Ja jäniksiä voi nähdä hyvin yllättävissä paikoissa, ja jonkun toisen joka ei ole saanut unta

Olenko muistanut kertoa, että mun selkä alkaa olla vähän vähemmän kipeä? :)

Ei niin vähän kipeä, että pystyisin menemään tanssitunnille, pumppiin, joogaan tai lenkille tai harrastamaan edelleenkään mitään muuta urheiluksi laskettavaa kuin uintia, mutta niin vähän kipeä, että enää ei satu koko aikaa. Jos erehdyn ponkaisemaan sohvalta ylös vähänkään huolimattomasti, kipu kyllä viiltää välittömästi ja muistuttaa, kuka ei enää ole nuori ja notkea. (Rakkain terveisin, järkyttävässä jumissa olevat takareidet. Mutta sinnikkäästi uskon, että vielä joku päivä istun taas spagaatissa kuin en kipeä koskaan olis ollutkaan.)

Ja sitä paitsi - esimerkiksi toi takareisien kireydestä johtuva kipu venytellessä tuntuu ainoastaan hyvältä. Koska se on ihan jotain muuta kuin hermosärky. Hermosärkyä on hiukan vaikea yrittää selittää sellaiselle, joka ei sitä ole kokenut... kun se vaan ei ole sama asia kuin "tavallinen" lihassärky. Jokainen on varmaan joskus kolauttanut kyynärpäänsä johonkin niin, että vihlaisee ilkeästi? No, hermosärky on vähän niinku semmosta. Hilpeänä mielikuvitusleikkinä voit kuvitella saman fiiliksen pakarasta nilkkaan asti. :)

Vaikka liikkujan identiteettini onkin siis edelleen pahasti hukassa, arjessa parantumisen taimi näkyy erityisen selvästi yhdessä asiassa: yöunissa. Mielettömän ihanaa, että pystyn taas nukkumaan paremmin - nyt jopa kolmessa asennossa, kun monta kuukautta meni siinä yhdessä ja samassa. Heräilen edelleen monta kertaa yössä, mutta siinä missä ennen jouduin öisin tassuttelemaan ympäri kotia ja jumppaamaan särkyjä pois, nykyään saan unen päästä kiinni yleensä heti uudestaan.

Hyviä pääsiäisunia! :)