10. joulukuuta 2011

Asdfghjkl

Joskus tulee mieleen, millaisiinkohan mittasuhteisiin kaikki se teini-iän fanitusmeininki olisi ponkaissut kultaisella 90-luvulla, jos silloin olisi jo ollut netit ja YouTubet ja mahdollisuus reaaliaikaiseen kommunikointiin muiden fanien kanssa ympäri maailmaa.

Touhu olisi todennäköisesti näyttänyt vähän samanlaiselta kuin äsken X Factor UK -finaalin live streamin kyljessä kulkevassa chattiruudussa, kun viime vuoden kisassa pronssille laulanut One Direction tuli lavalle. (Koska nykyäänhän se ei ikinä näytä tältä...)


Nuorissa on tulevaisuus omg lol!

Tänään on kyllä harvinaisen hyvä olo omasta aikuisuudesta, oli nimittäin niin upea ensimmäinen treenipäivä tiistain joulukonsertteja varten! Kolme kuoroa ja orkesteri, siis lähes 200 entistä Puolalanmäen yläasteen ja lukion eri ikäistä kasvattia, kokoontui yhteen tekemään sitä kauneinta mitä ihmiset voivat keskenään tehdä: musiikkia. Jonnekin ne itsellänikin välissä olleet 11 vuotta yhtäkkiä katosivat, kun ympärillä oli lauma tuttuja kasvoja ja säveliä. Kahdeksan tunnin treenipäivä meni kuin siivillä, ja huomenna jatketaan. Seniorit rokkaa!

...ja kaipaa unta, joten taitaa jäädä Xtra Factor meikäläiseltä katsomatta nyt suorana. Hyvää yötä. :D

2 kommenttia:

  1. Meillä oli yhden kaverin kanssa ihan muutama päivä sitten keskustelu tästä aiheesta. Tultiin siihen tulokseen, että ONNEKSI meidän nuoruudessa (ollaan molemmat kolmekymppisiä) ei vielä ollut nettiä. Se fanitus olisi lähtenyt varmaan ihan käsistä silloin - kun se meinaa joskus nykyäänkin lähteä, vaikka ikää onkin jo tuplasti se 15 vuotta ;) Onhan tässä toki sellaista 'vuodet kultaa muistot'-tyyppistä nostalgiaakin, mutta olen kiitollinen netittömästä nuoruudesta. Vahinko otetaan takaisin nyt vanhempana ja viisaampana (kröhöm) katsomalla videoita pitkälle yöhön juutuubista.. ;)

    Sitten vielä yleisempää kommenttia, jota on pitänyt jättää jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta eipähän ole sormet taipuneet kommenttiboksille. Eli siis kiitos todella elämänmakuisesta blogista. Ja siitä, että olet johdattanut minut Take Thatin pariin. TT oli sellainen 'semivakava' ihastus silloin teininä, mutta mikään isompi fani en ole koskaan ollut. Kunnes sitten löysin blogisi ehkä joskus, hmm, vuoden alussa? Sitä myötä löytyi myös TT elämääni ja on nyt miltei päivittäinen iloni :) Halusin niin mennä kesällä keikalle, mutta elämäni oli valitettavasti koko kesän ajan niin p**seestä, että haaveeksi jäi. Nyyh :( Onneksi on olemassa tämä jo aiemmin mainitsemani juutuubi ja toisten ihmisten keikkakokemusten lukeminen lievittämässä tuskaa. Tai no lievittämässä ja lievittämässä, miten sen ottaa :P

    Sekava kommentti on sekava, ja pitkä. Lyhyesti siis: kiitos sympaattisesta blogista ja siitä, että olen hurahtanut Take Thatiin pahemmin kuin olisin teininä uskonut olevan mahdollista! :)

    P.S. Edellisen postauksen gif-kuvaan pitäisi liittää varoitus hypnoottisesta vaikutuksesta!

    VastaaPoista
  2. Asta - siis eikä, olenko onnistunut käännyttämään sut uskoon! Ihan huippua! :D

    Kiitos kivasta kommentistasi, poikkeahan boksin puolella useamminkin - täällä saa hehkuttaa TT-juttuja ihan niin paljon kuin vain jaksaa. Jaettu rakkaus on suurempi rakkaus! ;)

    VastaaPoista

Sano sää kans!