Ja yhteiset on askeleet, sä tieni helpoksi kulkea teet

Noihin otsikonkin sanoihin tanssattiin menemään viime lauantaina hepun kanssa - siinä vaiheessa iltaa, kun olin jo vaihtanut jalkaan korottomat kengät. :)

Hääpukuni onkin jo ehtinyt kuvissa vilahdella (ja pääsee varmasti tarkempaan esittelyyn tuonnempana) joten käännetäänpä katse tällä kertaa kohti maata. Koska mekkoni oli hyvin yksinkertainen ja kaikin tavoin krumeluuriton, kaipasin hääkengiltäni hiukkapikkuisen jotain ekstraa, että munt nyt edes tunnistaisi morsiameksi. Hääpukukauppojen valkeat satiinikorkkarit näyttivät järjestään jotenkin tätimäisiltä, ja ehdin jo miettiä, josko valitsisinkin simppelin pukuni kaveriksi värikkäät peruskorkkarit. Ratkaisu kuitenkin löytyi lopulta lähempää kuin arvasinkaan, Marinettesta eli samasta putiikista josta ostin hääpukuni: huikeen ihanat Rainbow Clubin Christy White -kengät. Bling bling, määän!

Kengissä on mojova 11,5 sentin korko, mutta piiloplatform vaimentaa askeleet yllättävän mukaviksi. Olisin kyllä voinut ajaa kenkiä enemmänkin sisään kotona, nimittäin hääpäivän ekat käppäilyt epätasaisessa maastossa olivat aavistuksen huteran oloisia... Vaan ootahan kun sain alle pari lasia skumppaa, niin jo meni rappuset ja alamäet ilman ongelman häivää! :D

Kengät eivät ottaneet kovin pahasti damagea päivän aikana, mutta tarkoitus on kuitenkin värjätä ne myöhemmin (kenties mustiksi?), jotta saan niistä oivat bilehileklopottimet bilehilekäyttöön. Ainakin sellaisiin juhliin, kun voin roikkua koko illan turvallisesti hepun käsipuolessa eikä tartte oikeasti juuri bilehileillä... Nimittäin vaikka nuo korkeuteensa nähden yllättävän mukavat ovatkin, illan tullen kintut kyllä kiittivät onnellisina, että olin ottanut mukaan myös matalat kävelykengät.

Kakkoskengiksi valitsin vähintään yhtä täydellisen ihanat Vagabondin valkoiset Mapalet (edelleen muuten Zalandolla alessa). Katselin sillä silmällä myös erinäisiä ballerinoja ja sandaaleja, mutta herrainkenkätyyppiset klopottimet olivat koko ajan mielessä ykkösinä. Onneksi tuli seikkailtua Zalandossa - nuo Vagabondit toimivat tehtävässään kerrassaan erinomaisesti. Ihan unelmanpehmeät jalassa, ja näille vasta löytyykin taatusti paljon käyttöä myös myöhemmin.

Missäkö vaiheessa iltaa sitten otin korkkarit jalasta? Ne kuulkaa lensivät kahdella potkulla tanssilattian nurkkaan tismalleen siinä vaiheessa, kun mun ja hepun häätanssin jälkeen isi astui viejän paikalle ja lähti pyörittämään huimaa vauhtia valssiin. :)

Tunteita ja tuoksuja

Päätin jo kauan ennen häitä, että haluan juhlapäiväkseni uuden tuoksun; sellaisen, joka vielä kenties vuosia myöhemminkin muistuttaisi tärkeistä, onnentäyteisistä hetkistä. Haaveissa oli jokin naisellinen (ei tyttömäinen, koska vaimohan ei ole enää sillai tyttö), keväinen, kaunis tuoksu, ei liian vahva eikä makea, vaan mieluummin raikkaan kukkainen.

Inspistä ja ideoita etsiskellessäni selailin vastaan tulleita parfyymiblogeja täydellisen hämmennyksen vallassa: asialle vihkiytyneet harrastajat siellä luettelivat pitkien listojen verran kaiken maailman hienouksia, joita itse en osaisi erottaa tutuistakaan tuoksuista. No, nuuhkimallahan se oma tuoksu tietysti löytyy eikä nettiarvosteluja lukemalla, ja niinpä parin häitä edeltävän viikon aikana kävin joka päivä joko Stockalla tai Wikkellä tujauttamassa jotakin sopivaan kastiin osuvaa (tai nimeltään osuvaa - testiin pääsivät esimerkiksi Oscar de la Rentan Something Blue ja Live in Love sekä Lanvinin Marry Me) tuoksua ranteisiini ja haistelin sitten päivän mittaan, kelpuuttaisinko tuoksun osaksi juhlapäivää. Pyysin myös jelppiä kolmelta eri myyjättäreltä, joista viimeinen sitten johdatti mut sen oikean luo.

Elie Saab: Le Parfum EdT - ja näin siitä kerrotaan:

Mandarin blossom reveals soft yet vibrant freshness.

The middle note opens into a feminine and delicate bouquet of white flowers, where orange blossom mingles with gardenia.

The base note unfolds into a vetiver and honey rose accord to define the composition with an enveloping trail.

Nohuhhuh. Mää arvioin selvemmin sanoin: hurmaavan ihana! :) Mutta sikäli aika kevyt, ettei kestä iholla kovin montaa tuntia. Hääpäivän mittaan muistin lisäillä tuoksua sentään pariin otteeseen - ja toki sinä tärkeimpänä hetkenä, ennen vihkimistä.

Näen jo itseni häämatkallakin liehumassa hyväntuoksuisena. Kun Gardajärven ranta kietoutuu iltahämyyn, minä kietoudun Elie Saabiin ja hepun kaulaan. :)

[jälkimmäinen kuva]

That's what friends are for

Kaasot. Nuo kultaiset ystävät, joita ilman mistään ei olisi tullut mitään.

Tytöt olivat niin iso apu ja tuki, etteivät varmaan itse ymmärräkään. Lukivat puolen vuoden ajan morsiamen suunnittelupohdintoja kilometrin mittaisista sekavista sähköposteista, kulkivat mukana sovittamassa hääpukuja, vakuuttivat hermoilujen hetkellä että musta tulee varmasti kaunis morsian ja kyllä se heppukin sitten tykkää mun mekosta, järjestivät uskomattoman ihanat polttarit, askartelivat ja koristelivat, hääpäivänä halasivat jännitystä pois ja pitivät kaikki langat käsissään niin, että itse sain keskittyä vain juhlista nauttimiseen.

Pieneksi kiitokseksi kutsuttiin hepun kanssa kaikki bestmanit ja kaasot puolisoineen ja muksuineen meille sunnuntaibrunssille. Oli ihanaa herkutella yhdessä ja muistella edellisen illan tunnelmia lapsilauman kieppuessa jaloissa. :) Lisäksi heppu piffaa jossain vaiheessa kesää parhaille miehilleen saunaillan, ja itse kokosin kaasoilleni pienet keittiöhemmotteluhenkiset lahjapussit - mutta eihän mikään riitä kiitokseksi kaikesta siitä avusta ja tuesta. Ystävyydestä.

Sujautin pussukoihin myös kortit, joihin kirjoitin tytöille Anna-Mari Kaskisen kauniin runon. Ja sit taas vähän itkettiin yhdessä. :)

Ei kukaan meistä kanna

tulta itsessään.

Ei kukaan omin voimin

loista hämärään.

Jos liekkiä ei ole,

ei ole kynttilää,

me loistamme kun toinen

meidät sytyttää.

Voi luoja kuinka kaunis olet, rakastunut juuri eilen, ihmeellisen hehkuva, te kohtasitte kadulla

Hääjuhlan humu on jatkunut tuon suuren päivän jälkeen ihanasti vielä kotona, arjen liukuessa hiljalleen paikoilleen. Ensimmäisenä avioaamuna löydettiin jääkaapista kaasojen paikalle sniikkaamia yllätysherkkuja: samppanjaa, mansikoita, vaahtokarkkeja ja kokonainen kakku! Rouva tottui het kerralla vähän turhan ylelliseen sunnuntaiaamiaiseen, hiukan epäilen että samanlaista olis luvassa ihan joka viikonloppu tästä eteenpäin. ;)

Hepun töistä lahjaksi saadusta Alessin coolerista löytyi rose-samppiksen lisäksi aimo läjä punaisia suklaasydämiä, joten makeannälkä on hetkeksi tyydytetty senkin jälkeen, kun kotiin saatu loppu hääkakku on hotkittu parempiin suihin. Häävieraiden kortteja on lueskeltu jo moneen otteeseen, ja sunnuntaina juhlapaikkaa siivoillessa napattiin mukaan muutama maljakollinen pöytiä koristaneita kukkia. Ihana fiilis kotona, kun siellä täällä pitkin pöytiä ja hyllynkulmia on pieniä niittytunnelmaisia kukka-asetelmia.

Elämä on juhla. :)

Now that I've found you I'll call off the search

Jos en just nyt olis näin onnellinen, en ehkä vois uskoa että näin onnellinen voi ollakaan.

Hääpäivä oli lauantaina täydellinen. Kaikki sujui paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa - en muuttaisi mitään! Minä nauroin ja itkin, sulhanen nauroi ja itki, häävieraat nauroivat ja itkivät, kaikki bailasivat tanssilattialla hullun lailla hiki päässä. Viimeisen tunnin ennen vihkimistä jännitin ihan järjettömän paljon, mutta kun astuin hepun käsikynkässä aurinkoisella pihalla odottavan 90-päisen hääväen eteen jousitrion soittaessa Moon Riveriä, riemu voitti jännityksen sata-nolla. Skumppakuplat kiipeilivät jo valmiiksi ihanasti sekaisin olevaan päähän, enkä siis mitenkään, mitenkään osaa nyt pukea sanoiksi miten huikean huippu juhlapäivä meillä oli. Miten onnellinen olin. Miten onnellinen olen.

Tuntuu jotenkin hullulta, että ensin kuukausitolkulla selailin häälehtiä ja hääkuvaajien blogeja ja Pinterestiä ja huomasin mieleeni painuvan monia kauniita kuvia kauniista morsiamista, ja yhtäkkiä näissä kuvissa se morsian olenkin minä. Melkein tuntuu, että kaikki oli unta - mutta kai se on uskottava, että elin ne hetket ihan oikeasti. Kyllä tuo kuvissa hymyilevä tyyppi olen minä. :)

And I won't end my days

wishing that love would come along

'cause you are in my life where you belong

now that I've found you I'll call off the search

...lauloi kaasoni meille lauantaina niin kauniisti, että Katie Meluakin varmasti hymyili ja pillitti yhtä aikaa jossain pallon toisella puolella. :)

Sitten olen valmis sinun pitää omanasi

Huomenna on lauantai, aivan tavallinen lauantai, aivan ainutlaatuinen lauantai.

Huomenna munst tulee vaimo. :)

Ollaan pidetty hepun kanssa yhtä jo melkein kymmenen vuotta, joten sinänsähän tässä ei pitäisi olla mitään uutta ja ihmeellistä - ja silti tuntuu, että tästä alkaa nimenomaan jokin uusi ja ihmeellinen.

Olen valmis. :)

Liian kauan jo kevyt ja kivetön on ollu mun vasen nimetön

Hääviikko! Hellurei ja hurlumhei! :)

Kaikki kyselee että jännittääks, hermostuttaaks, onks paniikki. Vastaan, että avioliittoon astumisen suhteen ei ollenkaan (mikä toki lieneekin tässä kohtaa tärkeintä), mutta juhlapäivän onnistumisen ja järjestelyjen suhteen kyllä ja pahasti. Vaikka miten yritän olla antamatta stressille periksi, eihän tässä voi hermoilulta täysin välttyä. Ja kun kerran olen deadlineihmisten deadlineihminen, olihan se toki tiedossa jo hyvissä ajoin etukäteen, että en tule tekemään kaikkia askarteluja hyvissä ajoin etukäteen. Mutta itsepähän olen DIY-tieni valinnut, tässä sitä sitten taaperretaan. Äiti on onneksi ollut monena iltana apuna - ja onpa paikkakorttien papereita käynyt leikkaamassa sukulaisia isoenon vaimoa myöten. :D

Viimeisiä hääpukuunmahtumislenkkejä ja askarteluhetkiä on tahdittanut tunnelmaan virittävä musiikki, muun muassa Chisun Frankenstein. Aiettä ku loistava biisi!

Mä lupaan: mä häntä rakastan läpi elon ja jälkeen kuoleman!

Ja kuka sanoo et täys mahdottomuus muka on ikuinen rakkaus!

Niin, just niin! :)