Eilisillan joulukonsertit olivat menestys sekä taiteellisesti että tunteellisesti. Tänään on kuulunut yleisöstä useampiakin kommentteja, että itkeminen alkoi heti Alta trinitan ensimmäisistä tahdeista - ja olihan se vain hienoa taas itsellekin kävellä laulavan kulkueen häntäpäässä kirkon keskikäytävää kohti kynttilänvaloa. Kirjoitin viime yönä karonkasta kotiuduttuani skumppapäissäni Facebookiin kiitoksen, josta allekirjoitan joka sanan vielä näin seuraavanakin päivänä huurujen haihduttua:
Huikea tunne, kun ei meinannut liikutukseltaan saada laulettua, kun ympärillä oli lavan täydeltä yhteistä hyvää energiaa. Joulun ihme saavutti sydämen!
Viikonlopun treenileirin ja eilisen konserttirutistuksen synnyttämää yhteishenkeä on mahdotonta pukea sanoiksi. Vanhimmat mukana olleet laulajat ja soittajat aloittivat Puolalanmäessä musiikkiluokilla vuonna 1981 - siis samana syksynä, kun itse synnyin! - ja nuorimmat parikymmentä vuotta myöhemmin. Mukana oli niin ammattimuusikoita kuin meitä kouluaikojen jälkeen nuottikansiot vuosiksi vintille kiikuttaneitakin. Silti kaikilla oli sama into, sama päämäärä, sama liikutus, samat muistot lukiovuosien hienoista musiikkihetkistä. Oli hauskaa tutustua uusiin (tai siis, vanhoihin) naamoihin ja toisaalta katsella kuoron riveissä kavereita, joiden lauluäänet tunnistaisi unissaankin, tietäen, että jokahinen nautti ihan yhtä paljon siitä, että saadaan taas tehdä yhdessä musiikkia. Meinasi Mikaelinkirkon katto lähteä lentoon, kun parisataapäinen porukka tööttäsi menemään Franckin Psalmia! Meillä on aina osattu noi fortissimot... :D
Viimeistään karonkassa kävi selväksi, että tämä ei todellakaan jää tähän! Syksyllä perustetun alumniyhdistyksen puuhaväellä oli jo jos jonkinlaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle, ja koko kuvion pääjehu eli entinen musiikinopettajamme väläytti, että haluaisi lämmittää esityskuntoon tällä senioriporukalla pari isoa teosta. En nyt mainitse mitään nimiä mutta miten ois Pergolesin Stabat Mater ja Mozartin Requiem, hei aletaanko heti treenaa!
Puolalanmäki-jengin ja laulamisen lisäksi rakastan tänään myös ja erityisesti uutta yksisarvisteesaaviani, kaneli-inkivääri-kardemumma-neilikka-pippuri-teetä ja appelsiinipipareita. :)
Oi, voin kuvitella, miten hienoa on laulaa isossa kuorossa! Mä oon aiemmin soittanut orkesterissa n. 15 vuoden ajan, ja vaikka olin itse aika huono soittaja, niin konserteissa oli kyllä aina ihan huippua istua siellä keskellä orkesteria ja nauttia musiikista ja soittamisesta. Sekakuorossa oon päässyt vierailemaan yhden laulun verran, ja kyllä se sama fiilis tuli sielläkin. Se yhteenkuuluvuuden tunne on jotain ihan mahtavaa!
VastaaPoistaKuulostaa tosi hienolta tossa videolla toi Alta trinita beata. Toivottavasti innostus säilyy ja tosiaan pääsette treenaamaan ja esittämään noita isompiakin teoksia!