En tiiä teistä muista salillakävijöistä ja jumppaajista, mutta mulle treenatessa taustalla soivalla musiikilla on ehkä vähän ihmeenkin tärkeä merkitys. Tanssin liitto musiikin kanssa on tietysti itsestäänselvyys, mutta ihan perusjumpassakin greipatessa ja salilla punttia nostellessa musa antaa mulle huimasti lisää puhtia tekemiseen - tai sitten ei. Esimerkiksi Happoradion Pelastajan kertsi ("ei mun jalkani kanna...") ei juuri naurata smithissä kyykkyä yrittäessä, kun taas Maroon Fiven Harder to Breathe kannustaa penkkipunnertaessa just sopivan ironisella tavalla. Ja eilen rinnallevetoja äheltäessäni Alicia Keysin Girl on Fire sai jaksamaan viimeisenkin sarjan loppuun asti.
Eilen salitreenin jälkeen menin vielä venyttelytunnille, ja tietysti sielläkin keskityin kuuntelemaan musiikkia. Uskoisin, että biisilista oli ohjaajan itse valitsema, koska jotenkin en osaa kuvitella, että Elixialta (joskus Groupon-tarjouksista löytyy todellisia herkkupaloja: sain Centrumiin kuukauden tutustumiskortin 19 eurolla!) määrättäisiin soitettavaksi tällaisia helmiä kuin Allan Taylorin Colour to the Moon. Enpä ole mahtanut kovin usein venytellä hienomman musan tahtiin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sää kans!