On hanget korkeat nietokset - not

Olen noin yleensä sitä mieltä, että säästä valittaminen on turhaa energian tuhlaamista ja negistelyä. Mutta nyt on pakko sanoa: jo on joulukelit! Pihanurmikko loistaa kirkkaan vihreenä eikä lumesta ole tietoakaan. Joulun jouluisuusprosentit ei ehkä yltäneet vesisateessa ihan sataan, mutta ihania juhlahetkiähän tässä on silti vietetty.

Hepulta saamani joululahja toi kaunista lohtua lumettomaan pimeyteen. Oh là là: ensimmäinen Kalevala-koruni (johan se kolmekymppisenä on aikakin), hopeinen Lumikukka-riipus!

"Lumikukka puhkeaa lumen ja jään keskeltä ylistämään luonnon moninaisuutta luoden ympärilleen valoa ja kauneutta lähelle ihmistä."

Me ei olla yleensä mitenkään erityisen romanttisia lahjojia - itehän annoin hepulle tänä jouluna valokuvia, Jeeves-kirjan ja Clint Eastwood -pyyhkeen. :D Tämmöinen herkkislahja yllätti siis ihan takavasemmalta!

Koru on killunut kaulassa juhlamekon seurana aattoillasta asti, ja taidanpa pyytää heppua naksauttamaan lukon kiinni niskassa myös kohta kun lähdetään anoppikokelaan joulupöytään. Hyvät Tapsan jatkot itse kuulleekkin säädyyllee! :)