7. toukokuuta 2012

Päivän kysymys

Mikä se on se paikka, jossa saa ihmisiltä halauksia ja koiralta märkiä pusuja, valmiin kisabiisin ohjeiden mukaan miksattuna ammattilaisvehkeillä ja vielä kaiken päälle mansikkateetä ja tahmapullaa?

Vastaus: se paikka on ystävien koti.

Jos heppu ei varsinaisesti riemuitsekaan tästä mun blogiharrastuksesta, yhdestä asiasta veikkaan sen olevan silti ihan iloinen: meikäläisen bloggaamisen kautta hänenkin elämäänsä on ilmestynyt aika kivoja ihmisiä. Niin kuin esimerkiksi tuo yksi pariskunta, joka asuu käytännössä saman kadun varrella kuin me. Ollaan tunnettu vasta ihmeen lyhyen aikaa, mutta en usko että tää suhde voi latistua alkuhuuman jälkeen pelkäksi kaveruudeksi. Kyllä tää ystävyyttä on.

Ja onhan siinä vaara tuntea itsensä suorastaan imarrelluksi, kun tietää, että tyypit eivät noin oikeastaan välitä viettää aikaansa ihan kaikkien ihmisten kanssa. Tai siis ainakaan tyhmien ja ajattelemattomien. Hyvien ihmisten kyllä. Johtopäätöksenä saattaa sortua ajattelemaan, että itse osuu ainakin kahden henkilön mittapuulla sinne hyviksen puolelle. :)


Yllä vappuaaton todistusaineistoa siitä, että a) mun ylioppilaslakkia ei sitten tosiaan löytynyt ja b) hanskataan Jennin kanssa aika hyvin jokaisen itseään kunnioittavan bloggaajan repertuaariin kuuluva juhlailme. Skumppatöröööö!

1 kommentti:

Sano sää kans!