24. maaliskuuta 2013

È questo il modo in cui vorrei scappare, andando avanti sempre avanti senza mai arrivare

No hei, sunnuntaiblues! Pääsit luikahtamaan sisään, kun vahingossa raotin sulle ovea. Aurinkoinen päivä eikä huolen häivää maisterilla maailmassa, takana mitä hyväntäyteisin lauantai - jazzbrunssia, kissanhoitoa, lasten hymyilyä, kaasojen halailua, ojentajapattereita ja thrustereita, itsetutkiskelua tanssin ja viinin ja ystävyyden äärellä. Ja yhtäkkiä, silti, jokin on sisällä vähän oudosti. (Jos oikein tarkkaan höristän korvaa, saatan kuulla myös eilen juotujen punaviinilasillisten kuiskailevan.)

Mä luulen että tää on nyt taas sitä millaista on olla ihminen. :)


Tällaisena sunnuntaina sitä sit miettii kaikenlaista, isompaa ja pienempää. Riitänkö mä? Itselleni tai muille? Ystävänä, tyttärenä, tulevana vaimona, koreografina, satunnaisena ohikulkijana? Entä pitäiskö mun ottaa vinkistä vaari ja siirtää blogini Lilyyn, jotta useammalla kivalla lukijalla ehkä olisi mahdollisuus löytää Duussilaan helpommin? Opettelisinko ajattelemaan, että se ei ehkä sittenkään olisi kalastelua? Ja että satunnaisessa kalastelussa ei ehkä edes ole mitään pahaa?

Entä miksi olen (taas) ottanut just sen verran liikaa töitä että niitä on vähän liikaa? Onko 465 euroa brutto tarpeeksi suuri summa vastineeksi kiireen tunnusta ja tällaisissa mietteissä vellotusta työsunnuntaista? Entä jos päivässä on neljä mahdollista ajankäyttövaihtoehtoa (hepun kanssa löhöily, työt, treeni ja kuoroharjoitukset) mutta ehdin toteuttaa niistä vain kolme, miksi valitsen kolme ensinmainittua? Hepun kanssa löhöily ja työt olivat itsestäänselviä valintoja, asioita, jotka eivät voi odottaa, mutta olenko itsekäs, kun valitsen kolmanneksi oman ajan eli menen jumppaan tuulettamaan päätäni ja kroppaani, vaikka olisi ollut ihanaa päästä pitkästä aikaa myös laulamaan kamujen kanssa?

Nooh. There, there. Vähän vaniljaista chaiteetä ja sit sinne sh'bamiin sätkimään, niin eiköhän tää tästä. :)


[kuvat mun Pinterestistä via 1 - 2]

4 kommenttia:

  1. Sunnuntait on sellaisia. En sano, että älä mene Lilyyn, mutta kannattaa kyllä ensin tutustua käyttöliittymään. Itse koin sen aika kököksi ja tyydyin entisiin. En tosin myöskään kirjoita kolmea isommalle lukijakunnalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole tutustunut Lilyyn oikeastaan sen enempää kuin että luen muutamaa blogia, jotka on siellä - siis lukisin niitä vaikka olisivat millä tahansa alustalla. Se käyttöliittymä on tosiaan ollut näin lukijankin näkökulmasta ei-niin-mieleinen, mutta nyt kun ystävä heitti ajatuksen ilmoille ni aloin vaan miettiä...

      Ja jatkan mietintää. :)

      Poista
  2. Pientä sunnuntaialakuloa täälläkin, vaikka oli niin mukavaa. Muista että ystävänä olet mitä riittoisin, vuosia jo riittäyt juuri sellaisena kuin olet. Ja Lilyyn ei pidä siirtyä ainakaan vain siksi, että punaviinipäissään puolueellinen manni sellaista ehdottaa.

    Tällaisen viikonlopun jälkeen sitä suhtautuu hiukan vastentahtoisesti alkavaan viikkoon, mutta on kiitollinen, että elämässä on niin pitkäaikaisia ja rakkaita ihmisiä kuin on esimerkiksi muuan Duussi.

    -manni

    VastaaPoista

Sano sää kans!