa... joten sovitaan, että juuri sinä saat ottaa palkinnon vastaan jos haluat. :)

Mutta ne kahdeksan satunnaista asiaa voin kyllä kertoa - tästäpä lähtee!

Dressmann-mainokset on mun vähän semmoinen guilty pleasure. Tai siis ne ukot. Hurmaavat rennot herrasmiehet hengailee, virnistelee ja läiskii toisiaan toverillisesti selkään. What's not to like? Vai oonks mä vaan helppo? :D

Mulla ei ole ajokorttia, enkä näillä näkymin ole semmoista hankkimassakaan. Kun asuu keskustassa (kuten itse olen asunut koko ikäni), kulkeminen sujuu bussilla, fillarilla ja kahdella jalalla.

Tiedän jo, mikä on eka juttu jonka teen siinä kohtaa kun selkä paranee ja hypeskely ei enää satu. Laitan soimaan Party Rock Anthemin ja vedän viis minsaa running maneja! Haluan päästä tanssimaaaaan!

Hoidan asiat ja pidän ihmisiin yhteyttä mieluiten tietysti naamatusten, mutta toisiksmieluiten tekstareilla tai sähköpostilla. En soittele juuri kellekään, harvoin edes ystävilleni. Puhelimessa puhuminen ei vaan ole mun juttu.

Saattaisin vähän haluta kissan. Oma hassu tassunassu olis ihan parasta seuraa kotitoimistolaisen yksinäisiin päiviin. Mmau!

Mun työkielet on englanti, ranska, italia ja ruotsi. Noista siis käännän suomeen päin. Pääaineena luin yliopistossa ranskan kääntämistä.

En osaa viheltää, puhaltaa purkkapalloja tai vislata semmoisella heinällä.

En oo jotenkin yhtään päässyt sisään Chisun hienouteen. Joo ymmärrän kyllä, että se on lahjakas ja tekee taitavasti ja tinkimättömästi omaa juttuaan, mutta kun se musiikki ei vaan anna mulle mitään. Toistaiseksi ainoa kuulemani biisi, josta saan jonkinlaisen otteen, on hilpeä Baden-Baden. Pitäis päästä keikalle tunnustelemaan tunnelmia, livenä kun ainakin itselleni usein aukeaa sellainenkin musiikki, joka ei ehkä muuten niin sytyttäisi.