Vaikka pimeys vielä vallitsee, kerran valoista kirkkain valaisee

Jaahans. Tämmöistä minulle ehdotti tänään Yogi Tean inkiväärillä terästetty jasmiinitee. Onhan niitä tosiaan, niitä asioita, joiden soisin tulevan luokseni ihan vaan että

ommmmmm

kuten esimerkiksi krooliuinti. Tekniikka alkaa olla vähitellen hanskassa (ainakin sen verran, etten enää joka kerta yrittäessäni haukata happea haukkaakin suun täydeltä vettä), mutta seuraava este tielläni delfiiniksi on aerobisen kunnon puute. Isi piti mulle eilen uimakoulua ja hihkui altaan päässä, että hyvältä näyttää, joten nyt ei muuta kuin treeniä, treeniä. No treenataan, treenataan, mutta on se vaan niin saamarin raskasta! 25 metrin jälkeen on pakko pysähtyä hengittämään. En tajua, miten krooli voi olla rintauintiin verrattuna niin paljon rankempaa. Oon joskus ollut kenties jopa ihan hyvässä kunnossa, joten kaipa se hapenottokyky sieltä palautuu vähän kerrassaan kun vaan jaksaa tän pahimman puuskutusvaiheen. Puusk, puusk.

Tai sitten visio siitä, mitä laitan mun tanssijoukkueen tytöille päälle kesäkuun SM-kisoihin. Jotain epäsymmetristä, ei pelkkää mustaa, ei valmisvaatteita henkkamaukasta vaan jotenkin edes vähän tuunattuja, ei mitään liian hörselöistä eikä toisaalta liian geometristäkään, ei liian löysää mutta ei välttämättä ihan ihonmyötäistäkään, jalkaan ehkä ne perinteiset mikroshortsit tai ehkä sittenkään ei... En kerta kaikkiaan osaa päättää. Ja sit pitäis keksiä vielä meikit ja hiuksetkin! Ihan kuin siinä koreografiassa ei ois tarpeeks tekemistä! :D No, nyt puuttuu kolmesta minuutista enää 30 sekuntia matskua; siitä en ole huolissani, koska se on kyllä tulossa, mutta tuo ulkomuodon ideointi on vielä ihan vaiheessa. Vaatevisioita odotellessa selailen muotilehtiä, catwalk-kuvia, tanssivideoita... raskasta työtä, raskasta, on.

Lauantaina häissä tallennuin kännykkäkameran rullalle näin valaistuneena. Ehkä sittenkin ymmärrän jo enemmän kuin arvaankaan?

Ainakin sen ymmärrän, että kaakaoon pitää lorauttaa maidon lisäksi myös kermaa. Keittiöön, moido!