Ovet siell' on raudasta ja ikkunass' on kalterit, ja näköala kaupungille

Olin eilen katsomassa kaupunginteatterin Kakola-rockmusikaalin. Voi pojat, kui oliki hyvä! Mukaansatempaava stoori, turkulaisia maisemia, silmää hiveleviä lavastusratkaisuja, ihanan Reija Wäreen koreografioima vahva tanssiryhmä, joka on esityksessä kaikkea muuta kuin päälleliimattu... Ja miten hienosti tutut biisit on saatu ujutettua tarinaan, ihan kuin ne olisi kirjoitettu tätä musikaalia varten!

Laulajat ovat niin taitavia, ettei absoluuttisella sävelkorvalla siunattujenkaan tarvitse pelätä epäpuhtauksia - tunnelatauksesta tietysti puhumattakaan. Tavallaan hassua, että hyvistä laulajista joutuu erikseen iloitsemaan :D mutta kun laulusoundit nyt vain ovat niin oleellinen osa musikaalia, että osa taiasta on heti menetetty jos ne eivät ole kohdillaan. Pääosissa loistavat vankilakundin rooliin enemmän kuin sopiva Veeti Kallio ja hänen tyttärenään Husky Rescuestakin tuttu Reeta Vestman.

Kakola onnistui liikuttamaan ja huvittamaan koko eilistä teatteriseuruettamme. Siinä missä heppu tyytyi koskettumaan ja höhöttämään suht hillitysti, isi nauroi niin kovaa että meinasin välillä mätkäistä - ja rankan isä-tytär-tarinan syvimmissä käänteissä taas pillitettiin isin kanssa käsi kädessä kuin mitkäkin vesiputoukset. :D Ihanaa antaa elämyksen koskettaa noin ja päästää puhdistava itku tulemaan, kun se tulee.

Väliajalla kierreltiin katsomassa yläaulaan pystytettyä valokuvanäyttelyä teatterin eri johtajakausien näytelmistä. Ja kas! Sitä riemua, kun seinältä löytyi sekä äiti että isi! :) Kaunis äiti on ikuistettu avustajana 70-80-luvun taitteessa Romeossa ja Juliassa, ja hömelö näyttelijäisäni 90-luvun alussa Vihan hedelmissä. Tadaa:

...ja onpa kuvissa ehkä jotain bongattavaa Salkkari-faneillekin. :D

Mutta Kakola, se pyörii vielä kaksi kuukautta. Suosittelen ottamaan suunnan teatteriin, jos lippuja vielä on jäljellä! Ainakin eilisessä näytöksessä takariveillä oli hyvin tilaa. Se kertonee esityksen intensiteetistä jotain, että itsekin istuttiin ihan salin perällä, ja tunnelmat tulivat silti syliin asti.