Voin kertoa enemmän tässä joku päivä kun vähän tokenen. :)
Jos jonkun mielestä Angels on maailman kulunein biisi, tervemenoa Robbien keikalle - voin taata että mieli muuttuu. Hetki oli kerta kaikkiaan järisyttävän hieno toissapäivänä tuolla Tallinnan Laululavalla 70 000 muun ihmisen kanssa koettuna. Tuossa vaiheessahan toki itse itkin naama märkänä jo kolmatta biisiä putkeen, joten panokseni yhteislauluun jäi tällä kertaa heikohkoksi...
Keikka näytettiin tiistaina suorana lähetyksenä leffateattereissa ympäri Euroopan (vai maailman?), alla oleva video kuvattu yhdessä niistä. Sydän räjähteli samaa tahtia ilotulitusten kanssa onnesta ja rakkaudesta ja elämästä, koska and down the waterfall, wherever it may take me, I know that life won't break me.
Oli kyllä hieno keikka! Ite pelkäsin, että joutuisin jonnekin tosi kauas lavasta, kun mun laiva oli Tallinnassa vasta iltapäivän puolella. Mutta eihän siellä ollutkaan mitään kamalaa jonoa, ja pääsin neljänteen riviin lavan keskivaiheille! Ja mäki sain katsekontaktin! Iih! :)
VastaaPoistaJee, säkin pääsit niin lähelle! Ja katsekontakti! Eiks ollu mieletöntä iiiiik! :)
PoistaSiellä oli tosiaan yllättävän vähän jonottajia siihenkin nähden, että paikallisilla oli itsenäisyyspäivä eli vapaata. Paljon vähemmän porukkaa aamusta asti kuin esim. kaksi vuotta sitten Köpiksessä TT:n keikalla.
Jonotus siellä Oru-portilla ei kyllä sujunut kovin mallikkaasti, jengi sekosi ja alkoi rynniä seisomaan porteille jo puolitoista tuntia ennen kuin ne avattiin... Ja sisään mennessä kaaos tietysti lähti ihan käsistä. Osittain puutteellisen organisoinnin vika, mutta suurelta osin ihan ihmisten tyhmyyttä :D ja sitä, että paikallisilla ei tainnut olla kokemusta tommosesta jonottamisesta.
Kyllä siinä kieltämättä hetkeks meni fiilikset ja usko ihmiseen, kun joskus iltapäivällä tulleet kiilasivat jonossa aamusta asti odottaneiden ohi, mutta turha moisia muistella - loppu hyvin kaikki hyvin!
No oli kyllä ihan mieletöntä! :D Kyllä se on vaan ihmeellistä, miten hienolta tuntuu katsoa silmiin semmosta ihmistä, jonka näkemistä on odottanut niin pitkään. Tavallaan aika hassuakin. Mua katsoi silmiin kolmen sekunnin ajan tyyppi, jota en tunne, ooh! :D
PoistaJonossa oli kyllä ihan hirveä ryysis. Vaikka me ei tosiaan oltu ihan siellä ensimmäisten joukossa, niin kyllä se hiukan epäreilulta tuntui, kun takaa paineli porukkaa ohi/yli. Vähän sama meininki jatkui vielä Olly Mursin keikan jälkeen siinä meidän kohdassa ainakin. Vähän aikaa kiehuin sisäisesti, mutta päätin sitten keskittyä nauttimaan konsertista. :)
Mä kaipasin tuonne samanlaista numerosysteemiä kuin just siellä Köpiksessä oli, siis että vaikka ekat 400 olis saaneet jonotusnumerot, joiden perusteella oltais päästy sisään. Olis mennyt koko homma järjestyksessä ja ilman minkäänlaista kaaosta. Ja sit oli vielä se mielipuolinen rannekehässäkkä siellä golden circlen porteilla, voi jessus...
PoistaMeillä onneks tilanne rauhoittui täysin siinä kohtaa, kun oltiin saatu paikkamme. Istuttiin rauhassa ja noustiin ylös vasta vähän ennen Olly aloitti, vaikka melkein kaikki ympärillä nousi seisomaan jo sen DJ:n aikana - istumalla saatiin pidettyä tila hallussa ja tarpeeks väljänä, niin keikan aikanakaan ei tullut yhtään painetta sieltä taaempaa.
Voi kun mekin oltais tajuttu istua alas heti kun päästiin sinne hyville paikoille! Taakse tuli nopeasti paljon ihmisiä, ja sitten meillä ei ollutkaan enää tilaa istua. Tulipa sitten vietettyä yhteensä yli 10 tuntia putkeen jalkojen päällä... Aiemmin olen yhtä innokkaasti halunnut mahdollisimman eteen vain Markin keikalla Berliinissä, mutta se oli huomattavasti pienempi tapahtuma. Ei ole näköjään rutiinia tämmösiin isompiin konsertteihin. No, ehkä sitten Take Thatin seuraavalla kiertueella ollaan viisaampia. :)
PoistaOli huippu konsertti. Mä muuten näin sut siellä mut en viitsinyt tulla sanoon mitään.
VastaaPoistaToi jonottaminen oli muuten huippu stressaava kokemus ja lopullisesti mulla napsahti siinä vaiheessa kun hiffasin, et pari niistä porteista oli "men only" (siis anteeks MITÄ !!) ja samaan aikaan porukka yrittää päästä ohi luikertelemalla mun kainaloitten alta tai muuten vaan jyräämällä kumoon. Kyllä musta tuntu, et suurin ongelma tossa jonottamisessa oli noilla itäisillä naapureilla. Muut vaan yritti pitää puolensa ja ees jonkun paikan jonossa. Meinasin ruveta itkeen helpotuksesta kun sain paikkani eturivistä :)
Höh, oisit tullut moikkaamaan! Tietty riippuen siitä, missä vaiheessa näit mut, istuin ja kyyköttelin jonossa pitkään siellä muitten alapuolella tän selkäni kanssa... :)
PoistaJoo ja se jonottaminen oli kyllä sellainen sekasorto, etten kovin monen bändin (no muiden kuin Robbien tai TT:n) takia moiseen ryhtyis. Yksikin mun kavereista tuupattiin roskikseen kesken sen rynnistyksen... Ei sovi heikkohermoisille järjestyksenkaipuisille tollanen sekoilu, hitto vie :D
Mutta mahtavaa että säkin pääsit eturiviin! Oli se lopulta kaiken säätämisen arvoista, unohtumaton ilta!