Se kestää arjet ja pehmeät yöt, se kestää on myrsky tai pouta

Jonnekin se aika näin aviovaimonakin juoksee, vastahan me mentiin naimisiin ja tänään siitä on jo kaksi kuukautta! Suuren merkkipäivän kunniaksi heppu on poikain kanssa mökillä juomassa kaljaa ja mää teen töitä ja joogaan. :D



Ja kuuntelen sentään vähän rakkausmusiikkia. Yksi kaasoistani esitti osana siviilivihkiseremoniaamme jousitrion säestyksellä Lauluyhtye Viiden ihanan kappaleen Minä sinua rakastan, jossa on Anna-Mari Kaskisen käsittämättömän kaunis teksti. Etukäteen arvelin, että alkaisin pillittää heti ensitahdeista, mutta onnistuin jotenkin pitämään itseni kasassa, annoin katseen kiertää aurinkoisella pihalla vieraissa ja musikanteissa ja tietysti vieressäni seisovassa miehessä. Aika onnellinen hetki.

Ja laulun loppuessa tietysti jo itkin. :)

Minä rakastan sinua silloinkin

jos ehdimme korkeaan ikään

olet edelleen minulle suloisin

ei hellyyttä sammuta mikään

Miten mun askeleet polulle painuneet ois täällä vielä silloinkin

No niin, eiköhän tässä olla kesän mittaan jo ihan tarpeeksi nähty blogeissa niitä eteerisiä tunnelmakuvia kesämökeiltä, joilla ilmeisen moni pukeutuu harkittuihin sieviin kesäisiin asukokonaisuuksiin ilta-auringon herkässä kajossa.

Eimuutaku heinäkuiset helleterkut Puulavedeltä!

Kelit oli pikkasen viileet eikä kalakaan oikein syönyt, mutta viikonloppu ystävien mökillä oli silti huomattavan hauska. Pesunkestävänä kaupunkilaistyttönä olen luonnon keskellä aina vähän eksyksissä, mutta varmaan juuri siksi se tekeekin niin hyvää, että viettää muutaman päivän kumppareissa järven rannalla ilman sähköä (ja kännykkää). Kaupungin kiireessä sitä hairahtuu käyttämään aikaansa ja energiaansa niin usein sellaisiin asioihin, jotka on oikeasti hyvän elämän kannalta ihan turhia.

Kuten siihen että oon lähdössä illalla Tukholmaan ja mitämälaitanpäälle!

Boys getting high and the girls even more so

Tasan kuukauden päästä Robbie Tallinnassa! Hulululululu! Ja keikka näytetään suorana leffateattereissa ympäri Euroopan! Meidän kahdeksan tytön reissukööri vilkuttaa sitte siellä! Siis jos ehitään kun pitää kiljua ja laulaa ja tanssia! :)

Kapteeni katsoi horisonttihin

Sääennuste lupaa viikonlopun järvenrantamökkeilyyn sellasta viittätoista lämpöastetta ja mahdollisia sadepisaroita, mutta eiköhän tuo kesältä silti saada tuntumaan. Viime viikonloppuna saaristossa helle helli niin, että piti käydä välillä merellä (ja meressä) viilentymässä. Ja vähän leikkiä äitin kans että oltais muka vanhojakin veneilijöitä.

Ohoi! Horisontissa siintää kaikelle kansalle iloinen viikonloppu! :)

(Jos menet Pori Jazzeille niin sano Mursin Ollylle että yrittää jaksaa odottaa vielä hetken, ni me nähdään kuukauden päästä Tallinnassa!)

Enkä tiennyt kuinka myöhemmin kaipaisin hitaasti eteenpäin laahustavia päiviä

Minulla on nyt yksi mielipide ja se kuuluu näin.

Minä olen sitä mieltä, että vaikka ihmisellä ei olisikaan päivä niin täynnä kivaa ohjelmaa kuin minun päiväni tänään oli (salitreffit personal trainerin kanssa, pyörälenkki Saaronniemeen syömään hepun kanssa, ilta Salossa kesäteatterissa äitin ja mummin kanssa), ihminen ei saa sanoa että on tylsää eikä oo mitään tekemistä bäääh. Siis jos ihminen on yli viisvuotias tai jotain muuta kuin neljätoistavuotias. Koska lapsena ja varhaisteininä nyt kaikilla on välillä tylsää eikä oo mitään tekemistä bäääh.

Mutta muuten, ei.

The judo analyst

Jokohan se olisi näin heinäkuun puolessavälissä aika vilkaista kalenteriin? :)

Vaikka heinäkuu tuokin (ja on jo tuonut) tullessaan monenlaista kesämaisemaa, ne parhaat näkymät taisivat kuitenkin avautua silmien eteen heti kuun ensimmäisinä päivinä häämatkalla Gardajärven rannalla. Heinäkuu kyllä sisältää aviohepun kanssa heiluntaa useammallakin rantsulla: on rokattu Ruissalossa ja lojuttu ulkosaaristossa, ja tuleva viikonloppu vietetään Järvi-Suomen rauhassa. Luvassa on tällä viikolla myös kesäteatterikiertue: keskiviikkona Salon Vuohensaareen (jossa lavalla kaksi serkkuani!) ja torstaina Heinolaan. Turun kesäteatterit on vielä tältä kesältä tsekkaamatta, mutta ehtiihän nuo vielä, aloitetaan nyt näistä eksoottisemmista tuttavuuksista.

Heinäkuu merkitsee myös freelancerille kesäloma-aikaa, tosin jokseenkin pirstaleista sellaista. Viime viikon paiskin töitä (kuten blogistakin ehkä saattoi käydä ilmi...), tänään heräsin kuuden jälkeen jahtaamaan dedistä ja loppuviikon taas lomailen, ensi viikolla teen töitä pari päivää - jotka osuvat sopivasti sellaiseen kohtaan, kun heppu on herrain kesken mökkiremppareissussa. Koen noin ylipäätään, että villinä ja vapaana kotitoimistolaisena kesäloma ei ole ihan samalla lailla sellainen kerran vuodessa koittava latautuneiden odotusten toteutusrako kuin miltä se saattaa tuntua niistä, jotka ovat (ja ehkä tuntui itsestänikin enemmän silloin ennen, kun vielä olin) rehellisessä rutinoituneessa palkkatyössä, toisten leivissä. Freelancerin arki on ihan eri lailla vapaata, ja kun aikataulut ovat omissa käsissä, arki ei tukahduta odottamaan autuasta lomaa. Tässä voi tietysti kukin nähdä puolensa ja puolensa, mutta mulle tämä sopii. Ruusunpunaisuutta taittamaan mainittakoon nyt kuitenkin se, että tili on hääkevään jäljiltä jo valmiiksi miinuksen puolella, eikä rahaa tietenkään tule mistään lisää, kun lomailen. Mutta kukapa sitä pelkkien lomarahojen takia kasistaneljään-työhön hinkuisi. :)

Joku voisi näin heinäkuun puolivälissä väittää, että kesäkin on jo puolivälissä. No ehkä kalenterin mukaan, mutta älkäämme murhettuko - voi veikkoset, nimittäin, mitä kaikkea kivaa onkaan luvassa vielä tässä kuussa! Huomenna saan pian Jenkkeihin muuttavan Monsterin tänne kesävisiitille, ensi viikolla pääsen leffateatteriin diggailemaan Brucea, Tukholmaan isin kanssa ja viikonloppuna Helsinkiin nauttimaan annoksen Musea livenä. Valoisassa kesäillassa tunnelma on tietysti vähän erilainen kuin viimeksi joulukuussa Hartwall-areenalla koettu hurmio efektivyöryn alla, mutta kyllä mä vähän ajattelin hurmioitua nyttekki. Tai aika paljon.

Kuun lopussa koittaa taas paluu tasaisempaan työarkeen, siihen kivaan. Ja kesä se vain jatkuu. :)

Riimit on rautaa, torvet messinkii

Hyvää lauantaihuomenta! :)

Polkaisepa päivä käyntiin hyvällä boogiella ja kenties muutamalla tanssiaskeleella - niin kuin itse tein viikko sitten lauantaina, kun aurinkoisen festaripäivän käynnisti Ruisrockin niittylavalla sellainen jatsipumppu että alta pois. Jos tämä nimi ei vielä ole tuttu niin painapa äkkiä mieleesi: Ricky Tick Big Band & Julkinen Sana!

Ihan uskomaton meininki kuulkaa. Valtteri Pöyhösen luotsaama RTBB roudasi lavalle muistelmieni mukaan viitisentoista torvensoittajaa - siis maan parhaita nuoria fonisteja, trumpetisteja ja muita jazz-tuuttaajia. Julkisen Sanan räbäyttäjät (käytinkö mä just sanaa räbäyttäjä?) Tommy Lindgren, Paleface ja Redrama ovat kukin jo yksinään kohtuu karismaattisia herrasmiehiä, mutta kimpassa tuo tyylikäs kolmikko kohoaa sinne kuuluisalle nextille levelille. Ei voi kuin äimistellä, virnuilla ja tanssia mukana.

Voi herranjestas eihän täs oo järkee, veljet ja siskot mikä meininki!



Eiks ookki huippu! Kuuntele siis vielä toinenkin biisi! :)