Turku 10, taatusti lepposaa

Tänään aamulla, kun heräsin ja katsoin makuuhuoneen ikkunasta ulos,

maisema ei enää ollutkaan tämä vaan ihan toinen. Jep, eilen muutettiin! :)

Muuttopäivä sujui hilpeissä tunnelmissa aika lailla oppikirjan mukaan. Pojat kantoivat raskaimmat laatikot otsat hiessä, minä kannoin kevyempiä laatikoita otsa yhtä lailla hiessä, välillä syötiin pitsaa ja pullaa ja juotiin kolaa, ja joku satunnainen kaljatölkkikin siinä hötäkässä taisi tyhjentyä. Moni kampe on jo löytänyt uudelle paikalleen (esimerkiksi sen verran, että pystyn huomenna aloittamaan viikon duunit uudessa työhuoneessa!), mutta aika liuta laatikoita ja nyssyköitä odottaa sentään vielä järjestelemistä.

Eilen pohdin huiskishaiskiksen keskellä ääneen, että olisi toisaalta kivaa, jos vain napsauttaisi sormiaan ja simsalabim, tavarat olisivat paikoillaan ja sisustus valmis. Muuttoapuna ollut hepun kaveri totesi siihen fiksusti, että sehän olis kuin muuttaisi vieraaseen kotiin, jos kaikki olis valmiina... Ookoo ookoo, hyväksytään, että järjestely, huokailu ja uudelleenjärjestely kuuluu asiaan. Eihän sitä muuten opi tuntemaan uutta omaa kotiaan nurkkia myöten ja vähitellen muistamaan, missä kohtaa lautalattiaa on terävä kohouma ja että se keittiön yksi kaapinovi aukeaa täysin järjenvastaiseen suuntaan. :)

Hämmentävän irrallinen olo, kun mielen koti on osittain vielä Martissa, mutta fyysisesti ollaankin nyt uusissa huoneissa. Portsan hoodit ovat toki entuudestaan varsin tutut; asuin pari ekaa opiskeluvuotta tuossa kolmen korttelin päässä, ja matka tanssikoululle on kulkenut viimeiset viisi vuotta uuden kotitalon ohitse. Niin paljon kuin Portsasta tykkäänkin, en voi sille mitään, että Marttia tulee ikävä. Vaikka siellähän se edelleen on, 10 minuutin kävelymatkan päässä sillan toisella puolella. Ihan lähellä, mutta silti - se vain on eri asia, kun niitä katuja pitkin ja niiden talojen ja niiden kuppiloiden joissa kantapeikot istuu ja joissa ei koskaan käynyt ja niiden joihin tulee poikkeamaan jatkossakin ohi ei kulje enää kotiin.

Tänään käytiin tekemässä vanhassa kodissa loppusiivous. En kuitenkaan ihan vielä jättänyt lopullisia hyvästejä; aion käväistä alkuviikosta katsomassa, onko sinne tullut postia, kun muuttoilmoituksen tekeminen jäi sen verran myöhäiseksi. Sen jälkeen siirrän vaaleanpunaisen tunnistetäpän uuteen avaimeen, unohdan vanhan ovikoodin ja toivotan ystävät tervetulleiksi sisään sinisestä kotiovesta.