- äitin Aschanilla tarjoama bebe-leivos
- puolentoista tunnin sessio jäsenkorjaaja-hierojalla
- selästä fyssarin luvalla irti repäisty päällimmäinen pinkki kinesioteippi
- hepun kanssa kiehnääminen
- Take That
Mennyt vuosi on ollut fanituspoliittisesti noin niinku latteasti sanottuna ihan huippu. Hei tää oli se vuosi, kun vihdoin näin suurimmat idolini livenä! Olin parin tunnin ajan Kööpenhaminassa samojen stadioninseinien sisällä ja hengitin samaa ilmaa ja lauloin niiden kanssa yhteen ääneen!
Vaikka muuten toivotankin uuden vuoden riemulla tervetulleeksi, tältä osin vähäsen surkuttaa, 2012 kun ei todennäköisesti tarjoa kovin paljon seurattavaa TT-rintamalla. Vai ehtisköhän se Robbie jo julkaista uuden levynsä? Mutta kun alla on vuosi, jona on ensin fiilistelty ei yhtä vaan kahta uutta levyä, videoita ja haastatteluja, kiertuetta ja keikkamuistoja - ja päälle vielä Garyn X Factor UK -päätuomaripestiä ja ehkä jotain tsiljoonaa hyväntekeväisyystempausta... Helou vieroitusoireet!
Onneks on Tumblr-blogit ja Facebookin fanisivut - etenkin RW-tribuuttikeikkaa tekevän brittihemmo Andyn perustama ryhmä, jossa on vallinnut koko ajan niin hyvä henki että harvassa faniporukassa näkee. Ei tietoakaan minkäänlaisesta piikittelystä tai toisten Thatterien (tai Robbien!) dissaamisesta. Välillä kyllä käy Andya sääliksi, kun juttu lähtee luisumaan ns. naiselliseen näkökulmaan ja sitten vauhdilla lapasesta... ei tainnut miesparka tajuta, millaiseen hullunmyllyyn ittensä pisti yli sadan seonneen fangirlin ryhmän moderaattorina. :D
Emmä osaa sanoa muuta kuin thanks, lads. Kiitos Gary, Mark, Howard, Jason ja Robbie, maailman komioimmat ja parhaat selkä- ja mielenterveyslääkärit, teitte vuodestani astetta kauniimman. :)
Mulla on myös ollut fanituspoliittisesti hieno vuosi. Vaikka en keikalle päässytkään, niin olen ihan hirveän iloinen siitä, että TT tuli tänä vuonna elämääni. Viimeksi tänään katsoin Progress-liveä kyyneleet silmissä koko keikan ajan. Mulla on takana ehkä elämäni rankin vuosi, enkä tiedä missä olisin ilman noita viittä laulavaa ja tanssivaa ihanaa miestä. En ainakaan jaksaisi hymyillä niin paljon kuin nyt hymyilen.
VastaaPoistaIhanaa uutta vuotta sulle. Vaikka mitään uutta ei TT-rintamalta tulisikaan, niin musiikki on ikuista ja jokapäiväistä :)
Asta - musiikilla on kyllä ihmeellinen voima. Ja ulkomusiikilla. :D Ei mut tosissaan, TT-terapia se on pitänyt tänä vuonna mutkin järjissäni. Voi kunpa ne itte tietäisivät, miten hyvää tekevät.
VastaaPoistaKippis uudelle vuodelle! Red wine for you, my friend! ;)