12. lokakuuta 2013

Dream baby dream

Mulla on unelma. Tai on kyllä useampiakin, mutta yhden niistä kerron nyt.

Mulla on unelma, että menestyisin performing arts -SM-kisoissa koreografina. Kaksissa viime kisoissa joukkueeni on ollut täpärästi ensimmäinen, joka on jäänyt ulos finaalista. Yhteiset matkat ovat olleet hienoja, enkä muuttaisi niiden varrelta mitään, mutta nälkä on näköjään kasvanut tässä syödessä... Jos kerran kisataan, kisataan sit ja, right? :)

Niinhän tuota sanotaan, että jos unelmat eivät hiukkasen pelota, ne eivät ole tarpeeksi suuria. Tämä on sellainen unelma, joka enimmäkseen kutkuttaa just oikealla tavalla, mutta myös pelottaa - lähinnä siksi, että se on hyvää vauhtia muuttumassa unelmasta tavoitteeksi. Ja huh, miten suuri ero noilla kahdella sanalla onkaan! Unelma liitelee vielä tuntemattomassa tulevaisuudessa kevyiden pilvenhattaroiden päällä, mutta tavoite on jo jotain paljon konkreettisempaa, lähempänä olevaa, jotain sellaista, jota kohti ollaan määrätietoisesti pyrkimässä ja jonka mahdollinen saavuttamatta jättäminen aiheuttaa pettymyksen.



Tämä on siis jo kolmas syksy, kun saan aloittaa koreografian tekemisen ja kesän kisoja kohti valmistautumisen oman pienryhmän kanssa. Tai siis tänä syksynä kahden pienryhmän kanssa. Vastuu on suuri, ja kyllä sen vastaanottamista tulikin puntaroitua. Vaikka lähipiirini olikin tiukasti sitä mieltä, että kahden joukkueen valmentaminen on liian iso pala haukattavaksi, tein päätöksen kuitenkin itse ja suostuin tuplatehtävään.

Ja nyt, kun treenikausi on startattu ja mulla on kaksi ihanaa joukkuetta, joissa tanssii yhteensä 14 taitavaa nuorta naista, olen sekä äärettömän innoissani että peloissani. Innoissani siksi, että olen valmis ottamaan uusia askelia unelmaani kohti. Peloissani siksi, että olen unelmani kanssa aika yksin, koska en voi toivoa sille kannustusta kotoa.

Juuri tänään luin Nordean asiakaslehdestä psykologi Ilona Rauhalan sanat:

Unelmien toteuttamisessa on kyse siitä, että niihin varataan aikaa. Eikä niiden toteutuminen ole rahasta kiinni. Monesti kyse on rohkeudesta.

Aikaa ja rohkeutta, niinpä. Kumpaakin kaipaisin vähän lisää. :) Aion kyllä tehdä kaiken voitavani sen eteen, että unelmaani kohti pyrkimiseen käyttämäni aika ei olisi pois parisuhteelta. Koska tanssimenestystä paljon tärkeämpiä unelmia ovat ne, joita unelmoidaan yhdessä aviopuolison kanssa.

Esimerkiksi Bruce Springsteenin tahtiin. Viimeisimmältä kiertueelta koottu uunituore video summaa jotakuinkin täydellisesti, mistä sekä Pomossa että avioliitossa on ainakin oman parhaan käsitykseni mukaan kyse: sekä arjen että unelmien jakamisesta.

2 kommenttia:

  1. Osasitpa valita johonkin aikaan,paikkaan ja hetkeen osuvan Brucen biisin. Niittasit kyllä ihan kohdilleen.
    Samoin luin muutamaan otteeseen postauksesi. Osui, moni siinä- omaan tilanteeseeni.
    Kunnioitan suuresti päätöstäsi, ja nimenomaan sitä,että muistat sen,että itse pitää pitää kiinni omasta kunnianhimostasi ja olla luopumatta siitä kenenkään vuoksi.
    Jos on riittävästi halua, elämä ja ihminen löytää siihen keinot..
    Uskon itse vahvasti siihen.
    JOskus on vaan tehtävä- asia on niin iso itselle,ettei voi jättää tekemättä.

    Lämpimästi onnittelen päätöksestäsi, nostan hattua ja kannustan.
    Hyvä sinä.

    Rohkeus on asia, johon meidän kaikkien pitäisi pyrkiä monin eri tavoin elämässämme.
    Tommy Tabermann sanoo '' Epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä''

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Mahtavaa, että Bruce osui sullekin oikeaan kohtaan.

      Nää mun tanssikuviot on olleet aina meillä kotona tietynlainen kipupiste vaatimansa ajankäytön ja omistautumisen takia. Viime vuosina tilanne on rauhoittunut huomattavasti siitä mitä se joskus oli, mutta on tää edelleen semmoista tasapainoilua. Tasapaino on kuitenkin pakko löytää, koska jos en tekisi tätä, en olisi minä enkä onnellinen. :)

      Poista

Sano sää kans!