Rasti seinään

Tämä päivä, tiistai kymmenes tammikuuta kakstuhatkakstoist, jää historiaan päivänä, jona Duussia ei sattunut just yhtään.

Ihan ihmeellinen fiilis, ollut aamusta asti. :)

Eikä oloa ainakaan huonontanut parin tunnin sessio jäsenkorjaaja-hierojan pöydällä. Diana Krall lauloi taustalla, että I've got you under my skin, ja minä omistin biisin taas kerran tälle rakkaalle välilevypullistumalleni. :D

Just nyt en osaa huolehtia edes huomisesta: vaikka kaikki puun koputtelu tänään ei olisikaan tuottanut kaivattua tulosta ja huomenna sattuisi taas enemmän, pääsen iltapäivällä fyssarin käsittelyyn. On se onni, että koko kesän eri hoitajilla rampattuani löysin vihdoin nuo kaksi ihanaa ihmeidentekijää, jotka saavat olon joka kerta hiukan kohenemaan sekä kropassa että päässä.

Viime fyssarikäynnillä kuvailin kipuani kirskuvaksi resiinaksi, jonka kyydissä matkaan avuttomana eteenpäin, kun kukaan ei muistanut kertoa miten se pysähtyy. Tänään olen kyllä edelleen resiinan kyydissä, mutta kirskuna on vaimentunut ja pystyn nauttimaan maisemista.

Vielä kun sais illan päätteeksi vähän kissahierontaa! :)