I'll be your mirror

Enpäs olekaan vielä kertonut täällä blogissa, että mulla on uusi harrastus: olen alkanut käydä laulutunneilla! Ihan ihmeellinen juttu 31-vuotiaalle, joka on käynyt musiikkiluokat ala-asteelta lukioon ja laulanut koko ajan kakkosalttoa kuoroissa (yhdessä aika taitavassakin, vaikka itse sanonkin). Tuntuu, että yhtäkkiä jonkinlaisen korvalle ystävällisen äänen muodostamiseen ja hengittämiseen ja samalla pystyssä pysymiseen vaaditaan ihan liian monta liikkuvaa osaa, pää ei pysy perässä, ja samalla pitäisikin olla ajattelematta liikaa. Tuntuu välillä turhauttavaltakin, että laulun yhtä tahtia voidaan jäädä hinkkaamaan pitkäksi ajaksi - mutta jännä juttu, harjoittelemalla se oikeasti voikin alkaa kuulostaa paremmalta! Siis tismalleen samanlaista treenaamista kuin tanssissa, en vain ole koskaan ajatellut laulamista näin.

Olin tänään kolmannella tunnillani, ja kivaa oli taas. Jos joskus 45 minuuttia voi mennä nopeasti niin laulutunnilla! Nämä ensimmäiset kerrat ollaan treenattu Jonna Tervomaan Myöhemmin-biisiä, jonka valitsin nuottikirjasta, ja voisin kuulemma alkaa miettiä rinnalle jo toista kappaletta... Jotain teiktättii? :D

Fiksumpi olis tietysti ottanut muutaman laulutunnin jo ennen kuin lauloi omissa häissään.

Kaverit arvelivat etukäteen, että kitaransoittoa harrastava heppu varmaan yllättää häissä jollain serenadilla - mutta yllättäjä olinkin minä! Ja totta vieköön yllätin myös itseni! :D Ajatus laulamisesta kävi mielessä jo kauan ennen juhlia, mutta ajattelin, etten uskalla, en kehtaa, en pysty liikutukseltani... Kunnes sitten vastaan tuli biisi, joka kolahti niin kovaa, että halusin omistaa sen hepulle. Päätin, että jos vain rohkeus riittää, laulan sen häissä, mutta jos pupu menee pöksyyn, esitän sen pienemmän yleisön läsnäollessa seuraavana päivänä, kun kokoonnutaan kaasojen ja bestmanien kanssa brunssille.

Tein hääviikolla Velvet Undergroundin I'll Be Your Mirroriin suomenkieliset sanat, lauleskelin niitä täyteen ääneen pyöräillessä ja päässäni nukkumaan mennessä, ja harjoittelin biisiin osapuilleen sopivat soinnut (ne neljä, jotka muistin kouluajoilta) salaa hepun kitaralla tasan kaksi kertaa. Jos olisin treenannut yhtään enempää, en olisi uskaltanut astua estradille, vaan olisin h-hetkellä nujertunut suorituspaineiden ja itsekriittisyyden alle. Nyt hetki oli juuri oikealla tavalla ex tempore - päätin viisi minuuttia ennen esitystäni että mä pystyn tähän - ja yksi elämäni onnellisimman päivän ikimuistoisimpia. Ääni värisi ja särkyi, kitara soitti välillä vääriä ääniä. Kun näin hepun itkevän, aloin itsekin itkeä, ja biisi keskeytyi, ja vieraat itki ja hurrasi ja taputti, ja hetki oli täydellinen juuri niin.

Tämä vieläkin kyyneleet silmiin nostava muisto nyt vinkkinä myös tuleville morsiamille ja sulhasille, jotka kenties miettivät rakkaansa yllättämistä juhlaväen edessä - rohkeus kannattaa! Mutta biisin koko käännöksen pidän vain meidän muistissa. :)

I'll be your mirror
reflect what you are, in case you don't know
I'll be the wind, the rain and the sunset
the light on your door to show that you're home

When you think the night has seen your mind
that inside you're twisted and unkind
let me stand to show that you are blind
please put down your hands
'cause I see you

I find it hard to believe you don't know
the beauty you are
but if you don't, let me be your eyes
a hand in your darkness, so you won't be afraid

Kun pelkäät että yö sut valtaan saa
ettet osaa oikein rakastaa
näytän sulle kuinka sokea oot
ei tarvii yrittää
mä sinut nään