20. helmikuuta 2013

This is where your sanity gives in and love begins

Tänään se sitten tapahtui, ensimmäistä kertaa huhtikuisen kosinnan jälkeen. Kadotin kihlasormukseni. 

Siis ei hätää, se on jo löytynyt. :) Lamaannuttava, kauhistuttava pointti kuitenkin on se, että sormus ehti oikeasti kadota hetkeksi.

Kiitos sille enkelille, joka kiikutti sormukseni Gym 2000:n pukuhuoneesta vastaanottotiskille, josta sentään älysin paniikki-itkeskelyni keskeltä lähteä sitä kysymään. Hoksasin katoamisen vasta treenin jälkeen, mutta ilmeisesti se oli tapahtunut jo salille tullessa, sormus kun oli kuulemma ollut tiskillä jo jonkin aikaa. En tajunnut kysyä, oliko löytäjä kertonut mistä nappasi sen talteen, mutta vaihtoehtoja on kai kaksi: joko vessasta lavuaarin reunalta tai jostain lattialta kierimästä (kun riisun sormuksen, sujautan sen aina kännykkäpussiin... vai sittenkin ohi pussista?). Täytyy siis ilmeisesti opetella sekä a) pesemään kädet ilman sormuksen riisumista että b) treenaamaan sormus sormessa.

Ei, en mä kyl taida suostua. Sormus olisi rautaa nostellessa kipeästi tiellä (ja uimahallissa putoaisi kroolia huiskiessa taatusti altaan pohjaan), ja etenkin näin tautikaudella sitä haluaa saada kuurattua kätensä kunnolla puhtaiksi. Kuulisin mielelläni muiden rengastettujen kommentteja aiheesta - enhän ole ainoa, joka riisuu sormuksen treenin ja käsien pesun ajaksi? Onko pistämättömiä vinkkejä vastaavien katoamistilanteiden välttämiseen? Muuta kuin että hanki uus pää?

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Jouduin kuitenkin sen verran kuohuihini, että episodin jälkeisen suloisen huojentuneisuuden kunniaksi oli kulautettava saavillinen mansikkamargaritaa. :)

4 kommenttia:

  1. Käsienpesuongelmaa en ole ratkonut, mut treenipöksyjen takaosassa pyllyn päällä mulla on sellanen vetoketjullinen pikkutasku (avaimia varten?), jonne laitan sormuksen aina raudannoston ajaksi. :)

    VastaaPoista
  2. Mä jätän sormuksen kotiin omaan säilytysrasiaansa treenaamaan lähtiessä. Tai jos menen suoraan kaupungilta tms. sujautan sormuksen kellon rannekkeeseen (tämä toki vaatii, että käyttää kelloa ja että sen ranneke on kyllin kapea). Tosin mä en myöskään esim. nuku sormus sormessa, koska en osaa. Mies on unohtanut omansa jo pariinkin otteeseen sekä jooga- että kuntosalille, mutta aina se on sieltä sitten löytynyt.

    Käsiä pestessä muuten nappaan sormuksen usein suuhun loppupesun ja kuivauksen ajaksi :D

    VastaaPoista
  3. mullakin on sormus usein suussa tai lavuaarin reunalla käsiä pestessä. superhygieenistä... ja se on unohtunut tsiljoonaan paikkaan. varsinkin saunareissuilla se häviää aina (housujen taskusta), mutta on onneksi tähän mennessä myös löytynyt joka kerta, huh.

    VastaaPoista
  4. Mulle hankittiin sormuksen kanssa samasta metallista tehty kaulaketju, jossa pidän sormuksia silloin kun niitä ei voi pitää sormessa (väittivät, että eri metallit "syövät" toisiaan). Aina mukana, ei vielä kertaakaan hukassa.

    VastaaPoista

Sano sää kans!