Heppukin lupautui pienen maanittelun jälkeen ottamaan kissanhoitajan pestin vastaan, vaikka ei olekaan varsinaisesti mikään nelijalkaisten ylin ystävä - ei etenkään Seelan, joka kieltämättä heittäytyy aina silloin tällöin vähän arvaamattomaksi. Kokemattomampi silittäjä saattaa säikähtää, kun kisu ensin puskee ja kiehnää onnellisena, mutta seuraavassa hetkessä tarraakin kynsillä käteen kiinni. Tällä kertaa pahemmilta haavereilta vältyttiin, mitä nyt heppu kertaalleen heitti Seelan vahingossa naamalleen, kun yritti sängyssä maatessaan nostaa sitä yhdellä kädellä yöpöydältä lattialle. Ja kissa tietenkin kynnet ojossa että mitä hittoa täällä tapahtuu? :D No, pienet naarmut kaulassa tuo miehelle vain lisää katu-uskottavuutta.
Tänään äiti sitten haki Seelan, joka lähti kaameasti mouruten ja kurnuttaen - olis selvästi halunnut vielä jäädä meille! Kai se sitten viihtyi, vaikka viettikin päivänsä lähinnä pöydän ja sohvan alla. :)
Pus Seela! Tervetuloa toistekin!
Oi oi oi!
VastaaPoistaTui tui pikku Seela! Onpa ihana ilmestys vaikken mää kisseleistä tykkääkään.
Vituttaa tällainen täydellinen elämä. AAAAA!
VastaaPoistaJenni - Seela on kyllä kissojen aatelia. Ja tietää sen itekin. :D
VastaaPoistaNyymi - no kieltämättä, aika onnellistahan tää meikäläisen elämä tällä hetkellä on. Mut ei sentään täydellistä - jos tuo toukokuusta asti joka hetki särkenyt välilevypullistuma vihdoin paranis niin sitte oltais lähempänä. Harmi jos sua vituttaa, kokeile ensiavuksi siirtyä kadun aurinkoiselle puolelle!
Kaunis kisu! :)
VastaaPoistakyllä harmaat kisut on vaan niin oikean näkösiä. seela on kai toipunut siitä jalkavammasta ihan? meidänkin harmajainen mommakisu säikäytti tällä viikolla enkä ihan vielä uskalla toivoa että säikähdykseksi jäikin...
VastaaPoista