.JPG)
Joo! TANSSIN!
Jos (ja kun) mitään kuntosalin bodyjameja ja shäbäämejä ei lasketa, en ole käynyt tanssitunneilla about kahteen vuoteen. Ensin sattui niin kauan niin paljon, ettei tanssiminen olisi ollut mitenkään mahdollista; sitten olen ollut liian kiinni arkuudessani, siinä pelossa että selkä menee uudestaan ja siinä etukäteishäpeän tunteessa, että enhän mä osaa enää mitään, palatakseni tanssisaliin muuten kuin valmentajan roolissa. (Kisakoreografioiden tekeminen on onnistunut pahimpien kipujen taltuttua puolivaivaisenakin ilman kunnollista omaa liikettä. Ja olen ollut rehellisesti sanottuna laiska treenaamaan tasapainoa ja venyvyyttä takaisin.)
Eilen kuitenkin hinku päästä liikkeelle voitti arkailun ja häpeän tunteet, kun entinen tanssinopettajani Katrin tuli Funkylle pitämään viikonloppuworkshoppeja. Jätin jatkotason haasteet suosiolla etevämmille tanssikamuilleni ja valitsin itse puolentoista tunnin alkeis-keskitason lyricalin. Ja voi pojat, että siinäkin riitti tekemistä. :D Tasapaino tosiaan on karannut jonnekin ulkoavaruuteen, kaksimetristen kinttujen nostelu oli varsin vaivalloista ja lattia veti takalistoa tiukasti puoleensa etenkin juuri silloin kun sieltä olisi pitänyt nousta ylös.
Mutta! Kun päästin irti siitä ajatuksesta, että mun pitäis osata tää, sain tunnista irti juuri sen mitä pitikin: muistin taas, miksi tanssilla on aina ollut niin tärkeä rooli elämässäni. Pystyin kyllä tekemään paljon enemmän kuin ennalta arvelin (onneksi ei treenattu piruetteja eikä isoja hyppyjä...), vain niskan yli kierähdyksiä en edes uskaltanut yrittää tämän jumittavan selkäni kanssa. Ja miten häkellyttävän ihana olikaan se hetki, kun polven alla tuntui tuttu polttava vihlaisu - mulla on tanssimustelmia!!!
Ehkä mun olisi aika palata tanssitunneille. Ihan itseni takia. Ei sen takia, että tarvitsisi enää kehittyä tai oppia uusia temppuja, vaan sen takia, että tällaisiin biiseihin tanssiminen tekee niin hyvää sekä kropalle että mielelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sää kans!