25. maaliskuuta 2013

I'll play your game I'll change my last name

Tasan kahden kuukauden päästä se sukunimi sitten vaihtuu. :)

Kaksi kuukautta on pirun lyhyt aika. Kun ajattelen sitä, melkein alan vähän panikoida. Ehtiiks täs muka kaiken! Mitä kaikkee täs nyt pitikään! Loppuuks aika kesken! Kuka mää olen ja mahunks mää mun häämekkoon! Mitä mitä!

Tuota stressirallia kestää noin viisi sekuntia, kunnes muistan, että meillähän on isot linjat* jo aika hyvin hanskassa, eikä niillä pienemmillä ihan oikeasti ole niin kovasti väliäkään. Onhan se aika älytöntä, että yhteen päivään ladataan hirveä määrä touhotusta ja vertailua ja laihdutusta ja bisnestä - kun niin paljon tärkeämpiä on lopulta ne päivät, jotka tulevat häiden jälkeen.

*Esimerkiksi se, että mulla on ihana mies jonka kanssa menen naimisiin.


Vaikka tuo yllä oleva ajatus todella onkin se oma kantajani hääsuunnittelun keskellä, ei se tietenkään tarkoita sitä, ettenkö haluaisi tehdä myös meidän häistä kauniit. :) Tärkein tunnelmanluoja on tietysti onnellinen ja hilpeä hääpari, mutta on meillä sentään jo olemassa myös idiksiä siihen visuaaliseen puoleen, koristeisiin ja muuhun oheismateriaaliin.

Ja kengät. Mulla on maailman hulppeimmat kengät, joilla saan kävellä sanomaan hepun vierellä tahdon, ottaa ensimmäiset tanssiaskeleet vaimona, polkaista kakkua leikatessa kaapin paikan - ja jotka saan potkaista jalasta loppuillasta, kun en enää jaksa keikkua kimaltavilla koroilla.

Sinä ihana mies, jonka kanssa menen naimisiin, laita silmät kiinni n-y-t nyt.

(Heppu on varmaan sitä mieltä, että jo tää kuva paljastaa liikaa, mutta mä en nyt vaan malta olla vilauttamatta edes tämän verran! Ihihiih! Blinggg!)


5 kommenttia:

  1. Oi oi oi, miten upeat ja kauniit! Oi oi oi miten kaunis morsian susta tuleekaan, en malta odottaa että näen teitit ihanat sanomassa tahdon.

    Oi oi oi! <3

    VastaaPoista
  2. Hirmuisen sievät morsiuskengät! Tuo on yhtä aikaa niin ihanaa ja kamalaa aikaa. Ja eihän ihanat häät tarkoita, etteikö avioliitostakin tulisi ihana.
    Nauti täydestä sydämestä odotusfiiliksistä. Se päivä menee hujauksessa. Onneksi myöhempinä vuosina voi uppoutua muistoihin, jotka lämmittää vielä sittenkin.

    VastaaPoista
  3. <3 !

    Mutta mun ei ois pitänyt laittaa tota kenkäkuvaa. Mokasin. :(

    Heppu näki kuvan sittenkin (no, tietenkin), mutta näkemättäkin olis pettynyt, kun ensin kenkiä siltä piiloteltuani jaankin ne kaikelle kansalle. Vaikka eihän noista tuossa näy kuin osa, mutta silti.

    Anteeksipyyntö ei auta, eikä auta sekään, että poistaisin kuvan enää nyt. Että pitikin! Miten paljon olenkaan ihmetellyt niitä morsiamia, jotka perustavat kokonaisia omia blogeja hääsuunnittelulle - ja sit kun heittäydyn hetkeksi samanlaiseen julkiseen hörhöilyyn, itkuunhan se päättyy.

    Korot siis välkkyköön tuossa silmiä vihloen ja muistuttaen mokastani. Ja puristakoon nuo maailman kauneimmat epäonnen kengät jalkojani vimmaisen kipeästi koko ihanan hääpäivän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hööö... :( Mutta onneksi teidän molempien pettymys varmasti ehtii jo laimeta parissa kuukaudessa ja päivästänne tulee kaikista ihanin päivä ja sulla on vielä kaikista ihanimmat kengät sitä päivää entisestään juhlistamassa.

      Eikä kengät silloin purista yhtään! :)

      Poista

Sano sää kans!