26. syyskuuta 2013

And now it's clear as this promise that we're making two reflections into one

Tänään olen ollut onnellinen rouvashenkilö neljä kuukautta ja yhden päivän. Niin se kolmannesvuosi on rientänyt - kaksi samanlaista ja saadaan jo juhlia ekaa hääpäivää! Jee!


Ihanien häiden muistot ovat kaikuneet tällä viikolla ilmassa. Maanantaina saatiin vihdoin postiin kiitoskortit, jotka hepun mielestä olisi ollut asiallista laittaa matkaan heti häitä seuraavana päivänä... :D Halusin kuitenkin askarrella ne itse samaan henkeen kutsukorttien ja muiden häissä nähtyjen paperijuttujen kanssa, ja projekti pääsi jotenkin vähän venähtämään. Huppista. No, ajattelen asian niin, että ehkä kortit ovat ilahduttaneet saajiaan ohjaten ajatukset nyt kylmenneestä syksystä hetkeksi tuohon kauniiseen kevätpäivään.

Korttien kanteen päätyi pätkä häissä kuullusta Anna-Mari Kaskisen runoon sävelletystä kauniista laulusta. Nyyhkis. :)


Tiistaina kävin ompelijalla mittailemassa hääpuvun lyhennystä. Puku mahtuu edelleen päälle ;) mutta jos ja kun aion käyttää sitä lyhennettynä ja värjättynä ensi vuonna ystävien häissä, täytyy taas juhlien alla pikkasen hillitä tota kyykkäämis- ja pullansyönti-intoa, ettei puvun mahdollisen ratkeamisen kannalta kriisipisteenä toimiva peffa pääse ainakaan isontumaan... Jossain vaiheessa taisin miettiä puvun myymistäkin häiden jälkeen, mutta helma meni tanssin pyörteissä sen verran riekaleiksi ja sellaiseen sotkuun, että eivät saaneet sitä pesulassakaan puhtaaksi. Ja kert kuitenkin tykkään mekostani ihan hulluna, mieluusti otan sen jatkokäyttöön ja annan sille pienellä tuunauksella uuden elämän.

Asuun kuuluva rakastava ilme tulee luonnostaan aveciin päin katsahtaessa. Osaisinpa itse laittaa hiukset ja meikitkin näin nätisti. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sää kans!