14. maaliskuuta 2012

Good mood

Sain Fifiltä hyvän mielen haasteen. Jee! Hyvä mieli paras mieli! :)

Tosin tähän heti kärkeen täytyy todeta, että omaa hyvää mieltäni - niin vankka perusolotila kuin se mielivalikoimassani onkin - haittaa ihan pikkuisen se, että a) haasteeseen liittyvä kuvaplakaatti on niin persoonaton ja kehnosti sommiteltu ja b) haasteen virallinen tehtävänanto on niin jäykkä ja itsestäänselvyyksiä lateleva. Katsokaapa vaikka.


Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).



Anteeksi vain, haasteen alkuperäinen liikkeellelaittaja, mutta eikö tuon linkittämisen voisi jo luottaa tapahtuvan automaattisesti? Tai jos saa saman haasteen uudelleen, eikö sen yleensä ihan oman harkinnan mukaan saa vaikka ohittaa kokonaan? Entä kuka nyt päättäisi, että haastanpa tän ja tän bloggaajan ja jättäisi sitten kertomatta tyypeille itselleen?

Ärsyttävää, että joutuu näin ärsyyntymään iloisesta asiasta. :D No, jätetään nurinat ja tartutaan aiheeseen: nämä asiat, esimerkiksi, saavat Duussin hyvälle mielelle!


Siellä se on taivaalla, kertoo kevättä, sulattaa pihaa lumesta, heijastaa koko päivän ikkunan läpi tietokoneen ruudulle raitoja ja lämmittää työpöydän ääressä istujan niskaa. Jossain muualla sitä ei juuri tänään ole näkynyt, mutta siellä se on silti, meidän kaikkien yhteinen aurinko.


Esimerkiksi Kaikki mitä rakastin on sellainen pläjäys, josta saa lähes poikkeuksetta joka kerta inspiraatiota, iloa ja jotain uutta ajateltavaa tai kaikupohjaa vanhoille omille ajatuksilleen. Viimeksi tänään hirittelin ruudun äärellä itsekseni, että miten voi olla, että samaan postaukseen - joka tietysti jo itsessään oli taas kerran täyttä asiaa - kommentoivat sekä ihanien kirjailijoiden kaartiin kuuluva Riikka Pulkkinen (ja miten kauniisti kommentoikin!) että laulaja Jonna, jonka taannoinen hittibiisi inspiroi kirjoituksen syntyä. Mahtavaa, siis kerta kaikkiaan mahtavaa.


Ylläripylläri! Ei ole sellaista huonoa hetkeä, jota pieni TT-tujaus ei parantaisi. Tilanteen mukaan biiseistä löytyy joko rauhoitus tai piristys, mutta aina hyvä mieli. Thatterius nyt vaan on niin iso asia, että se jollain tasolla määrittää osaa siitä, kuka mä olen. Ulkopuolelta ehkä vaikea ymmärtää? Naurakaa pois, ei haittaa, mulla on hyvä mieli niin kauan kuin päässäni soi musiikki. :)


Hesarissa kerrottiin tossa joku päivä, miten Korkeasaaren karhut olivat heräilleet talviuniltaan, ja ensimmäisen kevätulkoilun ohessa herkkuateriaksi oli tarjottu emun munia ja rusinoita. Emun munia ja rusinoita. En kestä. :')


...joista tänään päällimmäisenä tanssitypyjen kanssa perjantaille kaavaillut jazz-iltamat Axl Smithin ja kumppaneiden tahtiin! Kun arjesta valtaosa kuluu yksin neljän seinän sisällä (sekä työkiireiden että treenikyvyttömyyden takia), pienetkin touhuamiset ja kamujen näkeminen piristävät entistä enemmän.


Ruututyöläinen saa kovin vähän palautetta televisionkatsojilta - ja kun saa, se on yleensä negatiivista. Kun taas oli joku ammattitaidoton pönttö kääntäny väärin ja ite tekisin tietysti paremmin. Leipurin virheet peittää kermavaahto ja lääkärin virheet multa, mutta av-kääntäjän virheitä ei peitä mikään. :D Omalle kohdalleni ei onneksi ole osunut kovin negatiivista palautetta, joskaan ei myös positiivista; vois melkein sanoa että hiljast o. Tällä hetkellä käännän tosi vähän, koska olen jotenkin itseltänikin epähuomiossa luiskahtanut viimeisen vajaan vuoden aikana tiiviisti ohjelmatekstittämisen maailmaan. Nyt olen iloissani, kun Ylen porukka on pienen tauon jälkeen alkanut taas tiuhempaan tarkistaa tekstejä ja lähettää niistä palautetta. Onhan se hyödyllistä kuulla, mitkä asiat omassa työjäljessä ovat kohdallaan ja toisaalta saada konkareilta vinkkejä, miten jotakin voisi tehdä kenties toimivammin.


Nauraminen tietysti kertoo jo itsessään, että on hyvä mieli, mutta paras mieli nauraessa on silloin, kun hepun tai ystävien kanssa yhdessä repeää yhtä aikaa samalle asialle. Se jotenkin kertoo, että näiden ihmisten kanssa mun kuuluu olla. Ja nauraa. :)


Uudessa Impivaarassa on sellaiset suihkut, jotka pamahtavat päälle kun kättä heilauttaa tunnistimen edessä. En tiedä lapsista kovin paljon, mutta sen tiedän, että joka ikinen vasta kävelemään oppinut polvenkorkuinen mukula on niistä aivan riemuissaan! Seisovat hartaana suihkun alla, ja kun veden tulo yhtäkkiä katkeaa, kurottavat pienellä kädellään niin ylös kuin ikinä yltävät, että saisivat suihkun taas päälle (ja jos eivät saa, äiti auttaa). Samaa kuviota toistetaan ainakin kolme minuuttia sen jälkeen, kun äiti on ensimmäisen kerran sanonut, että nyt mennään uimaan/saunaan/pukemaan. Siinä tulee ihan itellekin sellainen olo, että hei vitsit kyllä suihku sitten on paras keksintö ikinä.


Meillä soi aamuisin kelloradiossa YleX - ja muutenpa en nykyään radiota juuri kuuntelekaan. Siinä silmiä availlessa on välillä tekemistä tunnistaa, mikä biisi soi (tai ylipäänsä ymmärtää, että jokin soi), mutta kun tunnistus osuu kohdalleen, aamu alkaa heti hyvällä mielellä. Tänään olin unenpöpperöisiin korviini tyytyväinen, kun nappasin jo alkutahdeista The Soundsin No One Sleeps When I'm Awaken, jota en ollut kuullut pitkään aikaan ja jonka alkusoitto voisi olla noin tuhannesta muustakin biisistä. Sen sijaan Donkeyboyn City Boyn (tanssivideo jee!) kanssa mulla on joku perustavanlaatuinen ongelma: höristän joka kerta ekoista tahdeista korvia, että oo tää on joku uus hyvä mikätääon mikätääon, ja kun laulu alkaa, tajuan että eiku taas tää. :D


Se on vaan niin onnellinen hetki, kun halkaisee avokadon ja sisältä paljastuu täydellisen kypsä, ihanan vihreä ja keltainen ja kermainen eikä ollenkaan ruskettunut hedelmäliha. Sitruunaa ja suolaa päälle ja mmmmmm.

Kas, melkoista jaarittelua. Mutta tulipas hyvä mieli. :)

Seuraavaksi haastepallo osuu kohteisiin Jenni, hanska, Liina, Monsteri ja listojen kuningatar Heli! Lisäksi haastan, täysin omavaltaisesti ja alkuperäisen tehtävänannon ulkopuolelta, Helin piirtämään haasteelle uuden, hienomman logoplakaatin. Sit nimittäin tulee seuraaville hyvä mieli jo siitä. :)

2 kommenttia:

  1. hih, kiitos haasteesta! on se kyllä aina hyvä kun "joutuu" miettimään tommosia positiivisia juttuja, niin niitä voi sitten välillä muistaa muutenkin ajatella vaikka olis kuinka kurjaa.

    VastaaPoista
  2. no ny on semmonen uus logo. (karvalakkiversiolla mennään. mustavalkoinen on, eikä edes neliskanttinen... mut kummiski. ei päivänkakkaraa) noukkios se mun blogista!

    VastaaPoista

Sano sää kans!