DIY: karkkituutit

Meidän häät kaksi viikkoa sitten oli monella tapaa ei-niin-perinteiset. Ei menty naimisiin kirkossa vaan meidät siviilivihittiin juhlapaikan pihalla, isi ei saattanut mua "alttarille" vaan käveltiin vihittäviksi hepun kanssa käsikynkkää vieraiden läpi jousitrion soittaessa taustalla, ei leikitty perinteisiä leikkejä, morsianta ei ryöstetty eikä sulhasta eikä anoppejakaan - sitä itse asiassa kyllä hiukan etukäteen odotin, mutta eihän siinä olis mitään ryöstöjä edes ehtinyt kun piti tanssia koko ilta!

Yksi asia oli kuitenkin sen verran vakava, että perinteistä pidettiin tiukasti kiinni: hääkarkit oli oltava. :D

En enää muista, mistä kekkasin, että haluan tarjota häävieraille karkit tavanomaisempien rasioiden tai pussukoiden sijaan tuuteista. Jossain vaiheessa ehdin jo hiukan katua keksintöäni; tuutit on varsin helppoja askarrella, mutta kun niitä tekee yli 90, kyllähän siihen hetken saa vierähtämään.

Tuuttien tekeminen ei siis vaadi muuta kuin hitusen hermoja ja sorminäppäryyttä. Ja seuraavat tarvikkeet:

• neliönmallisia skräppipapereita/-kartonkeja (n. 30 cm x 30 cm)
• nitoja ja tavallisia niittejä
• haaraniittejä ja neula

Skräppipaperiarkki leikataan neljäksi samankokoiseksi neliöksi - yhdestä arkista tulee siis neljä tuuttia. Mitä kivemmat paperit, sitä kivemmat tuutit tietysti. Itse käytin erilaisia pallo- ja raitapapereita samasta vaaleansinertävästä sävymaailmasta.

Ohje on erittäin yksinkertainen: käännä paperineliö edessäsi "salmiakin" muotoon ja kiepauta laidat ristiin niin, että toinen tulee alle ja toinen jää päälle. Voilà, tuutti. Yritin ensalkuun liimata tuutit kiinni kaksipuolisella teipillä, mutta paperi on sen verran paksua, että tuutit eivät tahtoneet pysyä kiinni. Päädyin lopulta niittaamaan tuutin alaosan tavallisella nitojalla, ja tuutin kyljen kiinnitin sinisävyisellä haaraniitillä (tee ensin paperien läpi neulalla pieni reikä, johon tuikkaat haaraniitin).

Ja mitäkö karkkeja tuuteissa oli? No tietysti niitä (myös häihin sopivalta symboliarvoltaan) kaikkein parhaita. Alku. :)

Ett liv för mig är ett liv med dig

No eihän siitä oikeastaan voi loukkaantua, että Madeleine, kun kuuli miten upeat häät meillä oli, päätti matkia että hänkin haluaa ihanasti naimisiin heti kahden viikon päästä.

:)

Hejsan Madde! Ett stort grattis, kahden viikon kokemuksella voin kertoa että vaimon elo se vasta on auvoisaa! Juhlan kunniaksi keitin Madde-teet, ja kohta poksahtaa auki rosee-Moët. Se nyt tosin lähinnä siksi, että meillä on tänään kaksiviikkoishääpäivä, ja siksi, että saatiin aika paljon samppanjaa häälahjaksi, ja siksi, että samppanja on hyvää. Mutta kun nyt kerran tänään on prinsessan suuri juhla, kilistän toki senkin kunniaksi!

Jatkuis jo se Ylen lähetys, niin sais vielä uudestaan vähän itkeä tirauttaa. Peter Jöbackin laulun aikana jo vähän tirautin, kun näytti siltä, että sulhanenkin vähän tirautti. Sniisk. :)

Ensin vieraiden ihmisten juhliin ja lopulta kaupunkiin jossa minut tunnetaan kahviloissa

Mikä tuntui eilen kivalta: se, kun astuttiin hepun kanssa ravintolaan sisään ja emäntä (joka tunnetaan vain sitä kautta, että ollaan käyty ravintolassa usein) tervehti meitä lämpimillä halauksilla.

Mikä ei tuntunut eilen kivalta: se, että tiesin tuon olevan viimeinen kerta siinä ravintolassa. Rakas Le Porc sulkee ovensa lauantaina 15.6.

Le Porc röhki tiensä elämäämme, kun oltiin vielä marttilaisia ja asuttiin viiden minuutin kävelymatkan päässä ranskalaisherkuista. Nyt kävelymatkaa on ehkä semmoset kakstoist minuuttia, mutta toisin kuin ilmeisesti muita perhanan turkulaisia sehän ei ole meitä estänyt jatkamasta pitkien iltojen viettämistä lempibistrossamme. Siellä on juhlittu useat synttärit, yhdet kihlajaiset - ja tehty juhlaksi myös monta monituista ihan tavallista arkihetkeä.

En kestä, miten turkulaiset voi olla niin saamarin turkulaisia. Että vaivaudutaan siitä torin ympäriltä rantaa pitkin ehkä jopa Sergio'siin asti, mutta että lähtisi vaeltamaan Martinsillalle saakka - hyvänen aika, sehän on jo periferiaa! Ei pysty! Ja vielä ranskalainen bistro, se on varmaan jotain ihan liian hienoa ja kallista, puhuuk ne mittä turkuuka siäl! Turkulaiset tuntuvat ymmärtävät hyvän ravintolan päälle vain, jos se sijaitsee joenrannassa Tuomiokirkkosillan ja Teatterisillan välissä. Eikä sillä, siinähän niitä kaupungin ihanimpia ravintoloita onkin pitkä rivi, mutta kulinaristisia elämyksiä voisi joskus uskaltautua hakemaan sieltä parin sillan päästäkin.

Sieltä, missä eilen oli pöydän alla paljaita kesävarpaita ja pöydän päällä kevyttä, viileää punaviiniä. Jota tilattiin myös toinen pullo.

Le Porcin hyvästelemisen haikeutta on vaikea pukea sanoiksi. Se kuitenkin lohduttaa, että paikan emäntä ja isäntä eivät suinkaan tee katoamistemppua, vaan avaavat uuden ravintolan samoissa tiloissa uudella konseptilla vielä kesän aikana. Innolla odotan, mitä tuleman pitää!

Sinulla, turkulainen, on vielä viikko aikaa käydä nauttimassa ihana ranskalainen ateria hyvässä seurassa. Sen jälkeen possuikkunat muuttuvat toisen näköisiksi.

Au revoir. :)

I think of you, I think of me, then I think of nothing, it's the end you see

Huhui! Hehei! Elämme jännittäviä aikoja Take That -rintamalla!

Pitkästä aikaa monesta suunnasta tippuu uutisia ja maistiaisia tulevasta. Aloitettakoon nyt vaikka sillä, että ensi syksyn lauantai-illat on täten jälleen buukattu: X Factor UK tulee taas, ja tuomarointia ja laulajien valmennusta jatkaa jo kolmatta syksyä putkeen yks joku Gary Barlow. Tuomarinelikko pysyy yhtä muutosta lukuunottamatta samana kuin viime kaudella; kaksi vuotta sitten ihanaisen Little Mix -tyttöpändin (jonka biisit muuten on alkaneet vihdoin soida Suomenkin radiokanavilla) voittoon johdattaneen Tulisan tilalle astuu ekoilla kausilla kisaa tuomaroinut Sharon Osbourne.

Syysviikonloput sohvalla Captain Barlow'n kanssa, mmmmm.

Eiku siis sohvalla oman aviomiehen kanssa, mmmmm.

Suostuiskohan heppu vihdoin seuraamaan shöytä mun kanssa, niin nää kaks elementtiä vois yhdistää? :)

X Factor -kuvioita joutuu siis odottelemaan tuonne syksympään, mutta muiden TT-ukkojen kyytiin päästään jo ihan pian. Gary ei suinkaan ole orkesterin ainoa tv-tähti: Howard on pestattu tuomariksi Saksan Pakko tanssia -ohjelmaan, joka alkaa pyöriä kahden viikon päästä. Kiva olis tätäkin seurailla, mutta mähän en osaa saksaa enempää kuin että dankkesöön ja bittesöön... No, kaipa se Dougie siellä vähän englantiakin puhuu - ja tanssin kieli nyt on joka tapauksessa kansainvälinen!

Robbie puolestaan treenaa parhaillaan täyttä häkää ensi viikon perjantaina Dublinista starttaavaa Take The Crown -kiertuettaan varten, ja ekat kuvat lavarakenteista on tietysti jo levinneet julkisiksi. Hyvältä näyttää! Itsehän olen menossa keikalle Tallinnaan vasta elokuun lopussa, joten yritän puntaroida, paljonko haluan spoilaantua ennen sitä... En kyllä mitenkään pysty elämään koko kesää sellaisessa pussissa, etteikö keikkavideoita suorastaan tyrkytettäisi katsottavaksi tuolla pitkin Facebookia. Joten antaa mennä - täysillähän mä nautin siitä kesän 2011 Take That -keikastakin, vaikka osasin settilistat ja koreografiat siinä vaiheessa jo ulkoa. :D

Ja mikä parasta, fangirlin ei tarvitse täristä jänskätyksissään enää viikkoakaan: Mark Owen putkauttaa uuden soololevynsä ulos ensi maanantaina! Olen varmaan jo tarpeeksi monta kertaa täällä blogissakin hehkuttanut, miten hirveen paljon tykkään kääpiön aiemmasta omasta musiikista. Odotukset on kieltämättä aika korkealla, paitsi vanhojen meriittien, tietysti myös tuoreen Stars-sinkun myötä. Herran Facebook-sivuilla kasvatetaan jännitystä lähtölaskentavideoilla... Tänään siis enää 4 days to go!

Lähtölaskennasta puheen ollen, tässäpä aihetta sivuava nerokkaasti rakennettu biisi (seuraapa hiukan aikakoodia kuunnellessasi), yksi Mark-lemppareistani kymmenen vuoden takaa tuoreena liveversiona. Kyl musiikki vaan on hyvää silloin kun se on hyvää. :)

[kuvat: XFUK - RW - MO]

Kiss kiss puss pussissa

No johan oli eilen Kiss! Pommeja ja papatteja räiskyi ja pölisi Hartwall Areenalla niin paljon, että pyrot menettivät yllätysarvonsa jo tokan biisin aikana. :D Mutta mitäpä sitä mussuttamaan miljonäärien rakettivalinnoista - mukaansatempaava show, hytkyttävää rokkenrollia ja arjesta täysin irti kiskaisevaa ihmeellistä viihdetaikaa! Myös naamioiden taakse näkevä realistinen puoleni arvostaa, miten kuuskymppiset ukot jaksoi kekkuloida melkein kaksi tuntia niissä uskomattoman hikisissä tamineissaan hellepäivän illassa.

Kiss-reissu Helsinkiin oli myös kissareissu. Ihan parasta ystävien luona yökylässä saada herätä uuteen aamuun, kun kittimilli tumpsahtaa mahan päälle ja ryhtyy kehräämään.

Kaakkua kansalle

Avattiin tänään illalla kesän grillailukausi äitin pihalla - ja tietysti kunnon ähkyillä. Täysistä mahoista huolimatta joukko olis saattanut vielä hiukan kaivata jätskiä jälkiruoaksi, mutta koska sitä ei ollut, syötiin jälkkäriksi grillimakkarat. :D

Makeahammasta kyllä jäi vähän kolottamaan, joten tänään nautitaan iltapalaksi pari kuvaa hääkakusta!

Kuten kuvasta ehkä näkyykin, meidän juhlapaikkaa ja Cakefix-kakkutaloa emännöivä Rouva Vee on ihan ilmiömäinen noitten kakkujens kans. Paitsi että meidän kakku oli järjettömän kaunis, se myös maistui järjettömän hyvältä. Itse en juuri perusta perinteisistä kermavaahtoisista täytekakuista enkä myöskään marsipaanista, joten oli mahtavaa, kun päästiin valitsemaan hiukan erilainen kokonaisuus meidän juhlapöytään. Täytteenä vadelmamoussea ja kuorrutteena vaahtokarkkia(!) - ja kaiken kruununa, viidennen kakkukerroksen huipulla, aivan uskomattomalla taituruudella loihdittu pikkutarkka sokerinen kihlapaikkamme Eiffel-torni.

Hyvänen aika kun nam.

I just need a name

Mulla oli tässä keväällä sellainen meininki, etten häähässäköissäni osannut ajatella elämää lauantaita 25. toukokuuta pidemmälle. Nyt yritän vaivalloisesti ymmärtää että sieltä se kesäkuu sittenkin tuli, olishan se pitänyt arvata, niin kuin aina ennenkin.

KESÄ! :)

Ihme juttu, mutta näköjään elämä jatkuu häiden jälkeenkin. :D Kuun ensimmäinen päivä on koostunut lähinnä löysästä lököilystä, käytiin leffassa katsomassa komea The Great Gatsby ja kulautin kesän virallisesti avatuksi Koulun terassipihalla roseelasillisella. Jotenkin tuntuu, että hääkiireiden helpottaminen on ehtinyt kroppaan ja tajuntaan asti oikeasti vasta nyt loppuviikosta - olen ihan kuitti.

Huomiseksi pitäisi saada keräiltyä sen verran voimia, että jaksan pitää kisajoukkueelleni tehokkaat treenit parin viikon treenitauon jälkeen. Performing Arts -suomenmestaruuskisat tanssitaan kahden viikon päästä Lahdessa, ja meillä on edessä tiivis loppurutistus, vielä seitsemät treenit ennen h-hetkeä. Tai siis, apua, enää seitsemät! Tässä vaiheessa ei tietenkään enää voi tehdä mullistavia muutoksia koreografiaan, vaan nyt haetaan tekemiseen mahdollisimman paljon tarkkuutta, yhdenaikaisuutta, liikelaajuutta ja -laatua, yhteistä tunnetta ja ilmaisua. Loppukiri ei koskaan ole kevyt, mutta se tunne, kun suoritus onnistuu kisalavalla, on kaiken työn arvoinen.

Musaosastolla kesäkuu tarjoilee kaksi odottamisen arvoista hetkeä: maanantaina reissataan Helsinkiin Kissin keikalle (heppu on suuri Kiss-fani, enkä voi väittää ettenkö itsekin olisi oppinut fiilistelemään pändiä siinä sivussa) ja siitä viikon päästä julkaistaan Mark Owenin soololevy (askdhadkjaskj!). Sovitaan vaikka että laaja musiikkimaku on osoitus suuresta sydämen sivistyksestä, jeh?

Toivon, että kesäkuun päiviin ja iltoihin mahtuu monta aurinkoista hetkeä Samppalinnan altaassa ja puistossa ja pihalla ja jokilaivalla, sen verran töitä että sais kukkaroon vähän jätskirahaa (freelancerin kalenteri on tällä hetkellä harvinaislaatuisen tyhjä) - ja sitten saakin jo tulla juhannus, en pahastu yhtään! Lähdetään pakoon kaupunkia ja muita ihmisiä ainakin pariksi yöksi hepun duunipaikan mökille, näillä näkymin siis ihan kaksin. Onneksi viihdytään yhdessä kohtuullisen hyvin, koska heti juhannuksen jälkeen hypätään edelleen kaksin lentokoneeseen ja tilataan samppanjat, koska häämatka!

Kesäkuu, isken sulle silmää. Näytät tosi hyvältä. ;)